Olenko liian sinisilmäinen? Olen raskaana mutta mies ei puhu ollenkaan vauvasta?

Vierailija kirjoitti:

Mies ei välttämättä oikein vielä hahmota kasvavaa vatsaa lapseksi.  Asia konkretisoituu kun vauva on syntynyt. Odottele nyt ihan rauhassa siihen asti. 

Tätä mäkin veikkasin.

Kyllä normaalissa parisuhteessa puhutaan vauvasta. Ja normaali mies osallistuu vauvan odotukseen. Ja ihan höpöhöpöä että vauvan tulo konkretisoituu miehelle vasta synnärillä. Vauvan odotus on parisuhteessa yhteinen asia ja se konkretisoituu juuri niin, että keskustellaan vauvasta, tulevaisuudesta, tarpeista ja kasvatustavoista. Tehdään yhdessä hankintoja ja laitetaan kotia vauvaa varten.

Ap:n suhteessa olisi pariterapian paikka. Parisuhteen ongelmat kannattaisi ratkoa nyt vielä ennen kun vauva syntyy. Sitten niille on huomattavasti vähemmän aikaa ja resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa, avoliitossa vai minkälainen on suhteenne? Kuulostaa aika pahalta

Parisuhteessa olemme, mies saattaa mennä hiljaiseksi jos utelen mieheltä vauvaan liittyviä asioita.

Mun miehellä oli vähän sama. Nimistä voitiin keskustella, mutta mihinkään Minkäköhänlainen tyyppi siitä tulee -juttuihin hän ei lähtenyt yhtään mukaan. Mun miehen mielestä sellainen keskutelu oli järjetöntä, kun me ei voida tietää millainen tyyppi lapsesta tulee ja koko mukelo ei ollut vielä edes syntynyt.

Mun molemmat raskaudet oli vaikeita ja rankkoja, eikä mies ollut ollenkaan kiinnostunut minun voinnistani tai viitannut tulevaan lapseenkaan millään lailla. Ei koskaan koskenut mahaan tmv. Kyllä se tuntui äärimmäisen pahalta ja epäempaattiselta. Lapset olivat kuitenkin toivottuja ja miehen ehdottamia, hän halusi lapsia. Mutta synnytyksessä hän liikuttui kyyneliin ja heti alkoi intensiivisesti hoitaa vauvoja. Hän on todella hyvä isä; huolehtii, leikittää, suukottaa ja sanoo rakastavansa ja jäi molempien kanssa hoitovapaalle.

Minusta hän ei edelleenkään vaikuta kauheasti välittävän, ei voinnistani eikä ajatuksistani. Mies on täysin pikkulapsi kuplassa. Parisuhteemme sen sijaan ei voi kovin hyvin, olen kovin yksinäinen, kun ei ole puolisoon mitään järkevää yhteyttä, enkä ennusta suhteellemme pitkää ikää :/

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmat raskaudet oli vaikeita ja rankkoja, eikä mies ollut ollenkaan kiinnostunut minun voinnistani tai viitannut tulevaan lapseenkaan millään lailla. Ei koskaan koskenut mahaan tmv. Kyllä se tuntui äärimmäisen pahalta ja epäempaattiselta. Lapset olivat kuitenkin toivottuja ja miehen ehdottamia, hän halusi lapsia. Mutta synnytyksessä hän liikuttui kyyneliin ja heti alkoi intensiivisesti hoitaa vauvoja. Hän on todella hyvä isä; huolehtii, leikittää, suukottaa ja sanoo rakastavansa ja jäi molempien kanssa hoitovapaalle.

Minusta hän ei edelleenkään vaikuta kauheasti välittävän, ei voinnistani eikä ajatuksistani. Mies on täysin pikkulapsi kuplassa. Parisuhteemme sen sijaan ei voi kovin hyvin, olen kovin yksinäinen, kun ei ole puolisoon mitään järkevää yhteyttä, enkä ennusta suhteellemme pitkää ikää :/

Eukko lähtökuopissa? Otatko lapset kainaloon ja jätät heippalapun keittiön pöydälle?

Vielä vuonna 2023 joillekin naisille tulee täytenä yllätyksenä että miehet ja naiset eivät ole samanlaisia. 😂

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmat raskaudet oli vaikeita ja rankkoja, eikä mies ollut ollenkaan kiinnostunut minun voinnistani tai viitannut tulevaan lapseenkaan millään lailla. Ei koskaan koskenut mahaan tmv. Kyllä se tuntui äärimmäisen pahalta ja epäempaattiselta. Lapset olivat kuitenkin toivottuja ja miehen ehdottamia, hän halusi lapsia. Mutta synnytyksessä hän liikuttui kyyneliin ja heti alkoi intensiivisesti hoitaa vauvoja. Hän on todella hyvä isä; huolehtii, leikittää, suukottaa ja sanoo rakastavansa ja jäi molempien kanssa hoitovapaalle.

Minusta hän ei edelleenkään vaikuta kauheasti välittävän, ei voinnistani eikä ajatuksistani. Mies on täysin pikkulapsi kuplassa. Parisuhteemme sen sijaan ei voi kovin hyvin, olen kovin yksinäinen, kun ei ole puolisoon mitään järkevää yhteyttä, enkä ennusta suhteellemme pitkää ikää :/

Nainen on aina tyytymätön. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmat raskaudet oli vaikeita ja rankkoja, eikä mies ollut ollenkaan kiinnostunut minun voinnistani tai viitannut tulevaan lapseenkaan millään lailla. Ei koskaan koskenut mahaan tmv. Kyllä se tuntui äärimmäisen pahalta ja epäempaattiselta. Lapset olivat kuitenkin toivottuja ja miehen ehdottamia, hän halusi lapsia. Mutta synnytyksessä hän liikuttui kyyneliin ja heti alkoi intensiivisesti hoitaa vauvoja. Hän on todella hyvä isä; huolehtii, leikittää, suukottaa ja sanoo rakastavansa ja jäi molempien kanssa hoitovapaalle.

Minusta hän ei edelleenkään vaikuta kauheasti välittävän, ei voinnistani eikä ajatuksistani. Mies on täysin pikkulapsi kuplassa. Parisuhteemme sen sijaan ei voi kovin hyvin, olen kovin yksinäinen, kun ei ole puolisoon mitään järkevää yhteyttä, enkä ennusta suhteellemme pitkää ikää :/

Eukko lähtökuopissa? Otatko lapset kainaloon ja jätät heippalapun keittiön pöydälle?

Oletkohan väärässä keskustelussa kuitenkin?

Ikävää, jos sinulle on käynyt tuollainen tapaus.

Ehkä mies suunnittelee perhesurmaa?

Ehkä miehelle kannattaa vinkata muutama linkki perheenperustamisesta ja siihen liittyvistä väistämättömstä elämänmuutoksesta, sikäli kun sen rastin meinaa kunnialla hoitaa.

Olen raskaana ja puhutaan vauvasta välillä lähinnä erilaisia mustan huumorin vitsejä mm. kasvatustyylin suhteen. Ja arvaillaan mitä outoja ominaisuuksia perii vanhemmiltaan.

Ei ole vielä tullut kauheasti puhuttua mitään söpöä haaveilua eikä myöskään järkeviä käytännön asioita.

Voisko katkerat, yksin jääneet mt-ongelmaiset ukot mennä TÄSTÄKIN keskustelusta hornan tuuttiin? Kyllä ne teidän ongelmat on ratkottava muualla kuin vauva-palstalla naisia haukkumalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehen tulisi vauvasta puhua? Huomasin, että en puhu vauvasta minäkään, vaikka raskaus jo viimeisellä kolmanneksella. En nyt ymmärrä, mistä pitäisi keskustella tämän tästä, isot linjat juteltiin jo ennen raskautta. Tämä lapsi ei synny keskipisteeksi vaan osaksi perhettä ja saa näköjään tottua siihen jo ennen syntymäänsä.

Toivottavasti lapsi saa kuitenkin pikkuvauvavaiheessa kaiken, mitä tarvitsee eli hänen tarpeidensa välittömän tyydytyksen ensimmäisinä kuukausina ja niin paljon läheisyyttä, kuin vain mahdollista. Jatkossakin toki toivon, että teidän lapsenne saisi olla teidän silmäteränne ja teille vanhemmille kaikista tärkein ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalissa parisuhteessa puhutaan vauvasta. Ja normaali mies osallistuu vauvan odotukseen. Ja ihan höpöhöpöä että vauvan tulo konkretisoituu miehelle vasta synnärillä. Vauvan odotus on parisuhteessa yhteinen asia ja se konkretisoituu juuri niin, että keskustellaan vauvasta, tulevaisuudesta, tarpeista ja kasvatustavoista. Tehdään yhdessä hankintoja ja laitetaan kotia vauvaa varten.

Ap:n suhteessa olisi pariterapian paikka. Parisuhteen ongelmat kannattaisi ratkoa nyt vielä ennen kun vauva syntyy. Sitten niille on huomattavasti vähemmän aikaa ja resursseja.

Kirjoitat ihan höpöhöpöä. Se odotus on nimenomaan äidin asia, miehen elämä jatkuu ennallaan synnärille asti. Se että teoreettisella tasolla keskustelee jostain kasvatuksesta ei ole mitään konkretiaa. Konkretiaa on vauva ja verinen istukka.

Mies tietää ettei ole lapsen siittäjä. Isäksi se muodostuu vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Voisko katkerat, yksin jääneet mt-ongelmaiset ukot mennä TÄSTÄKIN keskustelusta hornan tuuttiin? Kyllä ne teidän ongelmat on ratkottava muualla kuin vauva-palstalla naisia haukkumalla.

Mihin tarvittiin jälleen yksi miesvihaa lietsova aloitus?

Se solumassa ehtii vielä kuolla. En kiintyisi liikaa tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Se solumassa ehtii vielä kuolla. En kiintyisi liikaa tässä vaiheessa.

Ne on sitkeitä, vaikka äippä vetää viinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se solumassa ehtii vielä kuolla. En kiintyisi liikaa tässä vaiheessa.

Ne on sitkeitä, vaikka äippä vetää viinaa.

Onneksi en juo viinaa.

mistä vauvasta, eihän sitä vielä edes ole, mikäli vasta raskaana olet