Lue keskustelun säännöt.
Puoliso sulkee ulkopuolelle
29.05.2023 |
Miksi puoliso ei osaa (halua/kykene?) keskustella?
Ihan sama mistä yritän puhua, hän aloittaa joko tyhjän vääntämisen tai tyrmää: hyvä on, Sinä olet oikeassa! (tai väärässä, ihan miten vaan mutta piilosanoma on ettei hän sitä siis tarkoita).
Ahdistavaa.
Vaikka hän tekisi väärin, josta minä loukkaannun. Siitä ei puhuta, jos puhun hän suuttuu minulle.
Sanon etten voi enää luottaa kun niin monesti pettänyt puheensa, hän vastaa että mitäs olet niin vainoharhainen ettet luota (kääntää syyn aina minuun)!
Tai sitten sanoo lyhyesti: tein väärin anteeksi. Mutta ei mitään muuta, ei korjaa tapojaan, ei ehdota mitään.
Lista on loputon.
Hänellä on ikävä tapa eriyttää itsensä perheestä. Vaikka olisi joku sovittu asia, hän saattaa keskenkaiken lähteä omiin juttuihinsa ja minä ja lapset jäämme ihmettelemään?
Tarvitsisimme asian X, hänen mielestä sitä ei tarvita, joten hän ei nosta sormeakaan auttaakseen asiassa.
Tai jos olemme reissussa, hän lähtee omille teilleen kun minä jään huolehtimaan lapsista.
Ei vastaa viestiini ollenkaan, kotona kysyn saitko viestin? Sanoo joo mutta en ehtinyt vastata.
Jos teemme jotain yhdessä, alkaa arvostella minua miten teen väärin.
Tämä on pahentunut vuosienvarrella, muinoin puhuimme paljonkin, epäluotettavuus ollut hänessä aina.
En koskaan ole nähnyt hänen käyttäytyvän muille tällätavoin. Kuin purkaisi vihansa minuun?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Voit suunnata omat tunteesi johonkin muuhun kuin mieheesi. Toivottavasti sinulla on taustalla sellainen kiintymyssuhde, josta ammentaa energiaa käyttöön? Sijoitat sydämesi siihen paikkaan, missä on hyvä olla, ja annat lapsillesi hyvää.
Kiitos <3
Tätä olen tehnytkin, täytyy jatkaa työstämistä vielä.
Vaikeaa se on, kun hyvän hetken jälkeen vedetään taas matto jalkojen alta. Olen siis kaikenlisäksi niin hyväuskoinen, että haluan uskoa kaiken jatkuvan hyvin, ettei mitään pahaa ole ollutkaan. Ettei jatkossa tule mitään ikävää puolison toimesta. Jotenkin "unohdan" tai en halua uskoa, että hän kohtelee minua ikävällä tavalla (suorastaan törkeästikin, en kaikkea halua täällä kertoa).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos molemmille vastaajille. Narsistin keskustelutyyliketjua luin, paljon samaa ikäväkyllä.
Välttelevä kiintymys myös. Paska yhdistelmä.
Onko muuta, kuin tappaa omatkin tunteet (helpommin sanottu kuin tehty), pitkään yhdessä, koti, perhe jne merkitsee minulle paljon!....
ap
Mikään tuossa, mitä kerroit, ei viittaa millään tavalla narsismiin.
Jos hän ei halua tehdä mitään suhteenne eteen, niin eikö ole helpointa luovuttaa? En usko, että ilman ammattiapua mikään tulee muuttumaan, ja jos hänellä ei ole halua lähteä parisuhdeterapiaan (oletko kysynyt?), sinne ei voi mennä.
Ko. ketjusta kopiotu:
Narsistin perusmerkkejä on juu tuo ettei kysy, ei kanna huoliasi, ei myötäelä, ei auta, ei kuuntele, ei nauti saada oppia sinusta, koska, empatiaa ei ole.
Luovuttaminen: luovunko koko elämästäni vai hänestä? Miten sen teen?
ap
Mitä iloa sinä saat siitä, jos diagnosoit hänet narsistiksi? Miten se muuttaa tilannetta? Nuo ominaisuudet ovat perusmerkkejä ihan tavallisesti k-päisyydestä, mutta onko jotenkin hienompaa voida kutsua häntä narsistiksi? Pääsetkö uhriutumaan, kun voit sanoa muille, että et rakastunut k-päähään vaan olit narsistin uhri?
Jos sinulla on hänen kanssaan hyvä olla, niin jatka toki parisuhdetta kuten tähänkin saakka. Häntä sinä et pysty muuttamaan, vain itseäsi. Joten hyväksy, että hän on tuollainen ja rakasta häntä sellaisena kuin hän on.
Jos et halua elää tuollaisessa suhteessa, mieti, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Edelleenkään et pysty häntä muuttamaan.
En mitään iloa, tietenkään! Yritän ymmärtää, en halua uskoa että hän olisi tietoisesti paha!
ap
Ei se olekaan automaattisesti pahuutta, jos toinen ei välitä toisesta.
Eikös se ole pahuutta, jos loukkaa, puhuu törkeästi toiselle, aiheuttaa tietoisesti harmia ja satuttaa?
"Pahuus" on aika vahva termi. Välinpitämättömyyttä, inhoa, vihamielisyyttä ehkä?
Ap:n kannattaa erota, ei kuulosta siltä että puoliso tulisi muuttumaan. Ehkä tunteet ovat vain kuolleet.
Eikö nuo asiat ja käytösmallit olleet suhteen alussa vai onko hän muuttunut vuosien varrella ?
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuo asiat ja käytösmallit olleet suhteen alussa vai onko hän muuttunut vuosien varrella ?
En ole ap mutta ihmiset on aika sokeita parisuhteen alussa toisen "todelliselle luonteelle", eikä sitä heti välttämättä huomaa. Jotkut elävät laput silmillä vuosikausia.
Eikös se ole pahuutta, jos loukkaa, puhuu törkeästi toiselle, aiheuttaa tietoisesti harmia ja satuttaa?