Muistan kun jätin osallistumasta rippikoulun aloitustilaisuuteen, niin monet luokkatovereistani olivat seuraavana päivänä silmin nähden vihaisia

He syyllistivät minua, tivasivat syytä poissaololleni jne. aivan kuin olisin syyllistynyt johonkin kuolemansyntiin vaikka kukaan näistä oppilaista tuskin edes oli oikeasti uskossa.

Mitä ajatuksia tällainen teissä herättää?