olen kateellinen rikkaiden lapsille

Pari kaveriamme, jotka ovat varakkaista perheistä, ovat aina käyneet parhaita kouluja ulkomailla asti. Ja nyt on sitten työtkin sen mukaiset. Olisipa itsellänikin ollut sama mahdollisuus!

Valtaosa ihmisistä haluaa saavuttaa edes jollain tavalla saman kuin vanhempansa ja perinteisesti se on ollutkin helppoa kun koulutus- ja elintaso nousivat jatkuvasti. Miten se on mahdollista jos isä on luonut tyhjästä kymmenien miljoonien omaisuuden? Perintöä saattaa joutua odottamaan siihen asti kun on itse eläkeiässä tai vähintäänkin keski-ikäinen. Lapsuuden eolintason saavuttaminen jää monella haaveeksi ja mikä on nöyryyttävämpää kuin elää kolmekymppisenä isin rahoilla.

Mutta mitä olen huomannut työssäni niin taitaa ne " keskituloiset" olla kaikkein onnellisimpia. Lapset voi hyvin kun perushuolto toimii, mutta rahaa ei ole kuitenkaan niin paljon että lapset olisivat tottuneet saamaan kaiken. Lapset vaikuttavat muutenkin tasapainoisemmilta ja tyytyväisemmiltä kuin varakkaiden tai tosi heikossa asemassa olevien lapset. Lapsi tietää että raha ei kasva puussa ja osaa säästää. Ja voi sitä onnen tunnetta kun johonkin asiaan on säästänyt pitkän aikaa ja sitten sen saa, takuulla on lapsi onnellisempi kuin että olisi saanut asian tekemättä mitään. Vielä yksi asia - suvaitsevaisuus erilaisia kohtaan on myös parempaa keskituloisten lapsilla.



T. Opettaja

mutta siis monilla ei edes ole huolta tulevaisuudesta, kun pääsee sinne perheyritykseen töihin jo heti nuorena. Miten ihanaa olisikaan jos tietäisi jo ala-asteella, että on tulevaisuudessa turvattu työpaikka. Meidänkin koulussa oli yksi poika, jonka isä todella rikas ja sieltä se lukiosta poika vaan meni isänsä firmaan töihin. On myös todella rikas nyt, ei rahaongelmia, ei työpaikkaongelmaa. Voi kunpa minullakin olisi noin helppoa.

ulottovilla tai muuten helposti saatavissa. Ja nyt pitäisikin sitten tehdä töitä asioiden eteen, eikä vain turvautua isän rahoihin.



terveisin " piloille lellitty"

Ei se kuule ole niin ihanaa tietää jo ala-asteikäisestä, että työpaikka on turvattu perheyrityksessä. Se että jos et haluakkaan ko. alalle, niin todella vaikeaa on kieltäytyä tekemästä töitä oman perheen yritykselle. Lopulta sitä painaa duunia siellä tietäen, että tämä ei ole se tulevaisuus jonka itsellesi halusit, mutta kun et voi oikein kieltäytyäkään.



terveisin piloille lellitty 7

työstä perheyrityksessä. Mutta varmasti on mukavaa, että on tuollainen mahdollisuus eli varma työpaikka. Ehkä nämä rikkaiden lapset eivät enää osaa arvostaa kaikkia etujaan. Mutta kaikenkaikkiaan varmasti mukavampaa olla rikas kuin köyhä.

Itse en kadehdi, olen itse paras äiti lapsilleni ja heillä on paras koti kotonani. Rakastavaiset vanhemmat ja kivat ystävät. Mummut lähellä ja pappat vie kalaan ja mökille.

Vanhemmat ovat ehkä olleet kiinnostuneempia urastaan kuin lasten kanssa olemisesta. Näitä tapauksia näkee nykyisin ihan pilvin pimein ja näki jo silloin kun olin lapsi.



Se on niin helppoa olla kateellinen jostain yksittäisestä jutusta eikä ajatella ollenkaan sitä mitä muuta se tuo tullessaan.

... Kyllä rikkaita valvotaan enemmän, mitä tekevät ja kenen kanssa liikkuvat, mitä ostavat jne.



---

Lisäksi monet varakkaat ovat TOSI nuukia- oletko koskaan seurustellut tosi rikkaan kanssa.



Rikas ex-poikaystäväni maksatti minulla autonsa bensatkin (tai ainakin yritti maksattaa...), kun oltiin treffiajelulla eikä tarjonnut minulle IKINÄ mitään-

nykyinen keskiluokkainen mieheni on parempi- olo on vapaampi monessa suhteessa.





PS: Erään tuttavani mies on perijä- voi naisparkaa- mies on oikea " vahtikoira" - erityisesti rahankäytössä-



JA

toisen tuttavani rikas mies vaatii vaimoltaan terveyssidekuititkin kauppareissun jälkeen...puolittavat kaiken, vaikka miehellä isommat tulot

ja rouvan pitää itse ostaa KAIKKI mitä itse käyttää...(myös meikit, shampoot...jopa omille vierailleen tarjotut kahvit ja keksit)



HELP!!!



PS: Itse tienatun rahan voi itse sijoittaa ihan miten haluaa- eiköasua " toisen" omistamissa nurkissa

Itse olen seurannut tuttavaperheen touhuja, jotka kylpevät rahassa. Asutaan isossa linnassa, on siivoojat ja taloudenhoitajat. Autotalleissa monta uutta mersu ja bemaria. Golffataan Espanjassa talvet ja kesäisin ajellaan Suomessa isoilla huvipursilla. Aikaa kivalle kuulostaa, vai?



Tosin tämänkin perheen toinen puoli on se, että vaimo saa ukolta turpaan kerran viikossa, ukko pettää vähintään kerran viikossa, viinaa kuluu paljon ja viinapiru tekee tepposiaan. Terveys on vaakalaudalla ja sisäelimet jo sökönä, tuonela kutsunee jo vuoden sisään. Entäpä perheen lapset? Koskaan eivät ole tehneet töitä, koska isukki antaa molemmille luottokortit joilla juhlitaan. Lapset ei tosin käyneet koulujakaan, kun rahaa tulvii muutenkin. Lapset ovat itserakkaita, epäsosiaalisia, tunnevammaisia. Kuluttavat aikansa ryypiskellen ja sukulaisia haukkuen.



t: köyhä, mutta onnellinen ja mieluummin sellaisena pysynkin

Vierailija:

mutta siis monilla ei edes ole huolta tulevaisuudesta, kun pääsee sinne perheyritykseen töihin jo heti nuorena. Miten ihanaa olisikaan jos tietäisi jo ala-asteella, että on tulevaisuudessa turvattu työpaikka. Meidänkin koulussa oli yksi poika, jonka isä todella rikas ja sieltä se lukiosta poika vaan meni isänsä firmaan töihin. On myös todella rikas nyt, ei rahaongelmia, ei työpaikkaongelmaa. Voi kunpa minullakin olisi noin helppoa.

Minä kävin " pitkän tien" , ts. koulun jälkeen lukioon, yliopistoon ja lähes 10 vuotta vieraalla töissä kokemusta hankkimassa, sen jälkeen perheyritykseen. Tuloksena se, että olen puulaakin parhaiten koulutettu, jolla eniten näkemystä siitä mitkä on tulevaisuuden vaatimukset ko. alalla toimimiseen (muilla näkemys on suunnilleen seur. perjantaihin saakka...) ja mitä se tarkoittaa sitten operatiivisen tekemisen kannalta. Tahtoo aina välillä HIEMAN järki lähteä, kun samoista asioista puhutaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun ei mene jakeluun ja toisaalta se myös, kun ei pidetä yhteisistä pelisäännöistä kiinni, vaan sooloillaan julki ja salaa kun niin on " aina" tehty.

Aaaargghhh!!!!! Olisi vaan pitänyt jäädä hyväpalkkaiseen ja mielenkiintoiseen työhön vieraan palvelukseen, ja viitata kintaalla perintöfirmalle!!

Toki omilla ansioilla on merkitystä mm. opiskelupaikkaa hakiessa ENEMMÄN, mutta karu tosiasia on, että varakkaasta perheestä hyvien koulujen vieressä kasvaneella on paremmat lähtökohdat siinäkin asiassa.



Tai harrastukset, mahdollisuudet matkustaa ja opiskella ulkomailla...



Olet ap aivan oikeassa siinä, että ns. hyvän elämäntilanteen saavuttaminen (tilava asunto hyvällä alueella) on ainakin Helsingissä tällä hetkellä usemman sukupolven mittainen projekti. Nollatilanteesta lähtevä tuskin saa puolta milliä kasaan oman työuransa aikana!

Että samaa angstia voisit aivan hyvin potea missä tahansa työpaikassa. Nyt on vain se ero, että koska kuulut omistajakuntaan, sinulla on myös aitoa vaikuttamisvaltaa ja siten podet henkilökohtaisemmin ne muiden typeryydet...

Vierailija:

Itse olen seurannut tuttavaperheen touhuja, jotka kylpevät rahassa. Asutaan isossa linnassa, on siivoojat ja taloudenhoitajat. Autotalleissa monta uutta mersu ja bemaria. Golffataan Espanjassa talvet ja kesäisin ajellaan Suomessa isoilla huvipursilla. Aikaa kivalle kuulostaa, vai?

Tosin tämänkin perheen toinen puoli on se, että vaimo saa ukolta turpaan kerran viikossa, ukko pettää vähintään kerran viikossa, viinaa kuluu paljon ja viinapiru tekee tepposiaan. Terveys on vaakalaudalla ja sisäelimet jo sökönä, tuonela kutsunee jo vuoden sisään. Entäpä perheen lapset? Koskaan eivät ole tehneet töitä, koska isukki antaa molemmille luottokortit joilla juhlitaan. Lapset ei tosin käyneet koulujakaan, kun rahaa tulvii muutenkin. Lapset ovat itserakkaita, epäsosiaalisia, tunnevammaisia. Kuluttavat aikansa ryypiskellen ja sukulaisia haukkuen.

t: köyhä, mutta onnellinen ja mieluummin sellaisena pysynkin

Totta helskutissa se on niin, ettei raha AUTOMAATTISESTI tee kenestäkään onnellista.

Mutta nuo sun tuttavasi tuskin olisivat onnellisempia, jos olisivat köyhiä.

Kuten sinäkään tuskin olisit onneton, jos olisit varakkaampi.

Vierailija:

Vanhemmat ovat ehkä olleet kiinnostuneempia urastaan kuin lasten kanssa olemisesta. Näitä tapauksia näkee nykyisin ihan pilvin pimein ja näki jo silloin kun olin lapsi.

Se on niin helppoa olla kateellinen jostain yksittäisestä jutusta eikä ajatella ollenkaan sitä mitä muuta se tuo tullessaan.

Oma mielipiteeni on tämä, mutta siitä on myös jonkinmoista tieteellistä näyttöä eri tutkimuksissa.



Yliopistolla luin sellaisen elämänkertatutkimuksen sosiologian tenttiin. (En nyt jaksa muistaa opuksen nimeä, ainakin yksi tekijöistä tais olla J-P Roos).

Siinä oli lukuisia ihmisiä kirjoittanut itsestään lyhyen elämänkerran ja yksi tutkimuksen teemoista oli juuri ihmisen onnellisuus/käsitys omasta onnellisuudestaan. Järjestään kaikki, joilla oli ollut köyhyyttä ja koviakin vaiheita elämässään, mutta olivat selviytyneet niistä ja luoneet itselleen kodin ja toimeentulon,kokivat itsensä onnellisiksi. Kun taas rikkaiden perheiden lapset, jotka olivat saaneet kaiken valmiina, tunsivat olevansa tuuliajolla, eivät tienneet mitä elämältä halusivat, kokivat ettei mikään tuntunut miltään.



Tällaisia asioita jäi mieleen...

Xandris:

Että samaa angstia voisit aivan hyvin potea missä tahansa työpaikassa. Nyt on vain se ero, että koska kuulut omistajakuntaan, sinulla on myös aitoa vaikuttamisvaltaa ja siten podet henkilökohtaisemmin ne muiden typeryydet...

Suku ON pahin! :)

t. 16

Eli olisi helpompaa olla onnellinen jos elintaso on noussut vuosien aikana vaikka olisi edelleen kohtuullinen kuin jos se on laskenut vaikka olisi edelleenkin korkeammalla kuin edellisellä.