Toisten kontrolloiminen ajatuksella, että muut ajattelevat juuri samoin kuin minä

Onko muilla lähipiirissä tai etäisemmässäkään tuttavapiirissä näin ajattelevia ihmisiä? Mikä on logiikka?

Jos läheiseni ajattelee jotain negatiivista jonkun elämäntapavalinnoista, pukeutumisesta jne., hän on vakuuttunut siitä, että muu maailma ajattelee samoin. Hän ei vastaanota vihjailuja siitä, että käytännön kokemus on osoittanut, että työ-, koulu- ja harrastuskavereilla ja naapurin mummon kissalla on oma elämänsä, he eivät todennäköisesti menetä pysyvästi yöuniaan siitä, jos joku liittyy körttiläisiin/ryhtyy merimieheksi/muuttaa Nakkilaan. Ja ehkä aikuisen ihmisen pitäisi halutessaan saada ottaa se riski, että joku menettäisikin.

Kun käyn erilaisilla kursseilla, jonne läheiseni haluaa antaa minulle autokyydin, hän valitsee sinne minulle vaatteet ja vannottaa moneen kertaan, että kun tapaat siellä uusia ihmisiä, älä paljasta niille mitään yhdestä puolesta elämässäsi - hän on vakuuttunut, että silloin he kaikkoaisivat luotani. Aina olen paljastanut, eikä heillä ole mitään mielipidettä siitä.

Hänen mielestään kavereiden edessä pitää pukeutua joustamattomasti siten kuin hän haluaa, etteivät he järkyty ja ota etäisyyttä. Tosiasiassa kavereitani ei kiinnosta, miten pukeudun.

Kun opiskelin, hän uskoi vakaasti, että opiskeluissa pärjäämiseen vaikuttaa se, tekeekö yksityiselämässä häntä miellyttäviä valintoja; jos hän ajattelee kielteisesti jonkun tavasta elää, samoin ajattelevat opettajatkin, ja antavat huonoja arvosanoja.

Hänelle ei siis riitä, että hän sanoisi en hyväksy, että liityit körttiläisiin/ryhdyit merimieheksi/muutit Nakkilaan, vaan hän jankuttaa alinomaa ja ainiaan, että toisten pitää luopua noista asioista, sillä perusteella, ettei muut ajattele pahaa.