Miten auttaa tyttöystävää?

Kylmään suihkuun. Ahdistus unohtuu saman tien, kun keho reagoi suurempaan ärsykkeeseen.

Huuda pimeässä yllättäen BÖÖÖÖ!!!

Juu, ihana mies olet, juu.

Palsta täynnä naisia jotka ottaisivat eron heti :D

Vierailija kirjoitti:

Juo eau de colognea ja pieraise. Tulee muuten sulotuoksuna kartanolle.

Joo, käy varmaan ruusupuskan asemesta, jos ei ole kukkia saatavilla.

Hanki psykiatrin koulutus

kerro että haluat häneltä huomiota ja vähän on painettakin kasseissa nin hänen eskittyminen siirtyy sinuun ja ei ahdista itseä ninpaljon

eli keksi sille tekemistä

käyks se hommissa vai opiskelee

Ikävä kyllä siinä ei ole kauheasti tehtävissä, jos toinen on kroonisesti masentunut. Voit olla vaikka maailman ihanin ja paras ihminen, mutta se ei vaan riitä kun toinen elää omassa synkässä maailmassaan.

Liian moni olisi valmis lyömään lyötyä. Hienoa jos ap on hyväntahtoinen.

Perseseksiin ym pakottajat ei koskaan tule saamaan tervettä suhdetta, kun toivovat muille pahaa.

Aavistin tuollaisen tulevan. Lähdin karkuun aikoinaan. Ei ollut minusta tukemaan, mutta olisi pitänyt edes kysyä. Vähän hävettää vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu, että nuoria ja kauniita, joilla on koko elämä edessä, ahdistaa. Mites sitten vanhana ja vaivaisena toimitaan?

Tai niin, vanhempana kyllä tajuaa, että turhaa oli koko ahdistuminen.

Kyllä sitä nuori ja kauniskin ihminen voi potea ahdistusta. Ulospäin voi näyttää muille siltä, että kaikki pitäisi olla hyvin, mutta ei sitä voi tietää mitä toinen käy elämässään läpi. Kriisit, ahdistus ja masennus voivat iskeä ihan kenelle tahansa ikää katsomatta.

Itse olen nähnyt kuolemaa ja sairautta ympärilläni 15-vuotiaasta asti nyt kymmenen vuoden ajan ja voin sanoa lähes varmaksi, että jos elän vanhaksi, niin tuskinpa koen niiden asioiden olleen "turhaa ahdistusta".

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sinun ongelmasi.

Juokse!

Hitonmoinen red flag!

Ikävä todeta, mutta näin se on. Tuin tyttöystävääni ja myöhempää vaimoani hänen ahdistuksissaan ja kipuiluissaan parhaani mukaan ja olisin tuonut hänelle vaikka kuun taivaalta. Kun itsellä loppui voimat koko perheen kannattelemiseen, tuli rahahuolia ja uupunusta, ja osat vaihtuivat niin (ex-)vaimo totesi ettei tämä ole sitä mitä hän haluaa ja lähti kävelemään.

Eräässä myöhemmässä suhteessa taas yksi nainen käytti minua tunteiden likasankonaan ja kaatoi aina ahdistuksensa ja harmituksensa niskaani yhtää miettimättä miltä minusta tuntui. Yritin puhua asiasta tuloksetta, joten lähdin pois.

Kuten joku sanoi niin kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi ja tasapainoiseksi, sinun pitää itse hoitaa perustus kuntoon. Sen jälkeen kumppani voi olla tuomassa hyviä asioita elämääsi.

Tilannekatsaus?