Onko sinulla elintestamentti tehtynä?

Mitäpä minä niillä elimilläni enää kuolemani jälkeen. Kivahan se, jos joku muu elävä niistä voisi hyötyä.

Samalla kortilla on myös alaikäisten lasteni nimet, että saapi ottaa osia, jos en ole itse enää kertomassa, eikä lapsikaan niillä enää mitään tee.

Olisi hirveä ajatus joutua miettimään oman lapsensa kohdalla asiaa.

Itsestäänselvä vastaus tietysti on, että lapseni antaisi elämän jollekin muulle, jos hän ei itse enää olisi tässä elämässä. Ajatus sattuu jo nyt, mutta ei siihen ole muuta vastausta.

Annetaan tuon kuolla, että saadaan tuolle toiselle elimet kun on ollut niin kauan jonossa. Siis jos esim. jossain onnettomuudessa pahasti loukkaantuu. Epäilyttävää.

Haluaisin kuulla järkevän perustelun sellaiselta henkilöltä, jolla ei ole eikä aio ikinä hankkia.



Toisin sanoen, miksi mokomaan asiaan mitään korttia tarvitaan edes?

Sitä testamenttia ei edes kysellä hoitoon tullessa....

Vierailija:

Annetaan tuon kuolla, että saadaan tuolle toiselle elimet kun on ollut niin kauan jonossa. Siis jos esim. jossain onnettomuudessa pahasti loukkaantuu. Epäilyttävää.

Eikä suomessa elimillä tehdä kauppaa, joten kukaan ei niistä hyödy rahallisesti. Harvemmin myöskään esimerkiksi kolarin uhria hoitaa elinsiirtolääkäri joka " haluaisi" toiselle potilaalleen elimiä ja vaikka hoitaisikin niin ko lääkäri ei päätä siitä kenelle elimet menevät toisin sanoen lääkäri ei hoitamalla huonosti toista potilastaan, saa toiselle elimiä.

Suomessa ei myöskään ole siirtojonoa vaan siirtolista jolla ensisijalla ovat lapset. Hekin saavat elimet kunnon mukaan, eli huonokuntoisimmille ensin. Tarkoittaa sitä että äkilliseen maksan vajaatoimintaan esimerkiksi sairauden jälkitautina sairastunut lapsi saa maksan joka voitaisiin laittaa myös hitaasta maksan tuhoutumisesta kärsivälle aikuiselle joka on ollut siirtolistalla jo kuukausia.

Myös testamentittomilta halutaan elimiä jos tilanne on toivoton. Silloin kysytään omaisilta.