Lue keskustelun säännöt.
Miksi rajojen asettaminen omalle vanhemmalle tuntuu pahalta?
02.06.2023 |
Sanoin äidilleni lopultakin, että en oikein jaksa hänen jatkuvaa puttumistaan minun ja perheeni elämään. Hän on siis viime vuosina tuputtanut, tuppautunut ja tunkeutunut jatkuvasti elämäämme yhä enemmän ja enemmän. Olen antanut olla, kun ajatellut, että ehkä tuntee itsensä tärkeäksi ja tarvituksi siten, mutta nyt vaan mitta tuli täyteen ja sanoin suoraan, etten enää jaksa. Siitä tuli sitten kuitenkin itselleni paha olo ja tuntuu, että olen tehnyt jotain väärin. Olisiko vaan pitänyt antaa olla?
Kommentit (10)
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha miettiä olisiko pitänyt olla sanomatta mitään kun olet jo sanonut. Nyt pitää kuulostella miten äitisi reagoi.
Aina voi pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Antaa olla minkä??
Antaa jatkua samalla tavalla ilman sanomista etten sitä enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.
Tuppautuminen ja välinpitämättömyys ovat ihan sitä samaa henkistä väkivaltaa molemmat.
Tuppautuminen ei ole tukemista.
Vierailija kirjoitti:
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.
Toi on kyllä vaikeaa toi rajanveto liikaan tai liian vähäiseen tuppautumiseen. Minusta taas varmaan tulee liian vähän tuppautuva, kun äitini on jatkuvasti puuttumassa elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.Tuppautuminen ja välinpitämättömyys ovat ihan sitä samaa henkistä väkivaltaa molemmat.
Tuppautuminen ei ole tukemista.
Äidit ja anopit ovat aina väärässä. Tuppautuvat tai eivät välitä. Jos ehdottaa voisinko pistäytyä, aina se tunkee. Jos ei koskaan käy, on se semmonen itsekäs eikä välitä.
Jos puhut omista asioistasi, ketä kiinnostaa sun vaivasi tai tekemisesi. Jos kysyt nuorten asioista, mitä aina utsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.Tuppautuminen ja välinpitämättömyys ovat ihan sitä samaa henkistä väkivaltaa molemmat.
Tuppautuminen ei ole tukemista.
Äidit ja anopit ovat aina väärässä. Tuppautuvat tai eivät välitä. Jos ehdottaa voisinko pistäytyä, aina se tunkee. Jos ei koskaan käy, on se semmonen itsekäs eikä välitä.
Jos puhut omista asioistasi, ketä kiinnostaa sun vaivasi tai tekemisesi. Jos kysyt nuorten asioista, mitä aina utsit.
Asiallisesti kun käyttäytyy ei ole mitään tuollaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tottunut miellyttämään äitiäsi, joten tottakai tulee aluksi paha olo kun toimii toisin. Mutta kyllä rajat täytyy laittaa. Pidemmän päälle kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen kokemus äidilläsi itsellään on omasta äidistään?
Itse mietin välillä että minusta varmaan tulee tuollainen tuppautuva äiti kun lapseni on aikuinen, sillä itse en ole saanut omilta vanhemmiltani niin paljon tukea mitä tarvisin. Toivoisin suorastaan että he tuppautuisivat elämääni.Toi on kyllä vaikeaa toi rajanveto liikaan tai liian vähäiseen tuppautumiseen. Minusta taas varmaan tulee liian vähän tuppautuva, kun äitini on jatkuvasti puuttumassa elämäämme.
Ehdottaisin asiasta puhumista. Voi ihan suoraan kysyä esim tuppaudunko liikaa. Ei siitä kukaan pahastu.
Antaa olla minkä??