Olen itse rauhallinen ja tasainen persoonallisuudeltani, mutta mukanani kulkee draamaa missä kuljenkin, muita?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tällaisen takana on ongelmia mukautua sosiaalisiin normeihin. Myös passiivisuus voi olla sosiaalisien normien rikkomista kuten monessa kommentissakin on jo todettu. Ihmisiltä odotetaan sosiaalisessa kanssakäymisessä tiettyä määrää reaktioita ja niiden reaktioiden pitää olla jollain tavalla linjassa niihin tapahtumiin. Jos näin ei ole suuntaan tai toiseen niin ympäristön ihmiset hämentyvät koska eivät oikein saa kiinni siitä mitä tuo henkilö ajattelee.

Varsnkin moni ihminen joka kokee itsensä "tarkkailijaksi" näyttäytyy helposti ulkopuolisten silmissä mysteeriksi josta ei saa otetta ja jonka ajatusmaailmaan ei pääse kiinni.

Sosiaalisiin normeihin mukautumattomuus ei ole mikään ongelma.

Kyse on siitä että sinä hakeudut alitajuisesti draaman luo, ei draama hakeudu sinun luoksesi.

Kannattaa miettiä miksi näin.

Minulla oli nuorena sama tunne, mutta vanhempana tajusin että hakeuduin yksinkertaisesti väärien tyyppien seuraan. Katkaisin sen ja draamat loppui kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samanlainen. Olen luonteeltani hiljainen, syrjäänvetäytyvä, ystävällinen ja tarkkailija. Sujahdan yleensä helposti työyhteisöön mutta aina kun tulee uusi ihminen työryhmään, hän ensimmäiseksi käy minun kimppuuni. Minua koetetaan alistaa ja nöyryyttää ja sitten loukkaannutaan kun vedän rajat. Näin on aina ollut ja on myös jatkossa. En ymmärrä mikä minussa provosoi.

First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.

Mahatma Gandhi

Kiitos :)