Onko täällä joku kypsynyt tai parantunut sellaisesta, että osaa jatkaa konfliktia ilman että sanoo rumasti
Itse riitatilanteissa usein aloitan rakentavasti ja saatan pysyä rauhallisena tosi pitkäänkin, mutta jossain kohtaa sappi kiehahtaa ja suutun sillä tavalla etten välitä enää onko sanomani rakentavaa tai reilua. Päällimmäiseksi tarpeeksi siis oman ärsytyksen tunteen purku siihen paikkaan siihen hetkeen ja siihen henkilöön. Alun aikuismainen rakentava henki on tipotiessään.
Kokeilin muutaman kerran tieteen missä pysyä erimielisyyksistä huolimatta rakentavana ja ystävällisenä siitä huolimatta, että se toinen keskustelija käytti tympeää kieltä ja argumentoi huonosti. Lopulta hän kiitti hyvästä keskustelusta mutta itsellä teki mieli vain sanoa että haista paska :D Jäi huono maku suuhun.
Itsellä ongelma on luultavasti surkastuneet ihmissuhdetaidot niiltä osin kun keskustelua ei käydä hyvässä hengessä. En esimerkiksi osaa ottaa asioiden vääntelyä ja kääntelyä tyynesti vastaan. Ärsyttävintä jos minusta maalataan väärin perustein jotain mitä en todellakaan ole. Tämä on korjattava jos ei hyvällä niin pahalla.
Osaako joku samaistua ja miten itse lähdit ratkaisemaan asiaa?
Kommentit (13)
Olen. Ja varmasti se on juuri siinä, että osaa lopettaa ajoissa. Jos se keskustelu ei johda mihinkään ja kumpikin on perusteluista huolimatta eri mieltä eikä siitä enää mitään rakentavaa keskustelua pysty jatkamaan, niin turha sitä on sen enempää vatvoa. Et pysty muuttamaan toisen mielipidettä riitelemällä. Voit myös todeta, että olemme asiasta eri mieltä, mutta turha tästä on enää jatkaa. Keskustelukumppanisi on selkeästi sen asian jo tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Ja varmasti se on juuri siinä, että osaa lopettaa ajoissa. Jos se keskustelu ei johda mihinkään ja kumpikin on perusteluista huolimatta eri mieltä eikä siitä enää mitään rakentavaa keskustelua pysty jatkamaan, niin turha sitä on sen enempää vatvoa. Et pysty muuttamaan toisen mielipidettä riitelemällä. Voit myös todeta, että olemme asiasta eri mieltä, mutta turha tästä on enää jatkaa. Keskustelukumppanisi on selkeästi sen asian jo tajunnut.
Entä jos asia on vielä selvittämättä ja pitäisi kuitenkin lopetella ettei käämit pala. Jätetään kesken?
Yritän nyt olla rakentava ja ystävällinen vaikka toi sun viimeinen heitto olikin riitaisa.
Läsnäolo ja itsensä jatkuva observointi. Silloin on mahdollista kiihtymisen hetkellä palauttaa mieleen, ettei mikään oo vakavaa ja keskustelut vaan keskusteluja, vaikka ne tunteita herättääkin.
Samaistun sinuun täysin ap. Minullakin keittää välillä yli ja sen jälkeen harmittaa ihan hemmetisti, että miksi taas piti tapahtua näin. Ja sitten olen pyytelemässä anteeksi toiselta, vaikka sen toisen olisi itse asiassa pitänyt pyytää minulta anteeksi konfliktin alkaessa, kun oli sanonut/käyttäytynyt minua kohtaan typerästi.
Aina neuvotaan, että mene tilanteesta pois ennen kuin räjähtää. Itse en ole ainakaan tätä pystynyt toteuttamaan.
Ei ole tarvetta. Se on my way tai highway, kaikki keskustelu on turhaa.
- Setämiespomo
Kiinnnostais tosiaan tietää mitä sitten jos meinaa mennä kuppi nurin ennen kuin asia on saatu käsiteltyä? Pitääks sit poistua ja jatkaa myöhemmin? Miten pää kestää sit sen et asiat jää käsittelemättä? Enkä onkse ihan reilua sitä toistakaan kohtaan?
Oon hävettävän vanha miettimään näitä asioita :D
Vierailija kirjoitti:
Samaistun sinuun täysin ap. Minullakin keittää välillä yli ja sen jälkeen harmittaa ihan hemmetisti, että miksi taas piti tapahtua näin. Ja sitten olen pyytelemässä anteeksi toiselta, vaikka sen toisen olisi itse asiassa pitänyt pyytää minulta anteeksi konfliktin alkaessa, kun oli sanonut/käyttäytynyt minua kohtaan typerästi.
Aina neuvotaan, että mene tilanteesta pois ennen kuin räjähtää. Itse en ole ainakaan tätä pystynyt toteuttamaan.
Miten käsittelet tätä sitten muuten omalla kohdallasi? Ap
Suomalaisessa kulttuurissa menee mun mielestä ihan yli tuo ettei saisi suuttua. Varsinkin naisilta vaaditaan tätä. Sitten tietysti jos se menee oikeasti niin yli että sanoo jotain aivan uskomattomia törkeyksiä ja läheisiä ihmissuhteita rikkoontuu raivokohtausten takia, silloin ollaan kyllä ongelmissa. Mutta aloittajan jutuista sai nyt sen käsityksen ettei ne vihastumiset ole näin yliampuvia.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun sinuun täysin ap. Minullakin keittää välillä yli ja sen jälkeen harmittaa ihan hemmetisti, että miksi taas piti tapahtua näin. Ja sitten olen pyytelemässä anteeksi toiselta, vaikka sen toisen olisi itse asiassa pitänyt pyytää minulta anteeksi konfliktin alkaessa, kun oli sanonut/käyttäytynyt minua kohtaan typerästi.
Aina neuvotaan, että mene tilanteesta pois ennen kuin räjähtää. Itse en ole ainakaan tätä pystynyt toteuttamaan.
Mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos joku toistuvasti käyttäytyy sinua kohtaan typerästi ja on sanoistaan anteeksipyynnön velkaa, päädytkin sinä anteeksipyytelemään? Kuullostaa tuokin siltä että noin tuon ei todellakaan pitäisi mennä ja koet liiallista syyllisyyttä siitä että keittää yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun sinuun täysin ap. Minullakin keittää välillä yli ja sen jälkeen harmittaa ihan hemmetisti, että miksi taas piti tapahtua näin. Ja sitten olen pyytelemässä anteeksi toiselta, vaikka sen toisen olisi itse asiassa pitänyt pyytää minulta anteeksi konfliktin alkaessa, kun oli sanonut/käyttäytynyt minua kohtaan typerästi.
Aina neuvotaan, että mene tilanteesta pois ennen kuin räjähtää. Itse en ole ainakaan tätä pystynyt toteuttamaan.
Miten käsittelet tätä sitten muuten omalla kohdallasi? Ap
Vastaan tähän ja samalla tuohon alempaan minulle tulleeseen vastaukseen. Esimerkiksi viimeisenä tapahtuneena räjähdin työkaverille. Ei katsonut esihenkilö hyvällä, koska kuuli vain sen, mitä minä sanoin kovalla äänellä. Kun pidimme keskustelutuokion ja kerroin, että missä kohtaa minua kohdellaan väärin, niin esihenkilö totesi ykskantaan, että minä olen suurin syyllinen tulehtuneeseen tilanteeseen. Joo, työpaikan vaihto olisi ajankohtainen.
Mutta enhän minä tietenkään mikään puhdas pulmunen ole, kun näin reagoin. Kai se on luonne, temperamenttijuttuja tms. Ja aivan ehdottomasti myös kyse henkilökemioista. Pyrin siis välttämään sellaisia tilanteita, ettei tarvitsisi kohdata itselle epämiellyttäviä ihmisiä. No, helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kulttuurissa menee mun mielestä ihan yli tuo ettei saisi suuttua. Varsinkin naisilta vaaditaan tätä. Sitten tietysti jos se menee oikeasti niin yli että sanoo jotain aivan uskomattomia törkeyksiä ja läheisiä ihmissuhteita rikkoontuu raivokohtausten takia, silloin ollaan kyllä ongelmissa. Mutta aloittajan jutuista sai nyt sen käsityksen ettei ne vihastumiset ole näin yliampuvia.
Kyllä ne valitettavasti välillä on. Tää on siis ihan oikea ongelma. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kulttuurissa menee mun mielestä ihan yli tuo ettei saisi suuttua. Varsinkin naisilta vaaditaan tätä. Sitten tietysti jos se menee oikeasti niin yli että sanoo jotain aivan uskomattomia törkeyksiä ja läheisiä ihmissuhteita rikkoontuu raivokohtausten takia, silloin ollaan kyllä ongelmissa. Mutta aloittajan jutuista sai nyt sen käsityksen ettei ne vihastumiset ole näin yliampuvia.
Kyllä ne valitettavasti välillä on. Tää on siis ihan oikea ongelma. Ap
Oletko sinä paskamainen voittaja/kostaja/kontrolloi ja vai rikkovatko ystäväsi jatkuvasti rajojasi etkä saa pidettyä puoliasi? Silloin raivo yrittää kertoa sinulle jotain.
Kypsät ihmiset lähtevät foorumilta eivätkä tule enää takaisin