Miksi tästä ei puhuta: vanhempien välirikot sisaruksiinsa lapsen näkökulmasta

Paskat vanhemmat laittavat lapset välikäsiksi omiin hankaliin ihmissuhteisiinsa. Katkaisin kotoa muutettuani välit molempiin vanhempiini noin puoleksi vuodeksi, koska eivät muuten uskoneet etten ota kenenkään puolta pikkumaisissa riidoissa, juuri esim. heidän ja sisaruksiensa välillä, jotka paisuivat suuriksi draamoiksi. Lopulta uskoivat. Nyt eivät enää yritä vetää minua mukaan siihen miten "täti vei soppakulhon isovanhemmilta ja väittää sitä ennakkoperinnöksi". 

Minä olen vaan ilmoittanut että en jaksa puhua tästä enää, juuriki tuollaista soppakulhoja jankkausta, jäänyt jumiin siihen katkeruutensa vuosiksi. Menköön vaikka terapiaan, en selvästikään osaa auttaa enkä jaksa enää samaa myrkkyä kuunnella.

Meillä on tuollainen suku. Pappa oli välillä riidoissa sisarustensa kanssa. Isä oli välillä riidoissa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Tästä syystä minulla ei oikein olekaan isän puolen sukuuni mitään yhteyttä, oikeastaan yhden tädin ja yhden serkun (yksi kys. tädin lapsista) kanssa olen tekemisissä jonkin verran.

Koin itseni nuorena jotenkin hyväksikäytetyksi, kun vanhempani lähetti minut sellaisen sukulaisen luo, jonka kanssa ei ollut puhunut kymmeniin vuosiin. Piti teeskennellä, että kaikki hyvin. Tosiasiassa vihasivat toisiaan.

Äitini on riidoissa monen sisaruksensa kanssa tai eivät vain muuten ole missään tekemisissä keskenään. On aivan hullua, että hän muistelee jotakin 40 vuotta sitten tapahtunutta möläytystä ja väärinkäsitystä, eikä sen takia ole esim. joidenkin veljiensä kanssa missään tekemisissä eikä halua tavata heitä, kun "se Heikkikin silloin Pekka-enon hautajaisten jälkeen sanoi että pitikö sen Jukan nyt se virsi valita..." Ja pitää tällaista käytöstä itse ilmeisesti aivan normaalina!

Tämän takia minä en ole koskaan tavannut useita enojani ja tätejäni serkuista puhumattakaan. Koko äidin puolen suku oikeastaan yhtä perhettä lukuun ottamatta on jäänyt aivan vieraaksi ja tuntemattomaksi. 

Mulla ei käytännössä ole lainkaan sukulaisia, koska kaikki ovat olleet aina riidoissa keskenään ihan aina.

Lapsuudestani muistan tavanneeni joirain tätejä ja serkkuja, mutta tapaamiset olivat kertaluontoisia ja lopuksi äitini aina kertoi 'niiden olevan sellaisia ja tälläisiä'. Kaikki olivat aina 'tommoisia'.

Jo mummini riiteli aina sisaruksiensa kanssa ja lopulta kukaan seitsemästä sisaruksesta ei pitänyt yhteyttä toisiinsa.

Äitini jatkoi sukuperinnettä ja onnistui siinä samalla myös rikkomaan isäni välit omiin sukulaisiinsa.

Perheessäni oli muutenkin jatkuvasti jotain säätämistä ja sekoilua meneillään.

En kaipaa lapsuuden perhettäni ja mitään sukua en osaa kaivatakaan, kun sellaista ei koskaan ole edes ollut.

Juureton minusta kylläkin on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on riidoissa monen sisaruksensa kanssa tai eivät vain muuten ole missään tekemisissä keskenään. On aivan hullua, että hän muistelee jotakin 40 vuotta sitten tapahtunutta möläytystä ja väärinkäsitystä, eikä sen takia ole esim. joidenkin veljiensä kanssa missään tekemisissä eikä halua tavata heitä, kun "se Heikkikin silloin Pekka-enon hautajaisten jälkeen sanoi että pitikö sen Jukan nyt se virsi valita..." Ja pitää tällaista käytöstä itse ilmeisesti aivan normaalina!

Tämän takia minä en ole koskaan tavannut useita enojani ja tätejäni serkuista puhumattakaan. Koko äidin puolen suku oikeastaan yhtä perhettä lukuun ottamatta on jäänyt aivan vieraaksi ja tuntemattomaksi. 

Mulla on tällainen tuttava, joka pahoittaa mielensä aivan ihme jutuista sukulaisilleen (ja tuttavilleen) ja sitten on välit poikki, ja näitä tosiaan muistellaan katkerana vuosikausia.