Ero ja yhdessä asuminen
Onko jollain kokemusta?
Aika lyhyesti taustaa enkä kaipaa ilkeitä kommentteja.
Miehellä keväällä burn out,ilmoitti erosta,sen enempää nyt syitä avaamatta.Ero on hänen tahto,ei minun.
Meillä kaksi tyttöä, 11 ja 14.
Itse olen ehdotellut kaikenlaisia asumiskuvioita mutta hän siis haluaisi elää ja olla edelleen saman katon alla.
Onko kellään tästä kokemusta että miten se arki sitten sujuukaan?Toki tämä on hyvin tapauskohtaista.
Tuntuu myös pahalta jos nyt nostan kytkintä kun toinen on selkeästi toipumassa.Itse jaksan jotenkin ja lapset on kaikki kaikessa,niiden vuoksi teen mitä vaan.
Todellista syytä ei myöskään kuulemma saa lapsille kertoa,että siis eroaloite oli hänen,hän joutuu kuulemma huonoon valoon lasten silmissä.Minäkään en kuitenkaan halua ottaa vastuuta erosta koska en sitä alunperinkään halunnut
Kommentit (19)
Jos mies on eron halunnut niin miksi miettisit hänen tahtoaan eron toteuttamisen ja muille kertomisen suhteen? Miksi ihmeessä mies haluaa asua sinun kanssa, vaikka halusi eron. Mikä miehen mielestä on ero ja mitä se tarkoittaa? Se kun on juuri se, että muutetaan pois toisen luota.
Rusinat pullasta; sinä hoidat kodin ja lapset, hän seukkailee uuden kanssa.
En todella tiedä mitä hänen päässään todella liikkuu,liikkuuko mitään.Mielestäni myös ero on ero.
Hän ilmeisesti haluaa erota mutta ei luopua,mistä sen tiedän.
Kolmatta osapuolta en todellakaan epäile,on kotona illat ja viikonloput,tulee toistä kotiin.
Mieheni masentui ja erohan siitä tuli. Olimme olleet 28 vuotta yhdessä. En tänä päivänäkään tiedä loppuiko rakkaus ensin ja tuli masennus vai tuliko ensin masennus ja rakkaus meni. Itse olisin tehnyt kaikkeni pitääkseni perheemme kasassa, rakastin niin paljon. Jälkikäteen selvisi, että miehen olo oli huonontunut pikkuhiljaa jo vuoden ajan, mutta esitti loppuun asti, että kaikki kunnossa. Olisin halunnut seistä rinnalla. Viisi kuukautta asuimme yhdessä kunnes mies muutti pois ja jätti minut + lapsemme. Pitkää haaveilin, että palaamme yhteen vielä, mutta nyt lähes vuosi myöhemmin olen lakannut odottamasta ja hyväksynyt asian. Minusta tuli samalla 100% lapseni "yksinhuoltaja". Ei miehellä edelleen ole toista naista, että kaikki erot ei johdu siitäkään. Olen oppinut myös sen, että toista ihmistä ei omista, eli päästettävä se oli.
Perheneuvolaan hän haluaa siksi että sieltä neuvottaisiin miten kerrotaan lapsille
Minun ehdottama vaihtoehto ei käy.
Eronnut ja karannut kirjoitti:
Perheneuvolaan hän haluaa siksi että sieltä neuvottaisiin miten kerrotaan lapsille
Minun ehdottama vaihtoehto ei käy.
Ja perheneuvolan tapa kävisi? Hiukan epäilen.
Oon kyllä niin hukassa.Kahden tulen välissä.Toinen tyttö pelaa ringettee ja isä siinä tiiviisti mukana.Harkkoja 4/vko ja pelit päälle.Omalla mahdollisella viikolla näkisin tyttöä muutaman tunnin ja toinen olisi kanssani koko ajan.Sydän ei kestä sitäkään,olla erossa toisesta lapsesta koko ajan ja se että lapsetkin erkaantuisivatVaikeita päätöksiä.
Kuulostaa liian sekavalta. Ei vaan kehtaa myöntää, että joku on jossain odottamassa.
Siis hyvin sekavaa onkin.En kyllä usko tippaakaan tuohon kolmanteenOn kotona sillon kun pitääkin töiden jälkeen,illat ja viikonloput.Puhelimella ei tee mitää ns.ylimääräistä,siellä se on keittiön pöydällä kaikkien saatavilla.
10v parisuhde päättyi eroon, kaksi alle kouluikäistä lasta. Ensimmäinen puoli vuotta asuttiin vieöä yhdessä, vaikka omituiselta tuntuikin. Muutin pois vasta kun mies purki tunteitaan vetämällä turpaan lasten nähden. En osannut mitenkään varautua asiaan, mies ei ollut koskaan aiemmin ollut ollut väkivaltainen.
Kuinkahan meidän käy. Mies haluaa eron ja kuulemma tunteet kuolleet. Mä olen itkenyt itkettyäni ja haluaisin vielä yrittää. Ei auta, meillä ei kuulemma enää ole parisuhdetta. Saman katon alla pakko kuitenkin asua vielä taloussyistä.
Aika näyttää,päivä kerrallaan,viikko kerrallaan.
Nyt on opeteltava antamaan itselle aikaa,sitä en ole osannut ja olen myös aina ollut heti mulle kaikki nyt-toiminnan nainenNyt pitää opetella uudelleen hengittämään.
Väkivaltaa en ole joutunut koskaan pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan meidän käy. Mies haluaa eron ja kuulemma tunteet kuolleet. Mä olen itkenyt itkettyäni ja haluaisin vielä yrittää. Ei auta, meillä ei kuulemma enää ole parisuhdetta. Saman katon alla pakko kuitenkin asua vielä taloussyistä.
Voi ei,olen pahoillani :(
Sitä minun mies on sanonut myös että meillä ei ole mitään mutta ei ole maininnut tunteidensa kuolleen.
Vierailija kirjoitti:
10v parisuhde päättyi eroon, kaksi alle kouluikäistä lasta. Ensimmäinen puoli vuotta asuttiin vieöä yhdessä, vaikka omituiselta tuntuikin. Muutin pois vasta kun mies purki tunteitaan vetämällä turpaan lasten nähden. En osannut mitenkään varautua asiaan, mies ei ollut koskaan aiemmin ollut ollut väkivaltainen.
Kumpi teki eropäätöksen? Sinä vai mies?
Mies teki ehdottomasti väärin, mutta jos ero oli sinun päätöksesi ja asuit vielä noin kauan samassa taloudessa miehen kanssa, niin varmasti on ollut jonkinlaista pinnan alla ollutta kuohuntaa tai sitten mies on kokenut sinun provosoineen jossain asiassa.
Minun eksäni yritti eron alkupyörteissä ärsyttää minua lyömään itseään vaikka lapset oli kotona, jotta olisi saanut "säällisen" syyn eroon ja minut syntipukiksi kun hän oli se lähtijä. Sitten niiden itsensä aiheuttamien katkerien riitojen jälkeen käyttäytyi kuin säikky pupu sen kuukauden loppuajan ennen kuin molemmat muutti yhteisestä asunnosta pois. Joopajoo.
Heti muutto erilleen. Yhdessä asuminen on vaan kidutusta ja eron pitkittämistä. Ei tule onnistumaan.
Lapsia ei tarvitse erottaa eikä todellakaan kannata. Eikä viikko-viikko ole mikään pakko.
Mies muuttakoon jonnekkin lähelle ja hoitaa lapsen harrastusjutut kuten ennenkin. Lapset voi toisen vanhemman luona olla vanhempien sopimuksen mukaan. Pari päivää viikossa, puolet viikosta, viikko-viikko, kerram kuukaudessa. Nämä on ihan sovittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Heti muutto erilleen. Yhdessä asuminen on vaan kidutusta ja eron pitkittämistä. Ei tule onnistumaan.
Lapsia ei tarvitse erottaa eikä todellakaan kannata. Eikä viikko-viikko ole mikään pakko.
Mies muuttakoon jonnekkin lähelle ja hoitaa lapsen harrastusjutut kuten ennenkin. Lapset voi toisen vanhemman luona olla vanhempien sopimuksen mukaan. Pari päivää viikossa, puolet viikosta, viikko-viikko, kerram kuukaudessa. Nämä on ihan sovittavissa.
Meillä ei ole edes yhteisiä lapsia, mutta kuten tuossa aiemmin kerroin niin asutaan vielä yhdessä taloussyistä. Ainakin kesä menee näin. Asumme muuttotappiokunnassa eikä taloa saa heti myytyä. Eikä mulla ole mitään halua muuttaa tästä pois, että on selvittelyn alla saisinko lainaa yksin. Sekin vielä, että täällä on todella huonosti tarjolla vuokra-asuntoja. Mies ehkä voisi muuttaa vanhemmilleen, mutta en tiedä olenko siihen vielä valmis. Toki en voi estää jos mies haluaa sinne muuttaa. Meillä siis mies haluaa eroa ja mä haluaisin vielä yrittää.
Mikä järki siinä on, että haluaa erota, mutta haluaa jatkaa yhdessä asumista?
Christiiina kirjoitti:
Mikä järki siinä on, että haluaa erota, mutta haluaa jatkaa yhdessä asumista?
Niin no se!Kun tietäisin!Odottelenko että bönäri-päissään heitti erokortin pöytään ja toipuu hiljalleen vai lähenkö ja kadun myöhemmin että en jäänytVaikeita asioita päätettävä.
Jospa se börnari-miehesi tulisi järkiinsä. Tai olisi edes rehellinen.
M40+