En oikeasti tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa?

Teinin kaverin äiti soitti meille eilen hyvin kiihdyksissä ja uhkaili laittavansa kohta miehensä asialle. En aluksi käsittänyt lainkaan mistä oli kyse, kun tämä oli niin raivoissaan.

Kävi ilmi, että teinimme kaveri, tai "kaveri", ja tämän toinen kaveri oli pilkannut teiniä ilkkumalla tämän olevan vielä neitsyt. Asiasta on siis tehty video someen ja videolla arvuutellaan heidän luokkalaistensa mahdollisia neitsyitä. Kyseessä yläkouluikäiset nuoret. Nyt video on poistettu, mutta ehdin itsekin nähdä sen.

Kyseinen "kaveri" oli eilen kadulla alkanut huudella meidän nuorelle asiasta ja jatkanut neitsyyslällätystään. Oma lapsemme oli sitten vastannut tälle, että "sulla ei sitten sitä ongelmaa ole, kun et ole varmaan ollut neitsyt sen jälkeen kun olit 2v., kun halusit jo silloin isältäsi".

Tämän "kaverin" perheessä oli tosiaan vuosia sitten tapaus, missä isä oli käyttänyt hyväksi perheen lapsia. Mutta tästä on aikaa ja vanhemmat erosivat aikoinaan.

Totta kai puhuin asiasta nuoremme kanssa. Hän kertoi, että hän ei harkinnut sanojaan ja sanoi olevansa valmis pyytämään anteeksi kaverilta, jos tämäkin pyytää häneltä. Ongelma on kuitenkin se, että tämä kaveri ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää, ei myöskään kaverin äiti oman nuorensa toiminnassa.

Tänään kaverin äiti on lähettänyt minulle neljä viestiä, missä tosiaan uhkaa laittaa "miehen asialle", jos kuitemme ei pyydä heti anteeksi hänen tyttäreltään. Kun kerroin että nuori on valmis tähän, mutta että hänen tyttäreltään odotetaan sitten samaa, niin sama uhkailu jatkui. Mitä tällaisessa tilanteessa oikein voi tehdä?