Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YHYY YHYYYYY TRAUMAT ON PILANNEET MUN ELÄMÄN YHYYY😩😭😫
Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon, että kohtaat pahimman pelkosi ja sitä kautta trauman. Menetät lapsesi!
Tuo on niitä tyyppejä, jotka hylkäävät lapsensa ja luovat niitä traumoja.
Nyt tais sattua ja lujaa. Tämä kertoo että olet yksi nar-sisteista. Et kestä, että joku suuttuu näin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että lukeudun niihin ilkeisiin ja inhottaviin ihmisiin näillä palstoilla, kun saat toisen sapen kiehumaan vinoilemalla. Yksi esimerkki on ne rainbowin cheddar juustonaksut juusto osiossa, mutta ei.
Se, että täällä avataan traumoja, jotka pilanneet elämän. Palstalaiset halveksuu, paheksuu, en löydä sanoja.
No sen verran löytyy, vain nar-sistien nar-sis-tiset jälkeläiset tähän kykenevät. Muistutan, että nar-sismi on pahempi kuin epävakaa persoonallisuus. En pelkää alapeukkuja, koska sanomani on tosi.
Ei Herrajjumala sä oot SEKASIN.
Vierailija kirjoitti:
YHYY YHYYYYY TRAUMAT ON PILANNEET MUN ELÄMÄN YHYYY😩😭😫
Niin. Sullakaan ei ole päässyt kyky myötätuntoon kehittymään, liekö traumojen takia tai ehkä on ihan synnynäinen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamusongelma. Ei pysty luottamaan, koska aiemmin petetty omia lupauksia. Puhun enemmän kuin yhdestä ihmisestä. Esimerkki: "Mä soitan sulle perjantaina". Soitti vasta seuraavalla viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Kukapa tuollaista seuraa haluaisi...
Trauma, eli isäni itsemurha ollessani 10- vuotias, pilasi paljon. Nyt kun olen 60v. En enää oireile. Siitä on myös niin kauan kulunut aikaa. Mutta se traumatisoi vuosikausiksi. Mikä sitten on trauman aiheuttamaa ja mikä on ihmisen karmaa, onkin hyvä kysymys. Olen elänyt hyvän elämän tästä traumastani huolimatta. Olivatko nuoruudessa koetut vastoinkäymiset traumani vaiko karmani aiheuttamia? Uskon, että molempien. Totta kai jokaisella ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä, ja usein ne liittyvät myös karmaan.
Mutta, kaiken kaikkiaan esim. lapset, jotka sain, ovat olleet aivan huippuja. He ovat toki olleet jo pitkän tovin aikuisia, ja omassa elämässään kiinni. Paljon mielenkiintoisia juttuja elämäni on myös sisältänyt. Upeita jaksoja ulkomailla asumisia ja pääosin kotimaassa. Ihana elämä minulla on ollut. En voi muuta todeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Kaikki ihmiset eivät istu pöytäkoneella ja päivystäjä palstalla vaan saattavat käväistä parikymmentä sekuntia puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Kaikki ihmiset eivät istu pöytä
Lukemattomia kertoja päivässä, joka päivä, kuten tuo yhyy-jankuttaja.
Traumat ovat pilanneet elämästäni paljon. Toisaalta, en ehkä traumojeni takia edes osaa arvostaa välttämättä samoja asioita kuin muut ja ajattelen asioita eri lailla. Ilman traumojani, en olisi minä, tai sellainen kuin nyt olen ja mitä arvostan. Arvostan kyllä muita ihmisiä ja ymmärrän, ettei ole tullut helpolla kenellekään mikään. Vaivaa täytyy nähdä, että saavuttaa jotain. Minulle ne asiat, mitä olen saavuttanut ovat tulleet vähän onnettomuuksien kautta. Mutta eivät ne kyllä mitään tyhjänpäiväistä ole, eivätkä kaikki niitä asioita tajua. On kestänyt pitkään oppia arvostamaan itseäni ja omaa tietämystäni. Toivottavasti tästä kaikesta voi olla hyötyä vielä muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottamusongelma. Ei pysty luottamaan, koska aiemmin petetty omia lupauksia. Puhun enemmän kuin yhdestä ihmisestä. Esimerkki: "Mä soitan sulle perjantaina". Soitti vasta seuraavalla viikolla.
En tiedä, auttaako yhtään, mutta nollatoleranssi tuollaiselle. Kun ystävä osoittautuu tuollaiseksi niin ei jatkoon ja parempaa tilalle. Tai sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kun viimein alkoi hakea apua, pätevän kuulijan löytäminen vain tuurista kiinni.
Auttavissa puhelimissa oli todella typeriä kommentoijia, joiden möläytykset huononsi vointia entuudestaan. Ymmärtämättömiä, jopa pahantahtoisia, itse avun tarpeessa olevia typeryyksiä.
Joo soitin auttavaan puhelimeen nollalinjaan kun mies kävi taas päälle (myöhemmin tapin yritys) niin siellä vastasi joku nuori nainen ja sanoi no mitä sä ite teit sitten et se noin teki? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Kaikki ihmiset eivät istu pöytä
Sitä suuremmalla syyllä tuntuu varsin säälittävältä tuo henkilö. " Käynpä taas sanomassa jotain tosi ilkeetä sinne ketjuun, hih hih hii! Kyllä mulla nyt on voimakas olo ja pippelikin melkein jo jöpöttää - hups ei sentään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi tiivistää tähän videoon:
Luuletko oikeasti, että onnistut tällaisella kommentoinilla loukkaamaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä? On tullut koettua niin paljon pahempaa, että nälvimisesi lähinnä kyllästyttää, vähän naurattaakin lapsellisuudessaan. Luulisi löytyvän mukavampaakin tekemistä perjantai-iltaasi, täällä tuhlaat aikaasi.
YHYY MUN ELÄMÄNI ON OLLUT NIIN KAUHEAA ETTEI KUKAAN PYSTY IKINÄ KUVITTELEMAANKAAN😫😭😩
Hengaat täällä paljon. Eikö sinulla ole ketään läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit tehdä mukavia asioita?
Kännykän muisti on varman täynnä yhyy-kommentteja, joita henkilö käy copy-pastaamassa palstalla eri ketjuihin kymmeniä kertoja päivässä viikosta ja vuodesta toiseen. Kuluuhan se aika varmasti noinkin.
On se ikävää, että YHYY-tyyppiä on käsketty lapsena pitää turpa kiinni, kun itkettää. Nyt sitten on purettava patoa noin.
Mietin sitä, että olen oikeasti ihan yksin. Edes vanhempani eivät ymmärrä mitä olen käynyt läpi tai osaa edes samaistua tai tukea minua. Olen siis ihan omillani näiden kokemuksieni kanssa. Se pelottaa välillä ja tulee surullinen olo. Tiedän ettei minulla ole ketään joka oikeasti ns tietää missä mennään. Luin tänään Miki Liukkosen elämästä. Tietysti hänen elämänsä on jo päättynyt, mutta vähän surkeana luin siitä kuinka hän ei saanut apua kunnolla ja samalla ajattelin kuinka hyvä asia oli se, kun hänen vanhempansa tulivat häntä. Isäkin kertoi kuinka hän sai aina soittaa yms. Se on niin tärkeää. Minulla ei tule ikinä olemaan vastaavaa. Toisaalta ymmärrän tietysti kuinka tuo kaikki on ollut rankkaa vanhemmille. Silti itselleni on varsinkin nyt niin vaikeaa kestää kaikkea yksin. Välillä mietin sitäkin, että jos sairastun vakavasti ja todellisuuden taju yms pettää niin osaavatko edes viedä minua hoitoon. Tämäkin on hirveä asia ja pelottaa ihan kirjoittaa tätä tänne, mutta olisihan se kiva jos läheisistä olisi edes sen verran apua. Jos ihmiseltä lähtee järki niin ei olisi mukavaa kuunnella mitään "käyttäydy paremmin yms juttua". Minua rauhoittaisi edes se, että voisin luottaa siihen, että jos en itse enää pysty päätöksiä tekemään tai muuten voimat loppuvat niin joku huolehtisi minusta edes jotenkin.
Samalla ymmärrän tietysti jokaisen oman vastuun ja tiedän, että on ihmisiä joilla ei ole ketään. Silti välillä toivon ymmärrystä ja tukea sekä apua siihen, että jaksaisin eteenpäin. Nyt vanhemmat kuormittavat minua eri asioiden myötä. En saa rauhaa elämääni ja joudun olemaan kaikessa mukana. Näin ylitän itseni koko ajan. Teen liikaa ja murehdin kaikkea. Tällä menolla tämä kaikki ei pääty hyvin.
Nyt alkaa se raja tulemaan vastaan ja pitäisi vielä jaksaa paljon. Muuttoja ja muita suuria muutoksia. Pelkään, etten tämän kaiken keskellä selviä. Joku saa edes sen "edun", että voi huonosti voidessaan toipua rauhassa ja kerätä voimia. En kadehdi heitä, mutta samalla pelkään itseni takia, että selviänkö enää, kun ei ole ikinä mahdollisuutta tavallaan "hoitaa" itseään ja keskittyä elämäänsä. Ei ikinä ole tavallaan hyvä hetki siihen. Ei voi pysähtyä ja toisaalta en saa elämääni muutettua. Kaipaan niin paljon sitä, että joku ymmärtäisi minua ja kaikkea mitä olen kokenut. On raskasta yrittää pärjätä ja kestää ja vanhemmatkaan eivät tajua oikeastaan mitään. Tässä näkee niin hyvin sen missä todellisuudessa eri ihmiset elävät. Minä olen ollut kiusattu pitkään ja kokenut myöhemminkin paljon pahaa ihmisten osalta. Silti vanhemmat eivät elä siinä todellisuudessa. He sulkevat melkein täysin ne kohdat pois. Minun pitäisi sitten olla se "ehjä ja pärjäävä" ihminen, vaikka en pysty sitä ainakaan enää olemaan. Välillä toivon melkein sitä, että kaikki päättyisi. Jos tästä ei tule mitään ja voimat ovat lopussa. En vaan meinaa enää jaksaa tätä kaikkea. Uskon, että moni sinnittelee myös tuen ja läheistensä avulla. Sitten, vaikka kuinka asiaa mietin ja eivät vanhempani ole mitään "pahoja" tai oikein edes tarkoita pahaa niin eivät he silti ole ollenkaan kartalla missä mennään. Toisaalta onhan sekin jo ikävää jos he vaativat minulta kaikkea ja kiusaaminen jäi käsittelemättä ja sain kestää ja pärjätä omillani. Tai kuinka meillä ei voi edes puhua masennuksesta yms. Isänikin vaan ollessani nuori sanoi, että et voi olla masentunut. Hän päätti niin puolestani.
Jatkuu
Alue: Aihe vapaa
Parodia on mahdotonta, ne tekevät sen itse.
- Paavo Haavikko