54-vuotiaana kuolleen Marko Koivulan muistokirjoitus Hesarissa

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomiin voi lähettää muistokirjoituksen kenestä hyvänsä. Lehti sitten päättää mitkä julkaistaan. Eivät läheskään kaikki niistä ole kuuluisista ihmisistä, moni on varsin pienen piirin tunnistamista jonkin tietyn alan osaajista. Harvemmin tosiaan näkee tällaista täysin tavallisen hepun muistokirjoitusta, mutta ehkä niitä ei juuri tarjotakaan lehdelle?

HS on ennenkin julkaissut todella tavallisten muistokirjoituksia

Yllättävää, että kirjoittivat tällaisen muistokirjoituksen. Itse muistokirjoitus oli sen sijaan stereotyyppinen kuvaus varastomiehestä. Mietin aina, että ovatko nämä stereotyypit oikeita ihmisiä mutta ilmeisesti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitti kyynärpäätä päivystyksessä

Siihen tuskin kuolee. Oliko aivoinfarkti tms?

Miehet - ne ei osaa kertoa sitä oikeaa ongelmaa.

Miesten vika kun lääkäri tai hoitsu tekee virheen. Näinhän se maailma taas kerran toimii naisen näkökulmasta. /s

Tuohan oli erittäin tehokas tyylikeino, kun kirjoittajat eivät alkaneet purkaa epikriisiä. ja kritisoida terveydenhuoltoa. 

Järisyttävän hyvä. Osoittaa kirjallisten keinojen hallintaa.

(Olen nainen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Suomessa on sosialisoitu terveydenhoito. Tappaa ihmiset, mutta tekee demarit iloisiksi.

Muuten hauska, mutta sitten se vasta tappaakin, kun kokkareet pääsevät sitä säätämään. 

Ja mitä tulee nekrologiin, oli muuten törkeän tyylikkäästi kirjoitettu. Suorastaan häijysti. Korkeakirjallinen viittaus ja lausumatta jätetty mielipide terveydenhuollon tilasta, jonka kuitenkin jokainen lukee näkymättömällä musteella kirjoitettuna loppukaneettina. 

Mene nyt vasuri saamaan sydänkohtaus jonnekin ja nauti sitten sen luomasi loistavan terveydenhoidon tilasta.

Ei tämä ole ketju jossa hoetaan että kaikki on kokoomuksen vika. 

Älä minulle sitten valita kun se toteutuu, enkä muuten aloittanut poliittista kommentointia vaan vastasin siihen, sellaiseen kai on sentään oikeus? 

Perheessä muuten tapahtui vakava sairaskohtaus äskettäin eikä kyllä ole moitteen sanaa sanottavana, hyvin hoidettiin. Ongelmahan on siinä, että ensin pitäisi jotenkin onnistua pääsemään todesta otettavien ryhmään. Meidän tapauksessa oireet olivat niin selkeät, että prosessi toimi niinkuin sen pitäisi. 

Demari ei koskaan jätä solvaamatta kokoomusta kuten palstalta on nähty ainakin sipilän hallituksen alusta lähtien. Ei vaikka nuo itse istuisi hallituksessa.

Muutenkin ihan kiva että teillä toimi kertaalleen hoitoprosessi mutta sen pitäisi toimia muidenkin kohdalla ja jokseenkin joka kerta. Jo pelkkä hoitoonpääsy on tehty niin hankalaksi että se on riski vakavammille tapauksille. Tuolle siis pitäisi vallassa ollessa oikeasti tehdä jotain eikä vaan uhota että sitten kun kokoomus pääsee valtaan niin menee vielä huonommin.

Turkulaisessa kirjoitettiin aikoinaan muistokirjoitus asunnottomalle pultsarillekin.

Lepää rauhassa Make. 

Hieno kirjoitus.

Ylemmän luokan kuplassa eläville tuokin aika arkinen tapaus näyttää olevan joku kuriositeetti. Tuo vaan kertoo siitä miten tehokkaasti nuo on erottaneet itsensä taviksista. Samalla toki saarnaten mm. tuloerojen vähentämisen puolesta ja koittaen pakottaa tavikset väkisin sekoittumaan keskenään samoihin taloihin ja kouluihin yms. vaikkei elämäntavat muuten olisi kovinkaan yhteensopivat. Itse nuo ei tietenkään varoineen tavismaailmaan sekoitu. 

Taas piti heti kaiken maailman miesviha-asianaisten ja persuvihaajien tulla tähänkin ketjuun lässyttämään. Menkää sinne v*t*n älylaudalle ulisemaan s****nan luuserit.

Jäin lähinnä pohtimaan miten kyynärpää kipuun voi kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surullista 😢. Onkohan saanut sydänkohtauksen, jossa kipu vaan säteillyt käteen, ja tätä asiaa ei ole älytty sulkea pois?

Hyvin todennäköistä, tupakkaa polttava kuvasta päätellen reilusti ylipainoinen mies joka tuskin ei tainnut paljon liikuntaa harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin lähinnä pohtimaan miten kyynärpää kipuun voi kuolla.

En nyt lääketieteestä mitään tiedä mutta sellaisen väitteen olen joskus kuullut että sydänongelmissa saattaa olla kipua (myös) varsinkin vasemmassa käsivarressa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Suomessa on sosialisoitu terveydenhoito. Tappaa ihmiset, mutta tekee demarit iloisiksi.

Muuten hauska, mutta sitten se vasta tappaakin, kun kokkareet pääsevät sitä säätämään. 

Ja mitä tulee nekrologiin, oli muuten törkeän tyylikkäästi kirjoitettu. Suorastaan häijysti. Korkeakirjallinen viittaus ja lausumatta jätetty mielipide terveydenhuollon tilasta, jonka kuitenkin jokainen lukee näkymättömällä musteella kirjoitettuna loppukaneettina. 

Sama pisti silmään. Olisiko yksi "jätkistä" vähän lukeneempi kaveri kun tuollaisen osasi ujuttaa tekstiin.. joka tapauksessa hieno kirjoitus. RIP.

Ei ainoastaan yksi, vaan kaikki kolme ovat erittäin skarppeja kundeja. Makesta en tiedä, mutta sehän tuossa tekstissä on yhtenä taustavireenä, että ei se ystävyys ole lukeneisuudesta tai tittelistä kiinni, tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Aivan kuten ihmisarvonkaan ei pitäisi olla, tai sen, onko elämä muistokirjoituksen arvoinen.

Miettikääpä omaa elämäänne. Onko tullut jätettyä taustapeiliin joku hyvä tyyppi, koska ei sovikaan omaan menestyskuplaan enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin lähinnä pohtimaan miten kyynärpää kipuun voi kuolla.

En nyt lääketieteestä mitään tiedä mutta sellaisen väitteen olen joskus kuullut että sydänongelmissa saattaa olla kipua (myös) varsinkin vasemmassa käsivarressa. 

Kai sen silloin paremminkin pitäisi ilmaista että sydäninfarkti koitui hänen kohtalokseen. Kuolinsyyksi on uskoakseni laitettu jotain muuta kuin käsikipu.

Viime aikoina on inhottanut nuo kiiltokuvamaiset nekrologit menestyneistä ihmisistä.

Tämä taas oli raatorehellinen ja aito.

Olisipa kiva nähä tämä Rotary klubin presidentti petti vaimoaan vuosien ajan ja suhmuroi klubiveljilleen etuisuuksia

Ei tainnut olla se ns. tenniskyynärpää tällä kertaa. Se diagnoosi yleensä ei ole fataali.

Mutta me jokainen täältä poistumme takavasemmalle, kukin omalla persoonallisella tavallamme.

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla se ns. tenniskyynärpää tällä kertaa. Se diagnoosi yleensä ei ole fataali.

Mutta me jokainen täältä poistumme takavasemmalle, kukin omalla persoonallisella tavallamme.

Voihan se periaatteessa vaikka olla. Tyyppi ei kokenut saavansa vaivaan apua ja hoiti kipua omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Suomessa on sosialisoitu terveydenhoito. Tappaa ihmiset, mutta tekee demarit iloisiksi.

Muuten hauska, mutta sitten se vasta tappaakin, kun kokkareet pääsevät sitä säätämään. 

Ja mitä tulee nekrologiin, oli muuten törkeän tyylikkäästi kirjoitettu. Suorastaan häijysti. Korkeakirjallinen viittaus ja lausumatta jätetty mielipide terveydenhuollon tilasta, jonka kuitenkin jokainen lukee näkymättömällä musteella kirjoitettuna loppukaneettina. 

Sama pisti silmään. Olisiko yksi "jätkistä" vähän lukeneempi kaveri kun tuollaisen osasi ujuttaa tekstiin.. joka tapauksessa hieno kirjoitus. RIP.

Ohis, mutta eihän me enää nykyään kuvitella että rakkaus kirjallisuuteen kertoisi mitään muodollisen lukeneisuuden olemassaolosta, eihän.

Hienoa, että julkaistiin. Ainoa mikä "närästytti" oli se, että hylännyt ensimmäisen lapsensa. Itsellä ei siis omakohtaista kokemusta, mutta tuntuu pahalta lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Hieno kirjoitus kavereilleen läheisen ihmisen muistolle. Lisää tälläistä.

Ja sitten is:n toimittaja tekee jutun tästä jossa kertoo pohjustuksena, että normaalisti muistokirjoituksia julkaistaan vaan elämässään menestyneistä ihmisistä..

Voi hyvä luoja tuota lokerointia ja ihmisten ylenkatsomista jossa koetaan olevan oikeutettuja määrittelemään jopa sekin millaisena eletty elämä on menestys ja muistokirjoituksen arvoinen. Jokainen elämä on arvokas ja aivan taatusti merkityksellinen ja menestys, kun ystäville on jäänyt tällaisia muistoja.

Ja tuo muistokirjoitus oli ihana ja turhia kaunistelematon, rehellinen kuvaus itselle tärkeästä ihmisestä jonka muisto säilyy. Näillä ystävillä on selvästi sana paremmin hallussa ja kyky kirjoittaa kauniin asiallisesti/kunnioituksella kuolleesta kuin mitä tuolla is:n toimittajalla joka tienaa elantonsa kirjoittamalla.

Varastomiehen kavereista ainakin yksi on armoton kynäniekka ja sivistynyt tyyppi, kun osasi kirjoittaa noin loistavan muistokirjoituksen intertekstuaalisine viittauksineen.