Lue keskustelun säännöt.
Kävin ruokaostoksilla naapurin köyhän mummon puolesta ja
15.05.2023 |
en enää ihmettele, miksi mummo aina valittaa ettei pieni eläke riitä mihinkään: Ostoslistalla oli paljon kalliita turhuuksia kuten savusiikaa, suippopaprikoita ja paikallisen leipomon sikahintaista artesaanileipää. Ainoat järkevän hintaiset ostokset oli banaanit ja murukahvi. Pitäisikö vihjaista mummolle, että ruokakulut olisi helppo puolittaa miettimällä vähän mitä ostaa, vai olisiko parempi antaa asian olla?
Kommentit (38)
Olen mummo, syön suippopaprikoita koska ne on hyviä ja viisi saa kahdella eurolla prismasta.
Savukalaa joskus ostan koska kalastava ja savustava mieheni makoilee pilvien päällä.
Mummona en kaipaa matkustamistakaan, ne ajat on takana. Mutta ei pelkällä kaurapuurolla ja perunalla kuitenkaan elämäkään maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Savusiika on muuten älyttömän hyvää
Terveellisrmpää ja ekologisempaa kuin kasvatus tai tuotettu kirjolohi. Vaikkakin kallimpaa.
Silakkfile maksoi viimeks 15 euroa kilo, ennen 7-9. Ne on hyviä uunipellillä valmistettuina pihveinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako sinua noin paljon ettei itselläsi ei ole varaa ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää?
Palkastani menee kuukausisäästönä indeksirahastoihin 800 €/kk ja teen välillä muitakin sijoituksia, joten voisin hyvin ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää jos tahtoisin.
Hyvä. Mutta olisi sille mummolle hyväksi, jos joku muu kävisi kaupassa hänen puolestaan.
Sukulaiseni on äärimmäisen nuuka, kesällä joskus käydään yhdessä kaupassa kun mökit vierekkäin. Hän on pieni, laiha mummo, ostaa askeettisesti, kerää syötävää luonnosta, voikukkia, nokkosta, joka löytämänsä kanttarellin syö ruuan seassa. Laskee tarkalleen mitä maksaa.
Kuitenkin on omaisuutta, joskus käy talletuksiaan katsomassa, maininnut rttä parilla tilillä huomattavat summat. Toiselta irtisanoi ja siirsi käyttötililleen varoja kun on joutunut ostamaan nyt kotipalveluja ja turvautumaan taksiin asioidessaan.
Tietenkään ei kaikilla vanhoilla ole kertymiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele kallis. Täällä saa suippopaprikaa kahden paketissa eurolla. Ja harvinaista että mummo syö edes paprikaa, ne kun tuppaa närästämään vanhoja ihmisiä....ja nuorempiakin. Ja kaiken lisäksi, mikä sinusta tekee hyvän ihmisen? Käyt mummolle kaupassa, mutta tulet sen jälkeen tänne valittamaan hänen henk.koht asioista.
Vanhemmilla ihmisillä on usein huonontunut ruokahalu ja enemmän rajoitteita. Tämä johtuu osaksi siitä, että aistit, siis myös makuaisti ovat heikentyneet. Hyvä jos mummo saa syödä sellaista mistä pitää. Paitsi, että saa e ergiaa niin myös nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Antaa mummon nauttia ruoistaan. Mihin sitä rahaa säästää, jos on jo vanha?
Mutta kun mummo valittaa aina kun tavataan, kuinka kiva olisi tehdä sitä ja tätä mutta raha ei riitä mihinkään.
Ruuasta ei kannata pihidtellä. Eiipä se yhden ihmisen savusiika, paprika ja leipä paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako sinua noin paljon ettei itselläsi ei ole varaa ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää?
Palkastani menee kuukausisäästönä indeksirahastoihin 800 €/kk ja teen välillä muitakin sijoituksia, joten voisin hyvin ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää jos tahtoisin.
No niin. Miksi sitten mielestäsi asiaan pitäisi puuttua kun mummo ostaa omilla rahoillaan kyseisiä tuotteita?
eri tässä mutta kai se typerä valittelu kun rahat ei riitä. Ikä tuo viisautta? kyllä mua potuttais kun itse tajuu nää asiat jo nuorenakin..
Anna valittaa. Ihan varmasti ymmärtää asian, kunhan valittaa valittamisen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako sinua noin paljon ettei itselläsi ei ole varaa ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää?
Palkastani menee kuukausisäästönä indeksirahastoihin 800 €/kk ja teen välillä muitakin sijoituksia, joten voisin hyvin ostaa savusiikaa, suippopaprikoita ja artesaanileipää jos tahtoisin.
Tahtoisit kyllä, mutta olet nuuka ja arvot on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan monien tyyli valittaa, että ruoka kallista vaikka säästöjä monia kymmenijä tuhansia.
Lisäksi ruoka oli varmasti aika paljon halvempaa, kun mummo oli nuori, siitä huolimatta, että maksoi markoilla.
Ei ollut. Ruokaan käytettiin paljon suurempi osa tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monet vanhukset pihistää ruuistaan ihan vain pihistämisen vuoksi. Käytän ukkiani kaupassa, ja olen vähitellen kouluttanut häntä ostamaan sellaisia ruokia, mistä tykkää, muttei mukamas ole raaskinut ostaa. Kun lohi oli kallista kilohinnaltaan, niin tiskistähän sai ostettua vaikka 100 grammaa ja niin edelleen. On oppinut jo joitakin lempiruokiaan ostamaan, mutta vähän syyllisen näköisenä vilkaisee ympärilleen, niin kuin olisi väärin vaikka ostaa joku tuore viineri kerran viikossa kauppareissulla.
Parempihan tuo on, että syö ruokia mistä tykkää. Omat isovanhempani söivät lähinnä kaurapuuroa ja perunoita, vaikka pankkitilillä makasi miljoona markkaa. Tämä selvisi perintöä jakaessa. Valittivat myös, miten kaikki on kallista ja kaikessa pitää säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olet ystävällinen, kun käyt mummolle kaupassa. Ruoka on hänelle niitä pieniä iloja.
Silloin ei pidä valittaa rahattomuutta.
Taitaa mummo vain pitää puhetta eikä muuta. Ei se kuitenkaan mitään jaksaisi tehdä eikä minnekään mennä.Syöminen on sen ainoa ilo.
Vanhusten jutut nyt on usein tuollaisia, ei niihin voi vakavasti suhtautua. Omilla päälle seitsemänkymppisillä vanhemmilla on iso omakotitalo, kaksi uudehkoa autoa, kesämökki jne. ja puhuvat itsestään silti köyhinä ja valittavat ettei ole varaa syödä terveellisesti tai mennä lääkäriin.
Pointti tässä on valittaminen. Sama omalla äidilläni. Viimeisin valitusryöppy alkoi, kun määräsivät hänelle verenohennuslääkettä. Soitti ja valitti moneen kertaa, että millään ei riitä eläke niihin lääkkeisiin. Aloitin asian selvittämisen. Saisiko asumistukea, antaisivatko toimeentulotukea ja miten yleensä asiat menevät kalliiden lääkkeiden osalta, lääkekatto yms. Kysyivät tietenkin esim. toimeentulotuen hakemisen vuoksi mm. talletuksista ja eläkkeen määrän.
6 numeroinen summa olikin sitten toisella tilillä, toisella vähän vähemmän.
Loppui se valitus.
Lapin poika lähti Helsinkiin leipää tienaamaan. Alkoi valitella, että ei rahat riitä ruokaan.
- No mitä sinä poika ostat ja syöt? kysyi äiti.
- Ihan samaa kuin kotona, poronkäristystä, tuoretta puolukkaa ja lakkaa.