Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Todella monelle tuntuu olevan yllätys, että puolisoni ei ole korkeakoulutettu
04.06.2023 |
Olen yliopiston käynyt diplomi-insinööri ja vaimoni on merkonomi, joka työskentele kaupassa myyjänä. Tämä vaimoni työstatus tuntuu tulevan säännöllisesti monelle varsinkin korkeakoulutetulle yllätyksenä. Kun he kuulevat, että vaimoni on kaupassa "tavallisissa töissä" ja koulutukseltaan "vain" merkonomi, niin hyvin usein reaktio on tyyliin "Ai jaa, niin justiin", ja ilme on sellainen hieman ymmällään nyökyttelevä.
Minusta on ihan hiton kummallista, jos jättää ihmiseen tutustumatta vain hänen työelämän toimenkuvansa takia. Vissiin se nykyään kuitenkin monelle on myös henkilökohtainen statuskysymys, että mitä kumppani tekee.
Kommentit (17)
Siis ketä kiinnostaa ja kuka välittää jostain koulutuksesta nykypäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä, mutta leikitään!
Nyt höpötät. Ketään ei kiinnosta toisen ammatit ja koulutukset, ei varsinkaan sen jälkeen, jos tietää ihmisen mukavaksi.
Tiedätkö sinä esimerkiksi teidän naapureiden ammatit ja koulutukset? Minä en ainakaan tiedä eikä kyllä kiinnostakaan, sillä minulle he ovat Liisoja, Pekkola, Tommeja, Henkkoja, Mirjameita ja Aulikeita, ei vaikka insinööri Jaatisia tai kaupan kassa Tiinoja.
Vierailija kirjoitti:
Siis ketä kiinnostaa ja kuka välittää jostain koulutuksesta nykypäivänä?
Ei ketään kiinnosta. Ellei sitten jotain itserakasta tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään nykyään-ilmiö
No on todellakin. Ei ennen kastittu ihmisiä samalla tavalla työelämän toimenkuvan mukaan. Muistan lapsena, kun naapurin mies ajoi taksia ja hänellä oli tyylikäs pukuja komea mersu. Se herätti vähän jopa kunnioitusta. Nykyään taksikuskeista tulee mieleen lähinnä kielitaidottomat m a m u t. Samoin jos vaikka jonkun äiti oli kunnanvirastolla siivoojana, niin se oli työ siinä missä muutkin. Nykyään ei todellakaan näin ajatella.
Mun miehellä on alempi koulutus kuin mulla, mutta hän tekee asiantuntijatöitä johtotasolla ja mä olen duunari, tosin työnkuvani on aika laaja ja osin liippaa läheltä akateemista koulutustani.
En siis itsekään ihan ymmärrä miksi koulutus tai työnkuva kertoisivat ihmisestä jotain olennaista, mutta olen huomannut, että jos mun koulutus tulee puheeksi, ihmiset suhtautuvat ns. paremmin kuin jos vain mun ammattinimike mainitaan. Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisin lukenut tämän aloituksen ennenkin. Et kai vain ap kopioi kirjoitustasi tänne?
Yleinen asenne tuntuu olevan, että merkonomeja pilkataan ja pidetään muutenkin ihan idioottina joista ei ole mihinkään. Merkonomi vm. 98
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä, mutta leikitään!
Nyt höpötät. Ketään ei kiinnosta toisen ammatit ja koulutukset, ei varsinkaan sen jälkeen, jos tietää ihmisen mukavaksi.
Tiedätkö sinä esimerkiksi teidän naapureiden ammatit ja koulutukset? Minä en ainakaan tiedä eikä kyllä kiinnostakaan, sillä minulle he ovat Liisoja, Pekkola, Tommeja, Henkkoja, Mirjameita ja Aulikeita, ei vaikka insinööri Jaatisia tai kaupan kassa Tiinoja.
No joopa joo. Mistähän johtuu, että minusta ei ole kukaan korkeakoulutettu nainen ikinä ollut kiinnostunut, vaikka olen keskivertoa älykkäämpi. Vähemmän koulutetut kyllä ovat osoittaneet paljonkin kiinnostusta. Muutoinkin lähes aina korkeakoulutetuilla on korkeakoulutettu kumppani. En äkkiseltään tiedä yhtään paria, joilla näin ei olisi.
En edes tiedä mun kavereiden puolisoiden ammatteja. Eikö se oikeastaan kiinnostakaan. Joskus jossain yhteisissä illanvietoissa jonkun kanssa tullut puhetta töistä, mutta ei nuo työt kyllä mikään yleinen puheenaihe ole koska valtaosa työskentelee kuitenkin edes jossain määrin luottamuksellisten asioiden kanssa, eli keskustelu pitäisi olla todella yleisellä tasolla eikä se nyt ole erityisen kiinnostavaa.
It-juttuja, terveydenhuollon henkilöstöä, turva-alaa eri sektoreilla, projektityötä, business controllereita jne mutta sillä tasolla tietämys toisten töistä. Lähinnä niiden ns. parhaiden kavereiden työt tiedetään, mutta mitä ihmettä tekisin tiedolla mitä mun avokkini lapsuudenystävän avovaimo tekee työkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut tämän aloituksen ennenkin. Et kai vain ap kopioi kirjoitustasi tänne?
No en ainakaan minä ole kirjoittanut. Muutoinkin kirjoitan tänne todella vähän. En tiedä sitten, että onko joku muu joskus kirjoittanut samansuuntaista asiaa.
Ap
Mitenkäs tässä tilanteessa sitten kuuluisi vastata? En minä nyt mitään erityisen ihmeellistä vastaa oli kaverin puolisi ammattikoulusta tai tohtori. Ihan tohtoreita tavatessanikin saata sanoa jotain "ok" tyyppistä. Käy mielessä että hävettääkö ap:ta tämä asia niin että tulkitset kommentit negatiivisesti vaikka ne ovat vain neutraaleja muminoita kun ei ole mitään sen kummempaa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sinulla ongelmia. Tunsin DI:n joka oli keskijohtoa isossa tehtaassa. Hänen vaimonsa paikkasi vaneria vaneritehtaassa. Kyllähän sitä joku kummeksui, vaimo oli vaan kotiäitivuosien jälkeen halunnut töihin. En tiedä hänen koulutustaan, työkään ei vuorotyötä, likaisinta eikä raskainta.
Jos valmistuu KTM:ksi voi sitten toimia myyntifaktorina markkinointialalla, ja jos on hyvä myyntitykki, pääsee myyntijohtajaksi, ja lopulta markkinointijohtajaksi.
Itse olen koulutukseltani TkT, ja minulle on aivan yhden tekevä, mikä on ihmisen koulutustaso. En arvioi ihmisiä lainkaan tällä perusteella.
Mitä tulee kauppaopiston naisiin sinänsä, niin ne todella kääntää monen miehen pään. Näin ennen muinoin siis. En tiedä mikä nykytilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietin korkeasti koulutettua, hyvässä asemassa työskentelevää veljeäni, en voisi ikipäivänä kuvitella, että olisi ottanut kumppanikseen jonkun merkonomin. On seurustellut pelkästään yliopistokoulutettujen naisten kanssa ja sellainen on nykyisensäkin.
Silloin kun on valinnanvaraa, valitaan luonnollisesti se paras. Moni korkeasti koulutettu arvostaa koulutuksen sen verran korkealle, että silläkin on vaikutusta. Koulutus tuo lisäarvoa, eikä merkonomi koskaan ole maisterin kanssa samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään nykyään-ilmiö
No on todellakin. Ei ennen kastittu ihmisiä samalla tavalla työelämän toimenkuvan mukaan. Muistan lapsena, kun naapurin mies ajoi taksia ja hänellä oli tyylikäs pukuja komea mersu. Se herätti vähän jopa kunnioitusta. Nykyään taksikuskeista tulee mieleen lähinnä kielitaidottomat m a m u t. Samoin jos vaikka jonkun äiti oli kunnanvirastolla siivoojana, niin se oli työ siinä missä muutkin. Nykyään ei todellakaan näin ajatella.
Ennen ei, koska matalasti koulutetut olivat enemmistö. 70-luvulla olisi ollut todella junttia tehdä numero omasta koulutustasostaan, siinä jäi yksin. Nykyään moni tekee.
Nykyään kun koulutetut ovat enemmistö ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa, niin toki heidän mielestään koulutustaso kertoo ihmisestä kaiken nyt, koska heillä on enemmistön valta takanaan nyt määritellä arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään nykyään-ilmiö
No on todellakin. Ei ennen kastittu ihmisiä samalla tavalla työelämän toimenkuvan mukaan. Muistan lapsena, kun naapurin mies ajoi taksia ja hänellä oli tyylikäs pukuja komea mersu. Se herätti vähän jopa kunnioitusta. Nykyään taksikuskeista tulee mieleen lähinnä kielitaidottomat m a m u t. Samoin jos vaikka jonkun äiti oli kunnanvirastolla siivoojana, niin se oli työ siinä missä muutkin. Nykyään ei todellakaan näin ajatella.
Ennen ei, koska matalasti koulutetut olivat enemmistö. 70-luvulla olisi ollut todella junttia tehdä numero omasta koulutustasostaan, siinä jäi yksin. Nykyään moni tekee.
Nykyään kun koulutetut ovat enemmistö ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa, niin toki heidän mielestään koulutustaso kertoo ihmisestä kaiken nyt, koska heillä on enemmistön valta takanaan nyt määritellä arvot.
Väitätkö toisin sanoen vakavissasi, että korkeakoulutettuja on nykyään yli puolet työvoimasta?
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole mikään nykyään-ilmiö