Hengittääkö lähes kuoriutumisvalmis linnun sikiö,

Voiko ihminenkin hengittää vasta sen jälkeen, kun napanuoran verenkierto on loppunut?

Vierailija kirjoitti:

Voiko ihminenkin hengittää vasta sen jälkeen, kun napanuoran verenkierto on loppunut?

Olisi helppo kuvitella, että napanuoran verenkierto

päättyy siihen, kun ihminen ensimmäistä kertaa hengittää ilmaa - niin ei olisi kummallista tilannetta... jossa yksi ihminen hengittää kahdella keuhkoparilla!

Hengittäminen kuitenkin alkaa melko pian syntymän jälkeen, eikä virtaus napanuorassa siihen seisahda:

vastasyntynyt saa napanuoran valtimoveren. (Jos napanuoran katkaisee liian nopeasti, riistää vauvalle kuuluneen veren.)

Onko napanuoran veri kuitenkin pelkkä lisä vauvan hengittämiseen suoraan omilla keuhkoillaan. Onko virtaus nuorassa yksisuuntainen heti sen jälkeen, kun keuhkojen käyttö on alkanut.

Minulla on linnun sikiötä paitani olla, olen siis hautomakone. Ne sikiöt, joiden nokka näkyy (kuorta irtosi, kun putosivat pesästä) availevat nokkaansa välillä, maiskuttavat, ja jatkavat uniaan ilmeisesti. Mietin, haukottelivatko ne - hengittivätkö suun kautta.

Epäilen, koska mitä ne enää kuorien alla tekisivät, elleivät jatkaisi tärkeää sikiöaikaista kehitystä? Joka tuskin voi onnistua, muuta kuin hengittämällä keuhkojen sijaan kuoren kalvon suonistolla. Vai?

Olin huolissani, saavatko ne tarpeeksi happea paitani olla, mutta ovat olleet tyytyväisen oloisia jo monta tuntia. Jos pitävät ääntä, kääntelen heitä uuteen asentoon. (Onneksi en nuku öisin vatsallani...)

Ihmettelen hengityksen tehokkuutta kuoren läpi. Entä jos kalvo kuivuu, sellaisesta kohdasta jossa on suonia, menettääkö se läpäisevyytensä?

Kananmunista kuuluu piipitystä jo ennen kuin kuoriutuminen alkaa. Munan kuori on hengittävää materiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Onko napanuoran veri kuitenkin pelkkä lisä vauvan hengittämiseen suoraan omilla keuhkoillaan. Onko virtaus nuorassa yksisuuntainen heti sen jälkeen, kun keuhkojen käyttö on alkanut.

Jos ei olisi, vauva hengittäisi äidinkin puolesta 😁

Ja samaan aikaan äiti vauvan... 😳

Turhaa kierrättämistä. Ei sellaista voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kananmunista kuuluu piipitystä jo ennen kuin kuoriutuminen alkaa. Munan kuori on hengittävää materiaalia.

Joo, ja yllättävän monipuolisia ääniä! Sikiöillä on oma kieli... (samaa, kuin kuoriutuneenakin) ja siinä tuntuu olevan laaja tunneskaala. 🧡

Jos teen vähänkin jotain mistä sikiöt ei tykkää (kuten riisun rintaliivit, ja paidan joka oli heidän ja ihoni välissä), heiltä tulee tyytymätön, huolestunut tai jopa vihainen ääni. (Siitäkin huolimatta, että liikkeeni ovat rauhallisia.) Millä ihmeen voimalla, millä ihmeen HAPELLA? Kaikki liike ei onneksi stressaa heitä... mutta osa ihan selvästi stressaa.

Muuten eivät paljon ääntä pidä - paitsi jotain jatkuvaa, pientä nakutusta - vähän niin kuin virjoitusjuoman kuplien poksahtelu, - onko se normaalia?

Eivät kuitenkaan itke tai pyydä jatkuvasti apua; välillä meinaa huuto yltyä, silloin puhun niille. Yhdestä sikiöstä olen vähän huolissani, ettei kuivu tai tulehdu, kun kuori on niin rikki.

Nyt kuuluu ihan tyytyväisiä ääniä, mut se on siinä ja siinä... Heillä on ollut rankka päivä.

Kanaemohan juttelee niille poikasilleen ennenkuin ne ovat kuoriutuneet. Ja pienet vastaavat 🐣🐤🐥💕🐔

Aamulla oli hiljaista. Joko kaikki oli todella hyvin, tai todella huonosti. Hyvin, onneksi: kylkeni vieressä oli 3 lämmintä, tyytyväistä sikiötä. Kännykän laatikon kuoressa.

Kun liikahdin, alkoi kuulua hiljaista nakutusta. Sikiö, jolla oli täysin ehjä kuori, oli aamuyöllä iskenyt kuoreensa pienen särön - luultavasti yhdellä kovemmalla iskulla, jolla koko muna tärähtää - ja nyt se jatkoi samassa hengessä, vaikka ei ole aktiivisesti kuotiutumassa (ehkä ensi aamuna?). Sikiö kääntyy jo päiviä ennen kuoriutumistaan asentoon, jossa sen nokka on ilmataskussa, ja sillä on tilaa saada kuoren rikkominen alkuunsa. Syntymä käynnisyyy hitaasti. Minä vähän autoin, otin sikiön rintalastani päälle, ja poistin kuorta nokan kohdalta. Saa nyt olla sellainen, kuori suojaa.

Olen huomannut, että sikiöt reagoivat tiettyyn kohteluun nopealla, lyhyellä nokan väpätyksellä. Tullintani mukaan se tarkoittaa: "joo, hengissä, HEI - käännä minut." Muuten ne reagoivat läsnäoloon mm. nokkaa avaisemalla ja maiskuttamalla, välillä näkyy myös pieni vaaleanpunaien kieli... 😊 En osaa vastata niille emon lailla, mutta juttelen niille vähän hiljaisella äänellä. Yksi sikiöistä kiukuttelee välillä, silloin sanon sille: "nooh!" tai, "kuka teistä?!" Mokomat...

Ne ovat nyt "kengurupussissa" vyötärööni sidottuna, hupparin alla. Kosteutta tulee kuumalla vedellä kostutetusta pienestä rievusta. Pidän vasenta kättä, silloin kun seon vapaa, kupumaisesti niiden yllä niin että käsi lepää laatikon kannen reunalla. Näin hoidan päivän askareet samalla.

Ooh, nyt näyttää siltä, että yksi tahtoo huomiota... Ja keinoemo on vaan kännykällä, MOKOMA.

Ne kuoriutuivat!!! 🥰

Ovat vielä märkiä, eivät ole vielä avanneet silmiään. Piipittävät nyt paitani alla.

Oli jännät hetket...

Ongelmana oli kuivuminen, joten sikiöt piti auttaa kuorista, kalvo oli muuttunut jo sitkeäksi (yksi kyllä putkahti kalvopussista aika voimakkaana, suorastaan pullahti sieltä).

Navan näkeminen - yllättävän iso, tai no, oikean kokoinen jos asiaa miettii... - josta yhdellä vuoti hieman verta, sai mut kauhistumaan! Onneksi verenvuoto tyrehtyi itsestään nopeasti. Toivottavasti napa ei myöskään tulehdu, täytyy seurata sitä (ja laittaa tarvittaessa laimennettua Betadinea).

Seuraavaksi tarvitsevat lämpölampun ja vettä. Käyn huomenna ostamassa kalaa, ja ehkä käymme myös retkellä etsimässä pieniä heinäsirkkoja.

Yritän ujuttaa nämä vieraaseen, samanikäiseen poikueeseen, siinä tarvitaan hyvää tuuria...

Nyt alkaa pienokaiset kuulostaa siltä, että täytyy laittaa koppa valmiiksi.

En tiedä, mistä alkaen alkoivat hengittää keuhkoilla - ruskuainen ja äidin keho on kyllä eri asia, koten kai nämä ovat voineet hengittää heti kun ilmaa oli saatavilla. Luulen!

Ohis, mutta ne kuoriutuivat iltapäivällä, koska aamuun mennessä täytyy olla lähtövalmis. (Kuvittelin ne paljon valmiimmiksi, mutta onhan sekin paljon, jos syntymää seuraavana päivänä osaa jo juosta!)