Söin vartissa yhden kakun. Ihan hullua. En tullut edes täyteen.

Joku oikea himo alkoholin suhteen???

Yksi addiktio vaihtui toiseen. En tiedä mikä auttaisi, olen ihan älyttömän perso makealle itsekin. Viinaa en ole onneksi koskaan juonut liikaa eikä se aiheuta minulle sellaista mielihyvää ja mielitekoa kuin makeat herkut. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Yksi addiktio vaihtui toiseen. En tiedä mikä auttaisi, olen ihan älyttömän perso makealle itsekin. Viinaa en ole onneksi koskaan juonut liikaa eikä se aiheuta minulle sellaista mielihyvää ja mielitekoa kuin makeat herkut. Tsemppiä!

Olen minä ennenkin ollut perso makealle ja aina krapulassa kaikkea suolaisesta makeaan söin.

Nyt ei ole edes sitä krapulaa vaan olotilassa on tapahtunut jokin takapakki, olen ollut kuoleman väsynyt, itkenyt todella paljon ja kärsinyt ja nyt sitten syönyt epäterveellisesti ja itseäni moittinut.

Ihan paska viikko ollut tämän oman mielen kanssa.

Ap

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Mahdollisuuksia terapiaan? AA? Mua itseä auttoi 12 askeleen ohjelma valtavasti mutta todellakin tarvitsin vielä terapian päälle jonka aloitin 3v raittiuden jälkeen. Se eristäytyminen ja muu traumatisoituneen ihmisen touhu oli sen verran tiukassa. Tuttua on tuokin että yrittää lohduttaa itseään ruoalla pakonomaisesti.

Tylsyyteen ei tarvitse terapiaa vaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Sokeri on hyvää ja terveellistä.

No ne kaupan pakastealtaan kakut on ihan mitättömiä. Olen yhden mansikkakakun kerran vetänyt jälkiruokana. 8 henkeä, joopa joo. Jotain vitamiinin puutetta se on kun makeeta tekee mieli joten googlettele ja tankkaa niitä vitamiineja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Aivokemiatkin ehkä sekaisin, joo, mutta kyllä tuossa on nyt muutakin taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Vieroitusoireitahan nuo on ja hyvin olet handlannut ne. Jatka samaa linjaa ja sinnittele. Ei se loputtomiin kestä tuota menoa. Muutama kakku raivokävelyn päälle on ihan ok.

Sokeri aiheuttaa rasvamaksaa kuten alkoholikin. 

Vierailija kirjoitti:

Sokeri aiheuttaa rasvamaksaa kuten alkoholikin. 

Maksa kestää hyvin vieroituksen. Jos ap haluaa nopeuttaa maksan puhdistumista niin ottaa 600mg magnesiumia päivittäin, se nopeuttaa maksan toipumista alkoholista merkittävästi.

Älä osta semmoisia kakkuja ja muita. Ruoka vaikuttaa myös mieleen, osta kaupassa käydessäsi terveellistä ruokaa. Sokerikoukusta pääsee irti, kun on vähän aikaa ilman sokeria ja suolistobakteerit uusiutuvat. Nyt sulla on niitä sokerinhimoisia suolistobakteereja, jotka huutaa lisää sokeria.

Addiktio tosiaan helposti vaihtuu uuteen. Siihen tarvitset ehkä apua. Ja muutenkin jos masentaa, niin asialle on hyvä tehdä jotain mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Terveellinen ruoka auttaa myös antamaan tarmoa liikkua, joka sitten tuo parempaa mieltä. Siitä kannattaa heti aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Vieroitusoireitahan nuo on ja hyvin olet handlannut ne. Jatka samaa linjaa ja sinnittele. Ei se loputtomiin kestä tuota menoa. Muutama kakku raivokävelyn päälle on ihan ok.

Nyt on mennyt 3 kk ilman alkoholia. Vasta oiieastaan nyt olen alkanut näiden tunteiden kanssa viime viikkoina menemään kuin aallokossa. Yritän kaikenlaista tehdä, jotta tämä tästä menisi.

Kyllä tämä kuitenkin voimia vie. Paljon on joutunut nukkumaan viimeisimmät viikot. Tällä viikolla olen tainnut ottaa päivittäin päiväunet.

Kyllä tämä tästä. Välillä vain rankkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä osta semmoisia kakkuja ja muita. Ruoka vaikuttaa myös mieleen, osta kaupassa käydessäsi terveellistä ruokaa. Sokerikoukusta pääsee irti, kun on vähän aikaa ilman sokeria ja suolistobakteerit uusiutuvat. Nyt sulla on niitä sokerinhimoisia suolistobakteereja, jotka huutaa lisää sokeria.

Addiktio tosiaan helposti vaihtuu uuteen. Siihen tarvitset ehkä apua. Ja muutenkin jos masentaa, niin asialle on hyvä tehdä jotain mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Terveellinen ruoka auttaa myös antamaan tarmoa liikkua, joka sitten tuo parempaa mieltä. Siitä kannattaa heti aloittaa.

Olen syönyt todella terveellisesti ensimmäiset kaksi kuukautta alkoholin juomisen lopettamisen jälkeen. Laihduin rytinällä, 10 kiloa ensin. Sitten vielä viisi lisää.

Nyt olen välillä sortunut syömään epäterveellisesti. Tällä viikolla aivan liikaa. Olen ollut aivan sekaisin.

Liikunnan olen aloittanut myös, liikun todella paljon entiseen verrattuna. Tällä viikolla en vain ole jaksanut.

Nyt tuli jokin väliromahdus, pakko nousta taas ylös.

Ap

Osta vain pieniä yksittäisiä leivoksia tai suklaapatukoita. Osta vain yhdeksi päiväksi kerrallaan. Näin et voi syödä enempää, mutta saat kuitenkin syödä sen pienen suklaan.

Jos olet ylivirittynyt niin haluat varmaan purkaa sen liikkumalla ja jatkuvalla tekemisellä, mutta olo voi olla silti levoton.

Mitä jos kokeilisit, mitä tapahtuu jos pakotat itsesi olemaan tekemättä mitään. Lepäät ja kohtaat levottomuutesi hidastellen, koska sinulla ei ole kiire mihinkään.

Lopetit juomisen. Olet jo saavuttanut sen mitä teit. Nyt voit levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Annan ison yläpeukun raivokävelylle! Ja aika symppistä tuo kokonaisen kakun hotkaiseminenkin. Selviät kyllä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ylivirittynyt niin haluat varmaan purkaa sen liikkumalla ja jatkuvalla tekemisellä, mutta olo voi olla silti levoton.

Mitä jos kokeilisit, mitä tapahtuu jos pakotat itsesi olemaan tekemättä mitään. Lepäät ja kohtaat levottomuutesi hidastellen, koska sinulla ei ole kiire mihinkään.

Lopetit juomisen. Olet jo saavuttanut sen mitä teit. Nyt voit levätä.

Olen ylivirittynyt. Käyn monenlaista tunneskaalaa läpi. Olen tosiaan yrittänyt myös kaikkea myötätunnon voimaa ja olemisesta vain. Hyväksyä, antaa luvan.

Joskus maatessani ja vain yrittäessäni olla ajattelematta mitään ja kuunnella kehoani, alkaa sattumaan niin paljon raajoihin, että viiltää. Joudun lopettamaan kesken. Kehossani on selvästi eletyn elämän kipukohtia ja psyykkisesti myös kärsin vaikka ihan todella yritän käsitellä ja olla mitä olen.

Työnteko on melkein kaikista parasta. Nyt kun oli viikon loma niin meni aivan perseelleen kaikki.

Pian taas töihin ja kurinpitoa itselleni. Olen saatanan vihainen välillä kun tällaisia juttuja teen, että laiskottelen ja syön yli tarpeiden.

Ap