Pitääkö lapsen osata olla kiltisti?
Voiko kiltteydestä palkita, saako siihen pyrkiä? Oma 4-vuotiaani on todella haastava lapsi ja saa melkein aina puistossa tai missä vaan raivareita. Ihmisten ilmoilla oleminen on alkanut ahdistaa ja väsyttää, kun kaikki aika ja energia menee siihen että saa pidettyä lapsen kurissa. Onko väärin, jos otan käyttöön tarrataulun sillä menetelmällä, että oltuaan kiltisti ulkona, lapsi saa sisälle tultaessa tarran. Kilttinä oleminen tarkoittaa sitä, että lapsi uskoo kun sanotaan eikä häntä tarvitse viedä 25 kertaa jäähylle eikä saa huutokohtauksia ulkona.
Olen ollut aina sitä mieltä, että tunteiden näyttäminen on tervettä ja lapsen pitää antaa uhmata ja huutaa, mutta kun tämä toistuu oikeasti sen 25 kertaa päivässä ja joka kerta kun ulkoillaan, alkaa oma pinna olla jo hieman kireällä ja olen myös saanut osakseni pahoja katseita lapsen huonosta käytöksestä.
Kommentit (5)
on muuten tosi kiltti, mutta epäonnistumisesta tulee edelleen huutoraivarit. Eli mun kanta on, että huutamista on vaikea saada rajoitettua, mutta riehumista pitääkin rajoittaa.
kokeilla tarrataulua? Kyllä tuon ikäisen jo pitää osata olla puistossa kiltisti, ilman jatkuvaa jäähyllä istuttamista tai huutokohtauksia.
Mutta minusta tarrataulussa pitää riittää, että saa laittaa tauluun tosi hienon tarran eikä niin että joka viidennestä (tai kymmenennestä) tarrasta saa jonkun kalliin lelun. Pelkkä tarra voi olla palkinto ja tietysti se, että kehut häntä kuinka kiltti ja fiksu hän on. Eli lapselle pitää tehdä tarrataulusta tosi ISO ja MAHTAVA asia.
Tunteiden näyttäminen on hyvä asia, mutta jos tunteet ovat aina tietyissä tilanteissa negatiivisia niin on hyvä että kokeilet kaikki keinot, jotta tilanne parantuisi.
Pitääkö lapsesi puistossa olemisesta? Olisiko yksi keino se, että raivareista tulisi "rangaistuksena" vaikka puistosta pois lähteminen?
jolloin teillä on hauskaa yhdessä: työnnät lasta keinussa, teette hiekkakakkuja, leikitte hippaa... Sitten kesken leikin sanot kehuvalla äänellä, kuinka ylpeä olet lapsestasi, kun hän on ollut niin kiltti ja sitten kerrot mitä hän on tehnyt (eli ollut kiukuttelematta tosi pitkän ajan). Tarrataulu onkin hyvä, ja kun annat lapselle vastuun muistuttaa sinua, että muistatte laittaa tarran yhdessä, niin lapsikin muistaa pitempään.
Lapsi kaipaa huomiotasi ja ilmeisesti hän on saanut sitä noilla huutokonserteilla.
Mutta täytyy sanoa, että tutulta kuulostaa. Meillä huudettiin niin että seinät raikuivat - niin poika kuin äiti, kunnes aloin huomioimaan hänen hyviä hetkiä. Nyt poika tulee itse sanomaan, "äiti, huomaatkos miten kiltti olen ollut". En sano, etteikö meillä otettaisi yhteen edelleen, mutta elämä on huomattavasti rauhallisempaa.
Mun mielestä on ok toi tarrajuttu. Kun sitä on tehty jonkun aikaa, lapsi yleensä ite huomaa rauhottua ja oppii hillitsemään itteään tietyissä tilanteissa. jos tauluun pitää saada esim. tietty määrä tarroja jonka jälkeen mennään yhessä ostamaan sovittu palkinto, lapsi oppii siinäkin. Ei varmaan pidä luetella mitä.
Sen sijaan lyöminen tai muuten toisten (tai toisten esineiden) vahingoittaminen tulee kieltää välittömästi.