Pääsin just leikkauksesta ja miesystävä ei ole kysynyt päivään miten menee
Ollaan oltu etäsuhteessa vuosi, vakuuttaa että rakastaa ja ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta. Mutta onpa turvaton olo kun kaipaisin tukea, oon kivuissa ja tyyppi ei edes kysy mitä kuuluu.
Aamulla laittoi hyvät huomenet mutta ei mitään muuta. Mitä mieltä olette?
Kommentit (41)
Ei sitä kiinnosta nyt kun et ole käyttökunnossa.
Älä välitä. Me sentään asuttiin yhdessä kun mies joutui leikkaukseen ja minä vedin kännit. En päässyt edes hakemaan sairaalasta.
Tuli lopulta taksilla ja minä terassilla tinnasin kaljaa.
Ei tullut ero, ihme kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Me sentään asuttiin yhdessä kun mies joutui leikkaukseen ja minä vedin kännit. En päässyt edes hakemaan sairaalasta.
Tuli lopulta taksilla ja minä terassilla tinnasin kaljaa.
Ei tullut ero, ihme kyllä.
Ihan puhtaasta uteliaisuudesta: miksi toimit noin?
Jos vaikka luulee, että haluat lepäillä?
Laita itse viestiä ja sano kaipaavasi tukea.
En muista, että aviomieheni olisi 30-vuoden onnellisen avioliiton aikana kysynyt kertaakaan kivuistani. En ole sitä odottanut, kaivannut, tai edes halunnut. En edes leikkausten tai synnytysten jälkeen.
Kyselyjen asemasta hän on näyttänyt väittävänsä ja rakastavansa minua monin eri tavoin. Tehnyt kotityöt ja hoitanut lapset. Hakenut apteekista lääkkeet. Tuonut valmistamansa ruoat ja juomat nenän eteen. Olemme katsoneet yhdessä haluamaani elokuvaa, jos vointi on sen sallinut. Hän on ollut seurana ja aidosti läsnä. Kaikki miehet eivät kysele vaan toimivat. Väittämistä sekin.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että aviomieheni olisi 30-vuoden onnellisen avioliiton aikana kysynyt kertaakaan kivuistani. En ole sitä odottanut, kaivannut, tai edes halunnut. En edes leikkausten tai synnytysten jälkeen.
Kyselyjen asemasta hän on näyttänyt väittävänsä ja rakastavansa minua monin eri tavoin. Tehnyt kotityöt ja hoitanut lapset. Hakenut apteekista lääkkeet. Tuonut valmistamansa ruoat ja juomat nenän eteen. Olemme katsoneet yhdessä haluamaani elokuvaa, jos vointi on sen sallinut. Hän on ollut seurana ja aidosti läsnä. Kaikki miehet eivät kysele vaan toimivat. Väittämistä sekin.
Ap.n mies ei ole tehnyt kumpaakaan aloituksesta päätellen.
Ei minunkaan, leikkaukseen vieminenkin tuntui olevan vaikeaa. No, myöhemmin selvisi että oli jo toinen nainen kuvioissa,oli vaan iloinen että olin poissa jaloista. Erosimme sittemmin vaikka en nyt tarkoita että ap:n tapauksessa tällainen kuvio olisi.
No ei se luomenpoisto nyt niin suuri toimenpide että maailman pitäs pysähtyä sun takia.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että aviomieheni olisi 30-vuoden onnellisen avioliiton aikana kysynyt kertaakaan kivuistani. En ole sitä odottanut, kaivannut, tai edes halunnut. En edes leikkausten tai synnytysten jälkeen.
Kyselyjen asemasta hän on näyttänyt väittävänsä ja rakastavansa minua monin eri tavoin. Tehnyt kotityöt ja hoitanut lapset. Hakenut apteekista lääkkeet. Tuonut valmistamansa ruoat ja juomat nenän eteen. Olemme katsoneet yhdessä haluamaani elokuvaa, jos vointi on sen sallinut. Hän on ollut seurana ja aidosti läsnä. Kaikki miehet eivät kysele vaan toimivat. Väittämistä sekin.
Parasta välittämistä ikinä!
Miksi kysellä kun kyllä sen näkee kun toinen on kipeä, miksi siitä pitäisi vielä kysellä ja erikoisesti kun mies tietää ettei kivuissa voi auttaa.
Ihmetyttää kyllä. Mies on muuten empaattisen oloinen. Mutta tuli mieleen onko kysymys siitä että mulla on vain käyttöarvo kun hänelle sopii.
On ehdottanut perhettä jne. mutta ei kyllä kiinnosta jos tämä sama jatkuisi mun raskausaikana.
-ap
Aikooko hän perheenkin hoitaa etänä ja toivotella tekstiviestinä vain pakolliset huomenet?
Täytyy sanoa, että miehenä en ymmärrä tätä kuvioa, jossa välittäminen ja empatia mitataan tällaisen kyselyn puuttumisesta. Enkä muutenkaan tuota kissa-hiiri -leikkiä, jossa toisen osapuolen pitäisi kysyä kuulumisia, että asianosainen voisi niitä toiselle kertoa. Laita viestiä tai soita ja kerro kuulumisesi. Varmasti toista ne kiinnostavat. En muutenkaan ymmärrä, miksi oikeassa suhteessa pitäisi noudattaa hyvänpäivöntuttujen kanssa käytettäviä käyttäytumisnormeja: leikkauksessa olleen työkaverin tullessa takaisin työpaikalle, voi kysäistä että miten nyt menee. Mutta kai suhteessa asioita voi tuoda esille ilman mitään toisen uteluakaan.
Tietää että sulla on kaikki hyvin
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Me sentään asuttiin yhdessä kun mies joutui leikkaukseen ja minä vedin kännit. En päässyt edes hakemaan sairaalasta.
Tuli lopulta taksilla ja minä terassilla tinnasin kaljaa.
Ei tullut ero, ihme kyllä.
Miksi ihmeessä ei pitäisi välittää? Siksikö että sinä käyttäydyit vielä huonommin?
Miten on aiemmin suhtautunut jos olet ollut kipeä? Jos silloinkin ollut välinpitämätön, tuskin siitä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että miehenä en ymmärrä tätä kuvioa, jossa välittäminen ja empatia mitataan tällaisen kyselyn puuttumisesta. Enkä muutenkaan tuota kissa-hiiri -leikkiä, jossa toisen osapuolen pitäisi kysyä kuulumisia, että asianosainen voisi niitä toiselle kertoa. Laita viestiä tai soita ja kerro kuulumisesi. Varmasti toista ne kiinnostavat. En muutenkaan ymmärrä, miksi oikeassa suhteessa pitäisi noudattaa hyvänpäivöntuttujen kanssa käytettäviä käyttäytumisnormeja: leikkauksessa olleen työkaverin tullessa takaisin työpaikalle, voi kysäistä että miten nyt menee. Mutta kai suhteessa asioita voi tuoda esille ilman mitään toisen uteluakaan.
Mies kysyy jos häntä kiinnostaa puolisonsa vointi, ei kysy koska ei kiinnosta. Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että miehenä en ymmärrä tätä kuvioa, jossa välittäminen ja empatia mitataan tällaisen kyselyn puuttumisesta. Enkä muutenkaan tuota kissa-hiiri -leikkiä, jossa toisen osapuolen pitäisi kysyä kuulumisia, että asianosainen voisi niitä toiselle kertoa. Laita viestiä tai soita ja kerro kuulumisesi. Varmasti toista ne kiinnostavat. En muutenkaan ymmärrä, miksi oikeassa suhteessa pitäisi noudattaa hyvänpäivöntuttujen kanssa käytettäviä käyttäytumisnormeja: leikkauksessa olleen työkaverin tullessa takaisin työpaikalle, voi kysäistä että miten nyt menee. Mutta kai suhteessa asioita voi tuoda esille ilman mitään toisen uteluakaan.
Mistä ihmeestä muka voi tietää että "toista kiinnostaa varmasti"? Jos toinen ei osoita sitä yhtään mitenkään? Ja vieläpä nimittelee perustason inhimillistä huomaavaisuutta "kissa-hiiri-leikiksi".
Jostain syystä osa miehistä yrittää saada naiset vakuuttumaan, että kun mies kohtelee naista kuin roskaa, se on oikeaa ja rehellistä miehekästä välittämistä. Eikä ole. Se on vain sitä että mies kohtelee naista kuin roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä. Mies on muuten empaattisen oloinen. Mutta tuli mieleen onko kysymys siitä että mulla on vain käyttöarvo kun hänelle sopii.
On ehdottanut perhettä jne. mutta ei kyllä kiinnosta jos tämä sama jatkuisi mun raskausaikana.
-ap
Miten se empaattisuus käytännössä näkyy?
Olikohan suhde nyt tässä?