Yle: Musta tuli Faija
Olettekos katsoneet? Mitä ajatuksia? Mä vähän ihmettelen, vaikka ymmärrän tuoreen isän innostuksen lapsesta ja elämänmuutoksesta, miten paljon ohjelmantekijä korostaa koko ajan sitä miten ajatusmaailma on muuttunut ja tietysti kehittynyt. Että lapsettomat ei vaan voi ymmärtää. Näytetään kuva menneiltä synttäreiltä joissa mies on yksin kakun kanssa ja kerrotaan ettei edes tunnista tyyppiä enää ja nyt on niin paljon parempaa kaikki lasten synttärit sun muut. Välittyy pakosta vähän ylimielinen fiilis, vaikka se ei (varmaan?) ollut tarkoitus. Musta sketsit raskaana olevasta puolisosta ei myöskään olleet hauskoja vaikka puolison suostumus niille varmaan oli.
Kommentit (4)
Sillä ukollahan oli jo edellisestä liitosta lapsi eli ei siitä ekaa kertaa isä tullut.
Molemat olivat jo yhden lapsen vanhempia!!
Eivät ekaa kertaa vanhemmaksi tulleita, kuitenkin nämä vanhemmat lapset sivuutettiin oudosti.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Molemat olivat jo yhden lapsen vanhempia!!
Eivät ekaa kertaa vanhemmaksi tulleita, kuitenkin nämä vanhemmat lapset sivuutettiin oudosti.
Miksi?
Siis tämä kommentti vahvasti.
Mua ihmetyttää kummasti, että aiemmat lapset jätetään sivuun ja tämä heidän yhteinen on kaikki kaikessa. Harmitus kävi tästä hehkutuksesta Unasta ainoastaan. Muutoin vaikuttavat kyllä välittäviltä ja innokkailta vanhemmilta, mutta vielä petrattavaa ottaa kokonaisvaltaisesti muutkin perheessä huomioon. Tuo on melkeen pahinta mitä voi muille lapsille tehdä nostaa yksi ylimuiden. Itse ollut Unan asemassa ja koittanut puolustaa veljiäni lapsina ja pitää heidän puoliaan, kun jopa kutsuttiin eri aikaan syömään tai jos ollenkaan muun perheen kanssa ja paljon muuta eriarvostavaa toimintaa läpi lapsuuden. Tästähän kantavat iänikuiset traumat ja jopa toinen elää täysin muusta maailmasta erakoituneena. Kiitos tästä elämäntyylistä. Ei jatkoon 😤
En ole katsonut, mutta kuvauksesta tuli mieleen takavuosien työpaikka ja esimies, joka oli kahden pienen lapsen isä. Hän korosti sitä alinomaa ja toi toistuvasti esiin, miten hän kykeni yhdistämään vanhemmuutensa haasteet työntekoonsa, vaikka se raskasta olikin. Hän loi työyhteisöön kastijaon, jossa me lapsettomat olimme alempaa kastia - meillä kun oli niin paljon helpompaa. Kaikessa piti ottaa huomioon pienten lasten vanhempien pärjääminen.
Lähdin siitä hourulasta, mutta joskus on tullut mieleen, onko hän sittemmin jauhanut, miten raskasta on teini-ikäisten lasten vanhemmilla.