Tajusin vasta aikuisena miten surkean lapsuuden elin. Kysy mitä vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä teki surkean?

Rakkaudettomuus. Väkivalta. Pelko. Päihteet. Köyhyys. Peliongelmaa...

Ap

jostain syystä tuollaiset saavat vapaasti lisääntyä suomessa. kaikki muu täällä on rajoitettua, kiellettyä tai luvanvaraista, mutta lapsia saa kaikki nistit ja mt-ongelmaiset tehdä vapaasti

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan vanhempien auktoriteettia ei kyseenalaistettu. Kaikki toteltiin ja kärsittiin. Tai itkettiin ja kärsittiin. Nykyisille pennuille ei saa edes ääntään korottaa. Johtaako sitten parempiin ihmisiin, kysyn vaan?

Meillä päin kasvatus tähtäsi pikkurouvuuteen (sairasta)

Olisin halunnut keskittyä kouluun. Lapsilta otettiin luulot pois ettei kukaan kyseenalaistaisi yhteisön sairautta. Kumma kyllä nuoria miehiä et saa 18+ iässä jäämään. Naisia tuntuu kiinnostavan tuskan ylläpitäminen.

Mulla vähän sama tilanne. Lapsena pidin niitä asioita ihan normaaleina, nykyään tulisi nopeasti lasu. Meillä ei esim käytetty lakanoita tai tyynyliinoja vaan nukuttiin vaan suoraan patjan päällä. Ei opetettu harjaamaan hampaita tai leikkaamaan kynsiä. Ihan perus hygieniajutut siis.

Äitisi oli/on ehkä mt-ongelmainen, jos sulle tuommoisia suunnitelmiaan kertoi.

Lapsi ei ole mikään pentu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä lapsuudessa oli niin huonoa, että vasta aikuisena ymmärsit sen olleen huonoa?

Lapsena sopeutuu ympäristöön, kasvaa kieroon ja aikuisena on erilainen kuin muut. Siitä alkaa purkautua vyyhti. Täytyy "parantua' jotta tulisi yhteiskunnan hyväksymäksi.

Eipii kerjää nyt symppispisteitä. Et sinä ole uniikki.

Itse olin päälle kolmekymppinen kun se kaikki hirveys vihdoin jotenkin pääsi tajuntaani, romahdin aivan täydellisesti moneksi vuodeksi,

ja ikuisesti jäin työkyvyttömäksi, vaikka nyt jotenkin selviän arjesta, heikosti mutta jotenkin.

Jos vain ap pääsisit esim. opiskelemaan sitä mitä eniten haluaisit, niin tulevaisuutesi voi olla ihan valoisa.

Ja unohda jotkin anteeksiannot, sinähän annoit koko lapsuuden joka ikinen päivä anteeksi, ja se lopulta tuhosi sinut.

Jonkinlaiset vihan vuodet on yleensä elettävä läpi, jos meinaa jotenkin selviytyä.

Anteeksi ei ole pakko antaa.

Lapsena et ole ollut vastuussa itsestäsi. Vanhemmat ovat vastuussa tarjoamaan lapselle turvallisen ja tasa-painoisen ympäristön ja ilmapiirin kasvaa. Väkivallan ja pelon ilmapiiri ei sitä ole, äläkä ota vastuuta siitä itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Eipii kerjää nyt symppispisteitä. Et sinä ole uniikki.

Jokainen on yksilö eli uniikki.