Ajatumassa sukulaisen vauvan kummiksi, kun kieltäytyäkään ei oikeen kehtaa.

vaikket olisi eronnutkaan.

Tai sitten kieltäydyt kauniisti, vedoten siihen että teillä on ennestään jo monta kummilasta.

Käytät säästyneet rahat johonkin tärkeämpään.

mutta et ehdi paneutua kummiuteen haluamallasi tavalla, koska teillekin tulossa vauva.

Riittää, että isä kuuluu.

Että olisit ensin iloissasi asiasta, sitten vakavoituisit ja sanoisit, että pitää varmaan näin alkuun selvittää, mitä odotuksia sulla on kummilta. Että kun sulla on itselläsi aika kiireinen elämä, että pystytkö varmasti hoitamaan kummeuteen liittyvät jutut. Siinäpä tulisi sitten konreettinen lista, johon voi myöhemmin vedota.

Itseä harmittaa, että suostuin serkkuni lapsen kummiksi. Asumme eri paikkakunnilla ja hoidan huonosti kummiuttanoi. Se se vasta sitten rikkookin suhteen.



Jos et tosiaan ole varma, haluatko kummiksi, niin sano vaikka, että sinulla on jo niinmonta kummilasta, että et ota enäälisää, että päätit niin, kun viimeksi kummiksi ryhdyit. Ja vaikka sinulla ei olisi kuin kaksi kummilasta, niin se on jo paljon omien lasten lisäksi. Sano, että haluat hoitaa kummiuden hyvin ja että omien lasten ja jo olemassa olevien kummilasten lisäksi kummiuden hoito hyvin ei ole mahdollista. Pyydä vielä ymmärrystä ja kerro, että olet otettu siitä, että sinua kysyttiin .

Vaikka miten ottaisivat nokkiinsa, se on varmasti pienempi paha kuin se, että alat kummiksi vasten tahtoasi ja sitten olet velvoitettu osallistumaan lapsen elämään seuraavat 15 vuotta. Ihan totta, nyt on se aika kun on mietittävä pitkän aikavälin hyötyä, ei sitä, mikä on helpoin tie tällä hetkellä. Kiitä kauniisti ja sano, että kieltäydyt kunniasta, vaikka oletkin imarreltu.



Tuskinpa hekään / lapsikaan haluaisi kummia, joka ei ole kummiudestaan mielissään.

eli

VOI SEN lapsen kastaa, vaikkei äiti kirkkoon kuuluisikaan! Eli ei sukulaisen tarvi tietää kuulutko vai etkö..

Niin, että jos/kun pyytävät kummiksi, kysyt suoraan, mitä he kummilta odottavat. Voisitte ihan ajan kanssa puhella siitä, mitä kummius meerkitsee ja millaiseen kummiuteen sinä olisit valmis. Jos he kuvittelevat saavansa sinusta ilmaisen lapsenvahdin, voisit jo etukäteen kertoa, ettet ole käytettävissä jatkuvasti siihen tarkoitukseen.

Mutta kummiudesta kieltäytymiseen. Minusta se on asia, josta voi kieltäytyä. Kannattaahan sitä keksiä jokin syy. Yksi hyvä ystäväni kieltäytyi lapseni kummiudesta, koska hänellä oli jo niin monta kummilasta. Ymmärrän sen hyvin eikä ystävyytemme ole tästä kieltäytymisestä mitenkään kärsinyt.



Useinhan kummius on lähinnä lahjojen antamista, eli jos on paljon kummilapsia niin talouden päälle se käy.



Tai sano jotain sellaista, että tietenkin on kunnia, että sinua pyydetään kummiksi, mutta et tunne, että sinulla on oman perheen kiireiden takia aikaa olla niin hyvä kummi kuin haluaisit, etkä halua tuottaa kummitätinä pettymystä.



Kyllä sitä aina jonkin syyn keksii.

kirkkoon kuulukkaan. Tais mennä jotenkin niin että yksi kummi voi olla sellainen joka ei kuulu kirkkoon jos loput kuuluvat.

Hyökkäys on paras puolustus. Ota siis itse aihe jotenkin puheeksi ennen häntä ja sano, että kummius on sinusta niin vaativa tehtävä, että et halua enää kummilapsia / tunnet, että et nykyisessä elämäntilanteessasi jaksaisi sellaista tms.



Minä käytin tätä tekniikkaa kun ystäväni alkoivat odottaa lapsia. Pelkäsin, että pyydetään kummiksi, enkä toivonut, että minua pyydetään, niin aloin itse puhua aiheesta ja tein kautta rantain selväksi, että en halua tulla pyydetyksi kummiksi. Ja nämä ystäväni ovat edelleen ystäviäni.



Luulenpa, että oikeasti suurin osa ymmärtää, jos kieltäytyy kummiudesta, sillä tuntuu, että useimmille se on rasite eikä kunnia.