Tosi tylyjä töissä kun ilmoitin että lapsi sairas...
Olen yh ja pakko on olla poissa jos lapset sairastaa, en saa ketään hoitajaakaan kotiin. Harmittaa kun en tosiaankaan haluaisi olla pois ja mielelläni pitäisin lapset terveinä, sitten siellä tuiskitaan. Tietty ei oo helppo saada sijaisia ym. mutta pakko kai mun on lapsia ensisijaisesti ajatella.
Kommentit (9)
ja vastaa esittämääsi kysymykseen. tiedät kyllä vastauksen ja joka ikisen äidin pitäisi olla sinun kanssasi siitä yht mieltä!!
Ihan kuin voisit valita että sairastuuko lapsesi, nyt on vesirokko meneillään! Olen myös itse sairastellut, tiuskitaan vaikka en ole ikinä turhaan töstä pois ollut!=(
Akkavaltainen ala ja työyhteisössä ikärakenne sellainen, että puolet odottavat eläkkeelle pääsyä ja toinen ryhmä parikymppisiä lapsettomia. Ei herunut pomolta ymmärrystä, ei. Onneks on määräaikainen suhde, lähden kyllä heti kun päivät umpeutuu..
Jos olis mies, joka on poissa lasten sairauden takia, se olisi suurta uhrautuvaisuutta ja muutenkin paljon hyväksyttävämpää.
Kyllä mä sanon, että harva varmasti on turhan takia lapsen sairauden takia poissa. On aika rankkaa puuhaa. Mä ainakin koen, että pääsin lomalle töihin, kun olin kolme päivää himassa kipeiden lasten kanssa.
Vaikka yh olisi raivoraitiskin. Pahinta on olla poissa vapaapäivän jälkeen. Siitä vedetään johtopäätökset, joita onkin vaikea oikoa moneen vuoteen. Jää kuva juoposta ja se tulee aina pomon mieleen seuraavilla kerroilla kun olet pois.
että eikö se olisi parempi että vaimosi on pois töistä kun on kerran kunnalla hommissa... että semmosta suhtautumista! Ei ainakaan siellä miehen " uhrautumista" kunnioiteta pätkän vertaa!
Olen kunnalla virassa ja silti jaksaa esimies valittaa poissaoloistani, joista jokaisesta on lääkärintodistus, samoin kuin lapsen sairauksista. Olen myös entinen yh, mut mulla se hyvä, että meillä on kolme, jotka lasta hoitaa, kun lapsi sairastaa eli minä, lapsen isä ja lapsen isäpuoli.
Nyt mä olen raskaana ja koko ajan sairaana ja voi itkujen itku. Ennen ei ollut pakko jäädä siitä kotiin, jos oli kurkku kipeä tai yskitti, mutta nytkin on tilanne se, että vaikka lapsi oli samaisessa taudissa viikon pois päiväkodista, niin onnistui silti saamaan keuhkokuumeen. Neuvolan täti sanoi, että mun on ehdottomasti jäätävä kotiin ja niin jäinkin, mutta kiva mennä taas joskus töihin, kun tietää, että taas tulee esimieheltä valituksia poissaoloista.
Ei sille mitään mahda, että itse tai lapsi sairastaa. Oma päänsä ja arvomaailmansa tässä on vaan nyt pidettävä ettei mene ohi sitten jonkun muun arvot, jotka ei oman arvomaailman kanssa kohtaa. Ihan tarpeeksi jo huolestuttaa masuvauvan hyvinvointi muutenkin.
Mä ilmoitin eilen pomolle, että lapseni on kuumeessa ja olen loppuviikon pois töistä. Hän totesi, että " Tottahan toki. No, mä soitan sijaisen, joka soittaa kohta sulta ohjeita. Pikaista paranemista sinne teille päin..."
Mut mulla onkin aivan extra ihana pomo.
Aina saa olla hermot kireellä, kun pelkää lasten sairastumista. Meillä ei myöskään sopisi olla poissa, ei oman, eikä lapsen sairauden takia. Nyt olen kotona oman sairauden takia ja niin on kaikki taas kuulemma sekaisin töissä. Hoh hoijaa! Niillä ei ole pian työntekijää, jos mä tästä kupsahdan :).