Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan on ollut kyllä apuja enemmän. Isovanhempieni mukaan sotien jälkeen synnyttäneen äidin annettiin levätä ja usein isovanhemmat hoitivat vastasyntynyttä ( tietenkin poikkeuksia oli ja jonkun piti heti lähteä pellolle tai navettaan). Tuohon aikaan myös kyläyhteisö auttoi. 

 

Ennen -90 luvun lamaa omassa lapsuudessani meillä kävi säännöllisesti kunnan kodinhoitajat auttamassa. Muistan kun kodinhoitajat siivosivat, tekivät ruokaa ja vahtiva meitä lapsia. Nykyään olet yksin. On suorastaan kuin kidutusta, että äidin pitäisi vauvaiän ajan eli vajaa vuoden olla nukkumatta. Sitten ihmetellään vielä alhaista syntyvyyttä. Merkillistä tämä nykyaika. 

Minulla on 1969 ja 1973 syntyneet lapset, enkä koskaan kuullut kenenkään nauttineen tällaisesta palvelusta. Miksihän kävivät teillä?

Vierailija kirjoitti:

Äidit jätetään selviytymään yksin heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Vauva on vierihoidossa alusta asti, vaikka olisit kolme vuorokautta synnyttänyt ja valvonut  menettänyt paljon verta tai leikattu. Lepoa ei saa, ellei ole niin onnekas tilanne, että on perhehuone ja isä auttamassa. 

Olin taannoin psykiatrisella vähän pitemmän pätkän sattuneesta syystä. Sinä aikana synnytysosastolta tuotiin useampi äiti suljetulle, kun todellisuudentaju petti. No, huilasivat päivän pari ja pääsivät pois, mut mietin vain, että olisiko järkevämpää antaa äitien nukkua siellä synnärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä en usko itsekään, että sanon, mutta älkää hyvät naiset suostuko äideiksi. Tietenkään mitään apua ei saa, koska äitejä ei arvosteta. Niin yksinkertaista tämä on. 

 

Arvostetaan, jos on arvostettavaa. Äitini pesi käsin sideharsovaipat ja tiskit. Teki ansiotyötä ja äitiysloma oli n. 8 viikkoa. Mitä te nyt kuvittelette olevanne lähes vuoden äitiyslomallanne ja hoitovapaillanne ja kotitalouskoneinenne?

Älkää lisääntykö missään nimessä, kun ette osaa pärjätä elämässä. Pääsee muut vähemmällä.

 

Kuka sitä 2 kk ikäistä vauvaa hoiti, kun äiti oli töissä? 

Naapurin äiti, jolla oli samanikäinen vauva. Hänellä ei ollut työpaikkaa. Siellä ne pötköttelivät rinnakkain tyyt

Siihen aikaan oli tosiaan yleistä, että työssäkäyvien äitien lapset vietiin jo vauvana naapurissa asuvan kotiäidin luo hoitoon. Kotiäidille tietysti maksettiin siitä.

Muistan olleeni hoidossa ainakin kuudessa eri kodissa lapsena ja lisäksi välillä sukulaisten luona.

Muistan yhden hoitotädin, jolla oli oma vauva ja taapero ja lisäksi 2-3 meitä hoitolapsia. Silloin mielessäni ihmettelin, miksi hän näytti usein niin väsyneeltä. En ihmetellyt enää sitten, kun tulin äidiksi itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan on ollut kyllä apuja enemmän. Isovanhempieni mukaan sotien jälkeen synnyttäneen äidin annettiin levätä ja usein isovanhemmat hoitivat vastasyntynyttä ( tietenkin poikkeuksia oli ja jonkun piti heti lähteä pellolle tai navettaan). Tuohon aikaan myös kyläyhteisö auttoi. 

 

Ennen -90 luvun lamaa omassa lapsuudessani meillä kävi säännöllisesti kunnan kodinhoitajat auttamassa. Muistan kun kodinhoitajat siivosivat, tekivät ruokaa ja vahtiva meitä lapsia. Nykyään olet yksin. On suorastaan kuin kidutusta, että äidin pitäisi vauvaiän ajan eli vajaa vuoden olla nukkumatta. Sitten ihmetellään vielä alhaista syntyvyyttä. Merkillistä tämä nykyaika. 

Minulla on 1969 ja 1973 syntyneet lapset, enkä koskaan kuullut kenenkään nauttineen tällaisesta palvelusta. Miksihän kävivät teillä?

Ohiksena. Pikkuveli on syntynyt 70-luvulla ja meillä kävi kerran kunnan kodinhoitaja. Sekä äidille että isälle oli muistaakseni joku työmeno samalle päivälle ja pikkuveli oli sairaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit jätetään selviytymään yksin heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Vauva on vierihoidossa alusta asti, vaikka olisit kolme vuorokautta synnyttänyt ja valvonut  menettänyt paljon verta tai leikattu. Lepoa ei saa, ellei ole niin onnekas tilanne, että on perhehuone ja isä auttamassa. 

 

Olin taannoin psykiatrisella vähän pitemmän pätkän sattuneesta syystä. Sinä aikana synnytysosastolta tuotiin useampi äiti suljetulle, kun todellisuudentaju petti. No, huilasivat päivän pari ja pääsivät pois, mut mietin vain, että olisiko järkevämpää antaa äitien nukkua siellä synnärillä. 

Joskus aiemmin kuulemma siellä saikin levätä. Anoppini kertoi, että 60-luvun alussa sairaalassa olisi saanut levätä synnytyksen jälkeen. Oma kokemus 90-luvulta oli toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit jätetään selviytymään yksin heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Vauva on vierihoidossa alusta asti, vaikka olisit kolme vuorokautta synnyttänyt ja valvonut  menettänyt paljon verta tai leikattu. Lepoa ei saa, ellei ole niin onnekas tilanne, että on perhehuone ja isä auttamassa. 

 

Olin taannoin psykiatrisella vähän pitemmän pätkän sattuneesta syystä. Sinä aikana synnytysosastolta tuotiin useampi äiti suljetulle, kun todellisuudentaju petti. No, huilasivat päivän pari ja pääsivät pois, mut mietin vain, että olisiko järkevämpää antaa äitien nukkua siellä synnärillä. 

Ei ole paikkoja, osastolta lähetetään hotelliin tai kotiin asap. Meillä oli syyskuussa tilanne, missä synnytyssalien gyne soitti ja hoputtaa lähettämään perheitä kotiin myöhään illalla, jotta saadaan paikat seuraaville. Ihan sitä ei ole hetkeen ollut, mutta tehtaana on painettu siitä lähtien, kun etelämpää suljettiin pari synnytyssairaalaa. Tukihenkilön homma on olla synnyttäjän apuna kaikessa. Toivottavasti onnistuvat. En ole kätilö.

Ystävistä moni mainitsee ja omien ystävät varmaan auttavatkin. Minulla ei ei ollut sellaisia, vaan kaikki keskittyivät bilettämään ja ennen kaikkea joko luomaan uraansa tai opiskelemaan loppuun. Joku kävi parin tunnin ajan kerran ja oli sen jälkeen tehnyt osansa. Tukea olisi pitänyt saada kuitenkin vähintään kerran kuussa. tuntemattomien kanssa lapsilla kerätä tottua ja joskus metatyön vaiva oli liian suuri verrattuna lepohyötyyn. Sitä alkoi karsia pois kaikkea sellaista, joka saattoi koiduttaa entistä enemmän vaivaa. esim. käly sanoo tulevansa, mutta sitten onkin konsertti juuri silloin. Tai yksi vaativampien piirteiden persoona keskustelee huolekkaasti kaikesta niin pitkään, että siihen jo uupuu. Tai pahimmillaan ei olla tajuttu olla kiitollisia oikealla tavalla tai ollaan liikaa käytetty hyväksi (anoppi alkoi puhua, että la-aamuisin ei jaksa tulla apuun, vaikka ei tässä vaiheessa ollut meillä käynytkään, vaan serkkuja vasta hoitanut. Ja huh huh kun jo väsytti jo anoppia, minkä kyllä uskonkin. Ei vaan ollut meidän asia se, kun ei oltu sitä häneltä edes pyydetty.). 

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa pitäisi opettaa tytöille realistisesti, mitä synnyttämisen jälkeen tapahtuu: Olet hel vetin kipeä ja väsynyt, mutta äiti ei ole enää tärkeä, vaan on pelkkää pas kaa, kukaan ei auta ja tue sinua. Isää ei kiinnosta vauva eikä koti yhtään, olet yksin vastuussa kaikesta, vauva rääkyy tunnin välein 24/7, tulet olemaan kirjaimellisesti kuoleman väsynyt ja alat nähdä ja kuulla olemattomia. Et tule olemaan missään kohdassa onnellinen. 

Hyvä testi olisi, että kaikki yläasteella olevat tytöt kokeilevat olla 3 päivää TÄYSIN nukkumatta ja lepäämättä ja jos eivät tunne itseään yhtään väsyneeksi sen jälkeen, niin heillä on suht hyvät mahdollisuudet selviytyä äitiydestä. 

Mikäli joku tämän jälkeen uskaltautuu raskaaksi ja vauva on helppo tai mies jopa osallistuu, niin hieno juttu. Jos ei ole helppo vauva eikä miestä kiinnosta, niin ainakin siitä on kerrottu totuudenmukaisesti, eikä KAUNISTELTU pas ka

Niin ja väsymykseen voisi auttaa se, että Suomessakin ymmärrärettäisiin naisten kärsivän anemiasta synnytyksen jälkeen. Tämä tajutaan muissa maissa että nainen tarvitsee rauta lisää muutoinkin kuin vain kapselina kouraan. 

Nykyajan synnytys ja lasten kasvattaminen ei pitäisi olla kärsimystä mitä se ennen oli. 

Ja vaikka joku mieltää itsensä sankariksi ja haluaa kärsiä, niin sori vain mutta suuriinta osaa ei huvita nauttia kidutuksesta. 

Rauta arvot ja vitamiini vaje sekä uni vaje. On iso syy ollut ennenkin miksi naiset näyttävät vanhoissa kuvissa kärsiviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit jätetään selviytymään yksin heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Vauva on vierihoidossa alusta asti, vaikka olisit kolme vuorokautta synnyttänyt ja valvonut  menettänyt paljon verta tai leikattu. Lepoa ei saa, ellei ole niin onnekas tilanne, että on perhehuone ja isä auttamassa. 

 

Olin taannoin psykiatrisella vähän pitemmän pätkän sattuneesta syystä. Sinä aikana synnytysosastolta tuotiin useampi äiti suljetulle, kun todellisuudentaju petti. No, huilasivat päivän pari ja pääsivät pois, mut mietin vain, että olisiko järkevämpää antaa äitien nukkua siellä synnärillä. 

 

Joskus aiemmin kuulemma siellä saikin levätä. Anoppini kertoi, että 60-luvun alussa sairaalassa olisi saanut levätä synnytyksen jälkeen. Oma kokemus 90-luvulta oli toisenlainen.

Vauvat nukkuivat silloin eri huoneessa luin äidit ja hoitajat toivat vauvat vain syömään.

Vierailija kirjoitti:

Ystävistä moni mainitsee ja omien ystävät varmaan auttavatkin. Minulla ei ei ollut sellaisia, vaan kaikki keskittyivät bilettämään ja ennen kaikkea joko luomaan uraansa tai opiskelemaan loppuun. Joku kävi parin tunnin ajan kerran ja oli sen jälkeen tehnyt osansa. Tukea olisi pitänyt saada kuitenkin vähintään kerran kuussa. tuntemattomien kanssa lapsilla kerätä tottua ja joskus metatyön vaiva oli liian suuri verrattuna lepohyötyyn. Sitä alkoi karsia pois kaikkea sellaista, joka saattoi koiduttaa entistä enemmän vaivaa. esim. käly sanoo tulevansa, mutta sitten onkin konsertti juuri silloin. Tai yksi vaativampien piirteiden persoona keskustelee huolekkaasti kaikesta niin pitkään, että siihen jo uupuu. Tai pahimmillaan ei olla tajuttu olla kiitollisia oikealla tavalla tai ollaan liikaa käytetty hyväksi (anoppi alkoi puhua, että la-aamuisin ei jaksa tulla apuun, vaikka ei tässä vaiheessa ollut meillä käynytkään, vaan serkkuja vasta hoitanut. Ja huh huh k

Mitä se lapsen isä oikein teki? Meillä me kahdestaan puolison kanssa olimme toistemme tukiverkko. 

- niitä auttajia ei ole

-yhteiskunnalla ei ole varaa verovaroin kustantaa joka toiselle joku avustaja;  lapset, vammaiset, mt ongelmaiset, sairaat ja vanhukset tarvitsee avustajia ja huolehtijoita. Rahat ei riitä.

- ajatus siitä että jokaisen on osattava selviytyä omin voimin ja tehtävä ITSE asioille jotain eikä vaan odoteta että joku tulee siivoamana sun kämpän ja hoitamana sitä lasta. Vai vaikeammissa tapauksissa saa apua. Ei ennaltaehkäisevästi.

- pitäisi miettiä etukäteen riittääkö voimavarat ja rahat pyörittämään perhearkea

- lisäksi on huomioitavaa se että liika apu passivoi eikä edesauta omaa toimintakykyä kun tuudittaudutaan siihen että kyllä joku tulee kohta siivoamaan ja kyllä joku ottaa ne kersat hoitoonsa jotta pääsen sinne ja tänne ja tuone. Oma kyky/halu kehittä omaa elämää ja selviytyä omin voimin vähenee --> ihan sama tilanne kun kehitysavussa maailman köyhiin maihin. He lakkaavat itse kehittämästä omaa maat akun tietäävät että maailman varakkaat valtiot lapioi niille rahaa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

- niitä auttajia ei ole

-yhteiskunnalla ei ole varaa verovaroin kustantaa joka toiselle joku avustaja;  lapset, vammaiset, mt ongelmaiset, sairaat ja vanhukset tarvitsee avustajia ja huolehtijoita. Rahat ei riitä.

- ajatus siitä että jokaisen on osattava selviytyä omin voimin ja tehtävä ITSE asioille jotain eikä vaan odoteta että joku tulee siivoamana sun kämpän ja hoitamana sitä lasta. Vai vaikeammissa tapauksissa saa apua. Ei ennaltaehkäisevästi.

- pitäisi miettiä etukäteen riittääkö voimavarat ja rahat pyörittämään perhearkea

- lisäksi on huomioitavaa se että liika apu passivoi eikä edesauta omaa toimintakykyä kun tuudittaudutaan siihen että kyllä joku tulee kohta siivoamaan ja kyllä joku ottaa ne kersat hoitoonsa jotta pääsen sinne ja tänne ja tuone. Oma kyky/halu kehittä omaa elämää ja selviytyä omin voimin vähenee --> ihan sama tilanne kun kehitysavussa maailman köyhiin maihin. He lakkaavat itse kehittäm

Näin se myös on. Mutta täytyy ottaa huomioon että vanhempi voi olla elämänsä kunnos ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen tipahtaakin sairastelu kierteeseen ja saa loppuelämäksi diagnoosin jonka takia ei enää selviä yksin. Mutta tämä yhteiskunta päättääkin vain lääkitä ja lääkitä eikä korjata.

Toivon totisesti että kaikki äidit saisivat kaiken avun synnytykseen ja täyden tuen ja avun myös lääkäriltä.

Tämä alkaa jo synnärillä.kun hoitajat eivät voi voi katsoa vauvaa edes sen aikaa,että äiti pääsee suihkuun. Mutta mielellään kyllä huudetaan ja moitetaan ,ku  löydetään se vuorokaude  vanha vauva pyyhkeen päältä lattialta,että äiti voi pestä verisen tikatun toosansa (vauvaa ei uskalla ottaa mukaan suihkuun kun heikottaa). Lisämaitoa pantataan ja sitten  syyllistetään äitiä,kun vauva huutaa nälkää.

Sitten tämä univelkainen,kipeä äit lähetetään kotiin vauvansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkaa jo synnärillä.kun hoitajat eivät voi voi katsoa vauvaa edes sen aikaa,että äiti pääsee suihkuun. Mutta mielellään kyllä huudetaan ja moitetaan ,ku  löydetään se vuorokaude  vanha vauva pyyhkeen päältä lattialta,että äiti voi pestä verisen tikatun toosansa (vauvaa ei uskalla ottaa mukaan suihkuun kun heikottaa). Lisämaitoa pantataan ja sitten  syyllistetään äitiä,kun vauva huutaa nälkää.

 

Sitten tämä univelkainen,kipeä äit lähetetään kotiin vauvansa kanssa.

Eikö vauvoille ole sänkyjäkään enää synnärillä?

2790: lapsen isä oli toki mukana kuvioissa ja kahdestaan me lapset pääosin hoidettiinkin. Samaan aikaan oli kaksi vaippaikäistä, elihommaa riitti, Oli se silti rankkaa ja apua olisi tarvinnut, vaikka en yh ollutkaan (ymmärrän että he vasta väsyvätkin). Silti lähes mistään emme apua saaneet. Meillä oli onneksi varaa palkata siistijä silloin tällöin, mikä korvasi tätä tukiverkkojen puutetta. Miehellä oli paljon ulkomaanmatkoja työnsä takia ja ne ajat olivat todella rankkoja. 
Mun ja miehen sisarukset poikivat vasta meidän jälkeemme, eivätkä ehkä siksi tajunneet, että olisivat voineet  myöhempiä aikoja varten turvata itselleen tukiverkostoa. Eivät voineet ehkä olla varmoja.å, saavatko lapsia ja kannattaako siksi nähdä toisten lasten eteen vaivaa. Huoh! No, nyt me ollaan vapaita ja heillä sama ongelma, mutta auttavat toisiaan enemmän keskenään, mikä on hyvä. Eivät ole hekään yksikään yh. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja sittem vielä kehdataan ihmetellä että syntyvyys on laskussa.

Tohon - "Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken." - on olemassa hyväkin keino.

Nukut silloin kun se vauvakin nukkuu. Ja koska vauvat nukkuu lähtökohtaisesti enemmän kuin aikuinen, jää aikaa myös muuhunkin väkisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkaa jo synnärillä.kun hoitajat eivät voi voi katsoa vauvaa edes sen aikaa,että äiti pääsee suihkuun. Mutta mielellään kyllä huudetaan ja moitetaan ,ku  löydetään se vuorokaude  vanha vauva pyyhkeen päältä lattialta,että äiti voi pestä verisen tikatun toosansa (vauvaa ei uskalla ottaa mukaan suihkuun kun heikottaa). Lisämaitoa pantataan ja sitten  syyllistetään äitiä,kun vauva huutaa nälkää.

 

Sitten tämä univelkainen,kipeä äit lähetetään kotiin vauvansa kanssa.

Siis miksi se isä ei katso vauvaa sillä välillä, kun äiti käy suihkussa?

Täällä huudetaan kaikkia muita apuun paitsi sitä isää, jonka pitäisi huolehtia omasta lapsestaan ja lapsen äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa.

Tulisi paljon halvemmaksi tarjota konkreettisen auttamisen palveluita silloin, kun ongelmat on vielä pieniä kuin mitä nykyään joudutaan maksamaan vaikkapa massiivisista lastensuojelun toimista, kun lievin ongelmien annettiin kriisiytyä isoiksi ongelmiksi. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa. Ihan kaikessa.

Totta. Jos mulle työssäkäyvälle totaaliyyhoolle olisi aikanaan annettu esim. pari tuntia siivousapua tai kodin remontointiapua, tai lastenhoitoapua edes kaikkien työkeikkojen ajaksi, olisin jaksanut vastustaa sossujen älyttömiä lapsikauppavaatimuksia tarpeeksi tomerasti heti, niin että he eivät olisi päässeet hölmöilemään ja tuhlaamaan yhteiskunnan varoja, vaan olisin jaksanut itse ratkaista heti teinin ongelmat, enkä vasta sitten kun teini oli jo todellisissa ongelmissa rikollisten kourissa... Eiku hei, eihän sossut edes halua, että heidän rahantekokoneeseen puututaan. Heillähän on nimenomaan ideana katkaista se äidin heikoilla oleva selkä lopullisesti rymäyttämällä sinne lisää omia vaatimuksiaan, palaverejaan ja kyttäyksiään, ja rikollisia apureitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit jätetään selviytymään yksin heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Vauva on vierihoidossa alusta asti, vaikka olisit kolme vuorokautta synnyttänyt ja valvonut  menettänyt paljon verta tai leikattu. Lepoa ei saa, ellei ole niin onnekas tilanne, että on perhehuone ja isä auttamassa. 

 

Olin taannoin psykiatrisella vähän pitemmän pätkän sattuneesta syystä. Sinä aikana synnytysosastolta tuotiin useampi äiti suljetulle, kun todellisuudentaju petti. No, huilasivat päivän pari ja pääsivät pois, mut mietin vain, että olisiko järkevämpää antaa äitien nukkua siellä synnärillä. 

Kyllä synnärillä piti heti hoitaa oma vauvansa. Se tuotiin sängyssä siihen viereen ja näytettiin miten vauvan vaatteet puetaan. Ihan niin kuin en jälkimmäistä olisi osannut vuosien vauvanukkeleikkien ja vauvanvaatteiden ammattimaisen suunnittelun jälkeen. Toiset ensisynnyttäneet olivat tehneet lapsenlikka-hommia vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkaa jo synnärillä.kun hoitajat eivät voi voi katsoa vauvaa edes sen aikaa,että äiti pääsee suihkuun. Mutta mielellään kyllä huudetaan ja moitetaan ,ku  löydetään se vuorokaude  vanha vauva pyyhkeen päältä lattialta,että äiti voi pestä verisen tikatun toosansa (vauvaa ei uskalla ottaa mukaan suihkuun kun heikottaa). Lisämaitoa pantataan ja sitten  syyllistetään äitiä,kun vauva huutaa nälkää.

 

Sitten tämä univelkainen,kipeä äit lähetetään kotiin vauvansa kanssa.

Eikö vauvoille ole sänkyjäkään enää synnärillä?

Jos tuo on totta, niin kyllä on sekopäisekzi muuttunut touhu. 

Olin itse aikoinaan sektion jälkeen ihan tööt ja onneksi saatiin perhehuone, jossa puoliso sitten hoiti vauva. Silloin oli vielä vauvalle oma sänky.