Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin panostaa 5-vuotiaan tyttölapsen kasvatukseen? Olen aivan hukassa hänen kanssaan.
06.12.2006 |
En saa " otetta" lapseeni. Aina menee huutamiseksi ja uhkailuksi. Pelottaa, että mitä tästä seuraa suhteellemme ja lapsen itsetunnon kehitykselle. Pojan kanssa pärjään paremmin, mutta se ei lohduta yhtään!
Kommentit (12)
Taitaa olla suomeksi " Lapsityrannit" , mutta hyvä kirja tavallisillekin perheille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tottelematon, aloitekyvytön ja hidas kotona. Saan hirveitä hermoilukohtauksia näiden seikkojen vuoksi. Tottelee vasta, kun pelästyy huutamistani, muuten ei mene perille mikään. Kodin ulkopuolella käyttäytyy mallikelpoisesti muiden seurassa. Ongelmat liittyvät siis kotiin...
Vierailija:
Lapsi on tottelematon, aloitekyvytön ja hidas kotona. Saan hirveitä hermoilukohtauksia näiden seikkojen vuoksi. Tottelee vasta, kun pelästyy huutamistani, muuten ei mene perille mikään. Kodin ulkopuolella käyttäytyy mallikelpoisesti muiden seurassa. Ongelmat liittyvät siis kotiin...
omatoimisesti jotain ja saanut huudot. Kuulostaa herkältä lapselta. Hitauskin voi johtua siitä, että pelkää sinua. Ei ole kiva olla lapsi, joka pelkää omaa ÄITIÄÄN! Mitä jos yrittäisit viikon edes tai kuukauden olla huutamatta. Älä ajattele pelkkää negatiivista lapsesta. Jos lapsi edes yrittää, kannusta ja kehu.
Ota syliin, lue hänelle, hellittele. Pieni pieni tyttö. Mulla samanikäinen tuolla nukkumassa ja sellanen äitin kullannuppu, oikea pikku apulainen ja niin hellyydenkipeä.
Älä ole niin kova pienelle lapselle, sillä 5-vuotiaskin on vielä pieni kuitenkin. Iloitse lapsen kanssa jokaisesta saavutuksesta ja muista kannustaa vaikka menis vähän pieleenkin. Sinä olet aikuinen, käyttäydy sen mukaisesti.
3-vuotiaan pojan kanssa. Tosin käyttäytyy kodin ulkopuolellakin yleensä huonosti ainakin meidän vanhempien seurassa=/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on asenteesi, tytär varmaan havainnut sen, eikä uskalla tehdä mitään. Huudat lapselle, koska olet vihamielinen kaikkia naispuolisia kohtaan, lellit poikaasi.
Oma äitisuhteeni on ollut kylmä ja pelkään toistavani nyt samaa kaavaa. Kohtelen lapsiani tasapuolisesti, en lelli poikaani. Tytössä näen liikaa itseäni, piirteitä joita en itsessänikään jaksa. Kehun lasta, ilman syytäkin, mutta huuto ja hermoilu vievät pohjan kehuilta. Luonteeltani olen vaativa, sille en oikein voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi yhtään höllentää vaatimuksiasi. Mutta pienen lapsen täytyisi muuttaa omaa luontaista käyttäytymistään (esim. hitaus) sinun pillisi mukaan? Yleisin syy kasvatusongelmiin löytyy sieltä vanhemman peilistä.
käyttäytymisesi on muutettavissa.
Jollei rahaa riitä yksityiseen terapiaan, saattaisit hyvinkin päästä perheneuvolan kautta juttelemaan ammattilaiselle äiti-lapsi suhteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oma äitisuhteeni on ollut kylmä.............. Luonteeltani olen vaativa, sille en oikein voi mitään.
Kannattaisiko sinun työstää äitisuhdettasi ja omaa käytöstäsi ja mahdollisuuksiasi OIKEASTI vaikuttaa käytökseesi esim. yksilöterapiassa? Vai haluatko että oma tyttäresi jatkaa samaa naisenmallia, jossa vain olemalla " kiltti, reipas ja ahkera" kelpaa omalle äidilleen?
Yritän nyt vielä kotikonsteilla, mutta jos en saa itseäni rauhoittumaan, täytyy kai miettiä jotain juttelua ulkopuolisen kanssa.
Voisitko kertoa vähän tarkemmin?