Lue keskustelun säännöt.
Tajusin vasta aikuisena miten surkean lapsuuden elin. Kysy mitä vaan
Kolmekymmentäkaksi
10.06.2023 |
Pakko purkaa johonkin. Terapiaan en pääse koska en ole tasapainossa, en tiedä milloin olisinkaan.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Määräävätkö vanhempasi sinua yhä?
Eivät onneksi enää kymmeneen vuoteen, välit ovat kokonaan poikki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, eikö isi vienyt korispeleihin ja äitikään ei antanut rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä teki surkean?
Rakkaudettomuus. Väkivalta. Pelko. Päihteet. Köyhyys. Peliongelmaa...
Ap
Minä taas ymmärsin joskus kaksvitosena miten älyttömän hyvä lapsuus ja fiksut vanhemmat mulla on ollut. Mä ja siskoni on saatu todella hyvät lähtökohdat eikä kyse kuitenkaan ole materiasta. Opiskeluvuosina tajusin miten helvetillisistä oloista ihmisiä tulee aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikö isi vienyt korispeleihin ja äitikään ei antanut rahaa?
Kuulostaa onnelliselta lapsuudelta tuo kuvailemasi tilanne.
Ap
Tsemppiä ap. Mun äitini yritti tappaa mut lääkkeillä plus laittoi lääkkeitä ruokiin. Oli siinä kaikkea muutakin. Hengissä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ymmärsin joskus kaksvitosena miten älyttömän hyvä lapsuus ja fiksut vanhemmat mulla on ollut. Mä ja siskoni on saatu todella hyvät lähtökohdat eikä kyse kuitenkaan ole materiasta. Opiskeluvuosina tajusin miten helvetillisistä oloista ihmisiä tulee aikuisiksi.
Good for you 👍
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Mun äitini yritti tappaa mut lääkkeillä plus laittoi lääkkeitä ruokiin. Oli siinä kaikkea muutakin. Hengissä ollaan.
Hui. Minua ei sentään yritetty tappaa, tässä käsityksessä ainakin elelen. Sen sijaan äitini puhui teini ikäiselle minälle, kuinka hän on suunnitellut tapattavansa isäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ymmärsin joskus kaksvitosena miten älyttömän hyvä lapsuus ja fiksut vanhemmat mulla on ollut. Mä ja siskoni on saatu todella hyvät lähtökohdat eikä kyse kuitenkaan ole materiasta. Opiskeluvuosina tajusin miten helvetillisistä oloista ihmisiä tulee aikuisiksi.
Köyhä. Mulla oli kaikki noi ja vielä varakas koti.
Salaa toivon että joku sukulaisistani tunnistaisi kenestä /keistä on kyse.
Kirjoitin eilen pitkän viestin suomi24:n lapsuudestani, mutta se poistettiin melkein heti. Uskon ja toivon että kalikka kalahti, käsittääkseni molemmat vanhemmat käyttää suomi24:ää..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mullakin. Mutta pitää vaan koittaa unohtaa ja koittaa antaa anteeksi. Muuten nakertaa nykyisyyttä. Hengissä olen, se välttää mulle.
Vierailija kirjoitti:
Niin mullakin. Mutta pitää vaan koittaa unohtaa ja koittaa antaa anteeksi. Muuten nakertaa nykyisyyttä. Hengissä olen, se välttää mulle.
Todella vaikeaa, olen ihan vasta viime aikoina alkanut tuntemaan syvää surua sekä katkeruutta. Anteeksianto kuulostaa todella kaukaiselta 😓
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki mä oon ihan itse vastuussa omasta itsestäni, mutta se miten elin lapsuuteni heidän vaikutuksen alla vaikuttaa minuun yhä. Olen aika kypsä tähän kaikkeen..
Ap
Sama. Serkku varsinkin oireilee lapsuuden aikaisia patoumia. Lapsena piti vain tyytyä nielemään päin näköä lentävä sonta. Myöhään illalla jouduttiin läksyjen jälkeen kattomaan metsästyskaudella kännisiä ukkoja. Koulu ja kotityöt piti yhdistää. Sukulaisen pyytäessä lastenhoitajaa joukosta kateltiin 8-16 vanha hoitaja kuka nyt sattu olemaan paikalla.
Äiti jaksaa ihmetellä miksen halua omia lapsia.
Mikä siinä lapsuudessa oli niin huonoa, että vasta aikuisena ymmärsit sen olleen huonoa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä lapsuudessa oli niin huonoa, että vasta aikuisena ymmärsit sen olleen huonoa?
Ap kertoi jo
Vanhaan aikaan vanhempien auktoriteettia ei kyseenalaistettu. Kaikki toteltiin ja kärsittiin. Tai itkettiin ja kärsittiin. Nykyisille pennuille ei saa edes ääntään korottaa. Johtaako sitten parempiin ihmisiin, kysyn vaan?
Määräävätkö vanhempasi sinua yhä?