Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Tiedoksi lapsista haaveileville: pikkulapsiaika verottaa ankarasti ns omaa aikaa, pikkulapsiaika todennäköisesti väsyttää eli vaatii hyvää pohjakuntoa ja toista vastuullista vanhempaa jakamaan kasvatus- ja hoitovastuuta.. pikkulapsiaika vaatii hyviä hermoja ja joustamiskykyä ja organisointitaitoja. Tämä on itsestään selvää. Kaikkien ei ehkä kannata tehdä lapsia , jos ei rahkeet riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi naapurin tyttöä tai tätiä, joka hoitaisi vauvaa pari tuntia? Nyt alkaa kesälomat ja moni lukiolainen voisi haluta muutaman tunnin hoitokeikan, jos siitä saa muutaman kympin?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa maksetaan äideille lapsista tukia, on neuvola jo ennen lapsen syntymää, tarvittaessa lastensuojelu ja vapaaehtoisia auttamassa ja lisäksi vielä pitäisi alkaa hemmottelemaan. Kyllä jos aikuinen nainen päättää tehdä lapsia, ovat ne myös hänen ja puolisonsa vastuulla, ei yhteiskunnan.
Mistä hemmottelusta puhut?
Minusta neuvola teki lasun koska olin niin väsynyt.
Mitään apua en kuitenkaan saanut, sossutantat kävi kerran sohvalla istumassa ja siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen, jos ei ole tukiverkot, taloudellinen tilanne ja oma mielenterveys kunnossa?
Ei näitä juuri kukaan pyydä miettimään ennen lapsen hankintaa.
Sen sijaan jos olet ottamassa koiraa, niin kyseenalaistetaan joka suunnasta, tajuatko että sitä pitää lenkittää, sen kanssa täytyy sitten olla, maksaa ruoka ja eläinlääkäri, mitäs jos et osaa kouluttaa jne jne jne.
Lapsi sen sijaan; ei muuta kuin laittaa tulemaan vaan! Onnea ihanasta uutisesta!
Plus vielä se, että kukaan ei kerro todenmukaisesti, millaista se ankea arki voi olla. Ihan kuin edelliset sukupolvet pitäisivät yhteisestä sopimuksesta suunsa kiinni. Ei negaa kerrota eteenpäin. Ehkä pidetään jotenkin sopimattomana, että joku sanoisi ääneen, että lasten hankkiminen olikin niin rankkaa että se oli elämäni kauheinta aikaa.
Ei näitä vaan kerrota! Päinvastoin. Sanotaan että "lapsi tuo leivän tullessaan" tai "siinä se kaksi menee kuin yksikin" ja kaikkia muita typeriä sanontoja, joilla ei oikeasti ole mitään todellisuuspohjaa. Siloitellaan, kuorrutetaan sokerilla, ja kaikki nega pidetään yhteisenä salaisuutena.
***
Sama juttu synnytyksissä. Synnytystraumoista on alettu puhumaan vasta melko hiljattain. Synnytyksen kivunlievityksestä käytiin keskustelua eduskunnassa asti 1970-luvulla. (Suurin osa kansanedustajista tuolloin miehiä...) Että tarviiko sitä kipua nyt lievittää edes!!
Jostain syystä naisten elämänalueisiin on puututtu aina ulkoapäin ja nimenomaan niin, että älkää valittako vaan kestäkää! Sama se taitaa olla pikkulapsiajan rankkuudessa.
Ehkä se on seuraava tabu, joka ansaitsee rikkoutua.
Entäs väsyneet isät? Siis jos herään aamulla klo 5 sitten koko päivä raksalla raskasta duunia, kotona klo 18 jonka jälkeen pienen lapsen hoitaminen on 100% mun vastuulla kun lapsen äiti on jo hoitanut sitä koko päivän. Tietysti mun pitää myös siivota ja pyykätä ja tehdä ruoka siinä samalla kun lapsen äiti ei ole mitään voinut koko päivänä tehdä kun on hoitanut lasta. Viikonloput ja lomat minä olen taas kerran 100% vastuussa koska äiti hoitaa normaalisti päivät niin pitäähän hänelläkin olla välillä vapaata (silloin hän ei siivoa tai tee ruokaa kun se ei ole vapaalla olemista) yöllä jos pitää herätä lapsen takia niin sen hoidan minä koska äiti hoitaa lasta muuten (🙄) ja on niin väsynyt... Milloinhan mulla on sitä vapaata ja milloin mua saa väsyttää? Tiedättehän te äidit jotka on kotona lasten kanssa, että ei se mieskään usein sinne töihin mene lepäämään, eli se aika kun mies (tai nainen jos on noin päin) ei ole töissä niin ne kotityöt ja lapset hoidetaan YHDESSÄ! Ja samanlaisia tilanteita on suurimmassa osassa perheitä joita minä tiedän. Oikeasti ei meillä sillä itse en ole tollanen lapanen että antaisin noin käydä, eikä mun lasten äiti ole idioottihirviö, mutta toi on todellisuutta tosi monessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin onnellinen että olen vela. Maailman parasta oli myös löytää vela-mies.
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen, jos ei ole tukiverkot, taloudellinen tilanne ja oma mielenterveys kunnossa?
Ei näitä juuri kukaan pyydä miettimään ennen lapsen hankintaa.
Sen sijaan jos olet ottamassa koiraa, niin kyseenalaistetaan joka suunnasta, tajuatko että sitä pitää lenkittää, sen kanssa täytyy sitten olla, maksaa ruoka ja eläinlääkäri, mitäs jos et osaa kouluttaa jne jne jne.
Lapsi sen sijaan; ei muuta kuin laittaa tulemaan vaan! Onnea ihanasta uutisesta!
Plus vielä se, että kukaan ei kerro todenmukaisesti, millaista se ankea arki voi olla. Ihan kuin edelliset sukupolvet pitäisivät yhteisestä sopimuksesta suunsa kiinni. Ei negaa kerrota eteenpäin. Ehkä pidetään jotenkin sopimattomana, että joku sanoisi ääneen, että lasten hankkiminen olikin niin rankkaa että se oli elämäni kauheinta aikaa.
Ei näitä vaan kerrota! Päinvastoin. Sanotaan että "lapsi tuo leivän tullessaan" tai "siinä se kaksi menee kuin yksikin" ja kaikkia muita typeriä sanontoja, joilla ei oikeasti ole mitään todellisuuspohjaa. Siloitellaan, kuorrutetaan sokerilla, ja kaikki nega pidetään yhteisenä salaisuutena.
***
Sama juttu synnytyksissä. Synnytystraumoista on alettu puhumaan vasta melko hiljattain. Synnytyksen kivunlievityksestä käytiin keskustelua eduskunnassa asti 1970-luvulla. (Suurin osa kansanedustajista tuolloin miehiä...) Että tarviiko sitä kipua nyt lievittää edes!!
Jostain syystä naisten elämänalueisiin on puututtu aina ulkoapäin ja nimenomaan niin, että älkää valittako vaan kestäkää! Sama se taitaa olla pikkulapsiajan rankkuudessa.
Ehkä se on seuraava tabu, joka ansaitsee rikkoutua.
Minua jopa useampi gyne on patistanut lapsentekoon joka käynnillä sen jälkeen kun olin yli 28-vuotias. Tietämättä mitään elämäntilanteestani tai elämänhallinnastani.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Pakko kysyä, millaista terveyssyytä sinulta löydettiin? Samojen asioiden kanssa paininut.
Onneksi olin aktiivinen sen suhteen, että vauvalta onnistuin löytämään allergioita ja imetysdieetin kautta saamaan hänet oireettomaksi, mutta omalle väsymykselle en ole saanut muuta kuin no sulla on pieniä lapsia, joten toki väsyttää 🙄 Nukun kyllä, mutta en saa lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse tiedä mitään ihmisryhmää, joka saisi enemmän tukea yhteiskunnalta, sukulaisilta, ystäviltä etc.., kuin nainen raskaana tai vauvan kanssa.
Silti kaikki palstat on täynnä huutoa, kuinka heitä syrjitään joka paikassa ja lapsia vihataan.
Cmoon naiset!
Ihmiset rakastavat lapsia ( myös ruskeita - ihailu ei ole mikroaggressiota - paitsi Hubara ), kaikki me haluamme auttaa teitä.
Mitä tukea äidit saa?
Äiti-ihmiset vain ovat tulleet sokeiksi kaikelle sosiaaliavulle mitä saavat. Ovat tulleet laiskoiksi. On niin raskasta vaihtaa vaippa. Apua.
Mitä sosiaaliapua äidit saavat? Ansiosidonnaista vanhempainrahaa, mutta saahan sitä isätkin, ja kumpikin on omalla työllään sen tienannut.
Lapsilisän.
Mitään muuta en ole saanut.
Äitiyspakkauksen, hoitovapaata, vanh pvä rahaa, voi viedä lapsen kerhoon tai vaikka hoitoon päiväkotiin jos on niin lumihiutalevauva itse. Jos on sairas menee terveyskeskukseen. Hotelliinko sut pitäis ottaa palveltavaksi.
:DD::D:D:D:D::D:D
Tämä lohduttaa varmasti aivan valtavasti täysin uupunutta äitiä
Yhteiskunnanko pitäisi tulla kollektiivisesti paijaamaan aikuista ihmistä. Miksi on karkottanut läheltään kaikki ihmiset, jotka voisivat lohduttaa jos on suruja.
Juurihan äidit saivat mielestäsi aivan valtavasti tukea. Ja nyt myönnät etteivät saa mutta käännät asiat niin että on mielestäsi heidän syy, että yhteiskunta on kusipäinen äitejä kohtaan. Olet sinä.
Myönnän. Päänsilityspalvelua ei ole. Toivottavasti ei tulekaan. Muuta tukea kyllä on jos kelpaa, mutta kun mikään ei lumihiutaleäitivauvalle kelpaa.
Ehkä juuri sitä päänsilityspalvelua täällä moni muukin yksinäinen ihminen kaipaisi. Tekisi varmasti hyvää, jos ihmisen hätä ja tarve auttavalle kädelle ja yhteisöllisyydelle otettais tosissaan ja tarjottais empatiaa ja sen jälkeen konkreettista apua.
Mitä pahaa tässä on?Ei mitään. Yksinäisyys voi oikeasti olla tuhoavaa. Minulla oli ennen vauvaa useita ystäviä ja paljonkin sosiaalista elämää. Sain huonosti nukkuvan vauvan, jolla oli myös koliikki. Ystävät kaikkosi ympäriltä sen myötä. Korona sulki täällä mll:n perhekahvilat eli ei ollut mitään paikkaa minne mennä juttelemaan muiden äitien kanssa. Niitä ei ole avattu vieläkään! Jossain paikkakunnilla kai on mutta meillä ei.
Kuulostaa todella yksinäiseltä. Tästä olisi pitänyt olla enemmän juttua mediassa jne. Harmittaa puolestasi.
En halua ohittaa tunteitasi neuvomalla ja ehkä asut jossain pienellä paikkakunnalla. Mutta ehdotona silti, oletko liittynyt facebookissa alueesi äitiryhmiin? Joku puistoäidit tai vastaava, mitä niitä on? Niiden kautta voi perustaa vaikka whatsapp ryhmän yhdessä ja saada vertaistukea sitäkin kautta, myös uudet ystävät nettipalvelusta voi löytää ystävän
Täällä ei ole äitiryhmiä facessa. Paikkakunta ei ole mitenkään Suomen pienimpiä. Facessa on kyllä alueen puskaradio. Laitoin sinne viestin, että kaivataan ulkoiluseuraa äidille ja lapselle lähistöltä. Kukaan ei vastannut (olen tavallinen suomalainen äiti, eli esteenä ei ole ollut ainakaan mikään poikkeava taustani tms).
Tässä yksi erinomainen syy asua Helsingissä. Vaikka aluetta palstalla kovasti parjataan, niin yhteisöllistä äiti- ja isäseuraa on helppo löytää.
Tsemppiä sinulle! Koeta pitää tuota ilmoitustasi säännöllisesti ylhäällä. Varmasti siellä täytyy olla joku muukin seurankaipuinen
Helsingissähän sitä juuri jää aivan yksin...
Asutko Helsingissä vai oletatko vaan, että Helsingissä jää yksin?
Helsingin todellisuuksia on varmasti erilaisia, mutta ainakin omalla asuinalueellani on superhelppoa tutustua muihin äiteihin ja isiin. Vaatii toki sen, että menee jonnekin, missä heitä voi tavata ja avaa suunsa/ kirjoittaa viestin. Oon saanut mahtavia perhetuttuja lasten kautta ja siis ihan naapurin kanssa hoidetaan vuoroneperään toistemme lapsia ja haetaan lapsia hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.
Me ollaan rakennettu meidän tukiverkko. On aktiivisesti tutustuttu ihmisiin ympärillämme ja sekä tarjottu että pyydetty apua. On koottu päiväkodin lasten vanhempien yhteystietolistaa ja perustettu whatsapp-ketjua ja fb-ryhmää. Menty vauvakerhoon, muskariin, vanhempainiltaan, leikkipuistoon, kirjastoon, kerrostalon pihalle ja avattu suu. On ehdotettu leikkitreffejä ensin yhdessä, sitten puolin ja toisin ilman vanhempia. Ehdotettu esim. naapureille että voidaan hakea heidän lapsensa päivähoidosta samalla kuin oma jne. Siitä se pikkuhiljaa kasvaa. Toki pitää olla energiaa ja uskallusta rakentaa tällaista.
Lisäksi ostetaan siivousapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
No jos ei ole riittäviä turvaverkkoja niin ei sitä silloin pidä lapsia alkaa tekemään. Ihan jo siksikin niitä tarvitaan, että elämässä voi tulla eteen ikäviä ylläreitä ja puoliso voi vaikka menehtyä liikenneonnettomuudessa tai kuolla syöpään jonka jälkeen on sitten yksin lasten kanssa jos niitä läheisiä ei ole.
Saati sitten jos jo lähtökohtaisesti päättää lisääntyä jonkun huithapelin kanssa tai "ehkäisy pettää" jolloin toinen ei lasta edes halua. Ei yhteiskunta oikeasti voi olla se joka pelastaa ja kantaa vastuun ihmisten omista päätöksistä.
Jos äiti ei jaksa eikä ole läheisiä niin sitten pitää antaa lapset adoptioon. Ei huostaan, ei sijoitukseen vaan nimenomaan adoptioon jotta lapsia ei pompoteta paikasta toiseen ja välillä äidille ja taas huostaan.
Se äidin väsymys ja piittaamaton perhesuunnittelu ei ole lasten syytä.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Samat sanat, olisin erityisesti toivonut että lapseni oireet olisi otettu vakavasti ja hän olisi saanut apua. Ei ole vauvalla kaikki hyvin, jos hän heräilee aivan jatkuvasti. Jqtkuva pulauttelu oli neuvolan mielestä "normaalia" (ei ollut) ja samoin se että yhdeb lapsen äiti itki väsymyksestä neuvolassa oli "normaalia". Psykologille tarjottiin aikaa. Oltaisiin tarvittu lääkäri toteamaan hoitamaan vauvan huulijänne ja refluksitauti eikä mitään psykologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen, jos ei ole tukiverkot, taloudellinen tilanne ja oma mielenterveys kunnossa?
Oletko lukenut tätä ketjua ollenkaan, ainakaan et ole sitä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi vaikka koota lähialueen äideistä ryhmää, jonka kanssa jaatte hoitovastuuta? Netissä onnistuisi helposti.
Heti huomenna, jahka minun ei sitten tarvitse maksaa veroja niistä lakien määrittelemistä yhteiskunnan palveluista ollenkaan. Miksi me maksamme veroja, jos ei niillä saa mitään?
Paljonko nyt esim tänä vuonna olet maksanut veroja? Kyllä äideille on paljon palveluita, mutta niiden merkitystä vähätellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Samat sanat, olisin erityisesti toivonut että lapseni oireet olisi otettu vakavasti ja hän olisi saanut apua. Ei ole vauvalla kaikki hyvin, jos hän heräilee aivan jatkuvasti. Jqtkuva pulauttelu oli neuvolan mielestä "normaalia" (ei ollut) ja samoin se että yhdeb lapsen äiti itki väsymyksestä neuvolassa oli "normaalia". Psykologille tarjottiin aikaa. Oltaisiin tarvittu lääkäri toteamaan hoitamaan vauvan huulijänne ja refluksitauti eikä mitään psykologia.
Neuvolaterkkarien totaalinen ammattitaidottomuus se jaksaa aina yllättää. Mutta kun tottakai kaikki vauvan vaivat johtuvat huonosta äidistä, ja kaikki paranee kun se huono äiti menee puhumaan psykologille. Jep, huulijänne ja refluksi talttuvat tarinatuokioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Samat sanat, olisin erityisesti toivonut että lapseni oireet olisi otettu vakavasti ja hän olisi saanut apua. Ei ole vauvalla kaikki hyvin, jos hän heräilee aivan jatkuvasti. Jqtkuva pulauttelu oli neuvolan mielestä "normaalia" (ei ollut) ja samoin se että yhdeb lapsen äiti itki väsymyksestä neuvolassa oli "normaalia". Psykologille tarjottiin aikaa. Oltaisiin tarvittu lääkäri toteamaan hoitamaan vauvan huulijänne ja refluksitauti eikä mitään psykologia.
Sama tilanne täällä. Kukaan ei suostunut tutkimaan lasta tarkemmin, lähetettä mihinkään ei suostuttu tekemään. Psykologia minullekin tarjottiin. Kysyin ihmeissäni miksi. Vastaus oli, että saat puhua jollekin tuosta vaikeasta elämäntilanteesta. Kysyin miten se auttaa vauvaa nukkumaan paremmin. Vastaus oli, että ei autakaan mutta sinä saat tukea. Olisin tarvinnut unta! Unta! En puhumista.
Kyllä on vieläkin saatavana kotiapua uupuneille äideille. Sain numeron neuvolasta, mutta en koskaan soittanut kun asiat vähän helpotti meillä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen, jos ei ole tukiverkot, taloudellinen tilanne ja oma mielenterveys kunnossa?
Ei näitä juuri kukaan pyydä miettimään ennen lapsen hankintaa.
Sen sijaan jos olet ottamassa koiraa, niin kyseenalaistetaan joka suunnasta, tajuatko että sitä pitää lenkittää, sen kanssa täytyy sitten olla, maksaa ruoka ja eläinlääkäri, mitäs jos et osaa kouluttaa jne jne jne.
Lapsi sen sijaan; ei muuta kuin laittaa tulemaan vaan! Onnea ihanasta uutisesta!
Plus vielä se, että kukaan ei kerro todenmukaisesti, millaista se ankea arki voi olla. Ihan kuin edelliset sukupolvet pitäisivät yhteisestä sopimuksesta suunsa kiinni. Ei negaa kerrota eteenpäin. Ehkä pidetään jotenkin sopimattomana, että joku sanoisi ääneen, että lasten hankkiminen olikin niin rankkaa että se oli elämäni kauheinta aikaa.
Ei näitä vaan kerrota! Päinvastoin. Sanotaan että "lapsi tuo leivän tullessaan" tai "siinä se kaksi menee kuin yksikin" ja kaikkia muita typeriä sanontoja, joilla ei oikeasti ole mitään todellisuuspohjaa. Siloitellaan, kuorrutetaan sokerilla, ja kaikki nega pidetään yhteisenä salaisuutena.
***
Sama juttu synnytyksissä. Synnytystraumoista on alettu puhumaan vasta melko hiljattain. Synnytyksen kivunlievityksestä käytiin keskustelua eduskunnassa asti 1970-luvulla. (Suurin osa kansanedustajista tuolloin miehiä...) Että tarviiko sitä kipua nyt lievittää edes!!
Jostain syystä naisten elämänalueisiin on puututtu aina ulkoapäin ja nimenomaan niin, että älkää valittako vaan kestäkää! Sama se taitaa olla pikkulapsiajan rankkuudessa.
Ehkä se on seuraava tabu, joka ansaitsee rikkoutua.
Jep. Koiran hankkija saa paljon kyseenalaistamista ja kehotetaan harkitsemaan tarkkaan, mihin on ryhtymässä. Kukaan ei kuitenkaan kerro samoja juttuja lapsesta haaveilevalle nuorelle parille. Kummallista, koska lapsi vaatii paljon enemmän sitoutumista kuin koira.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla ei ole ystäviä.