Lue keskustelun säännöt.
Tapaisitko äitiäsi jos tämä olisi pahoinpidellyt sua pahasti lapsena?
14.05.2023 |
Ällöttää tuo sukulainen, kai se on pakko tavata tänään ja tarjota kahvia.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Onko hän koskaan tehnyt sinulle mitään hyvää? Tai onko pyytänyt anteeksi? Tarjoaisin kahvit tai olisin tarjoamatta sen perusteella.
Ruokaa saatiin kerran päivässä.
Se tuho on mittaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tapaa äitiäni, en soita äidilleni ja emme ole väleiss. Hampaita kiristellen vien pakko-äitienpäiväkortin postiin silti. Lähinnä yhteisön/suvun painostuksen takia.
Äitini on hirveä äiti ja täysin epäonnistunut äitiydessään. Väkivalta ei edes jäänyt meidän kodissa lapsuuteen ja jatkui vaikka kasvoin aikuiseksi.
En tapais. En pitäis edes yhteyttä. Paitsi jos voisin hyötyä siitä. Siis jos olis tulossa esim. miljoonien perintö, niin jaksaisin pari kertaa vuodessa tavata. Perintö olis sitten vahingonkorvaus siitä jaskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä pahoinpitelyllä tarkoitetaan. Onko se ollut ns. hyvässä tarkoituksessa annettua kasvatuksellista kuritusta remmillä vai jotain mielivaltaista hakkaamista ja pahoinpitelyä?
Et voi olla tosissasi.
No aika iso osa keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista on saanut lapsena remmiä ja silti ovat tekemisissä vanhempiensa kanssa.
Eivät ole tekemisissä. Väkivalta on aina väärin.
Hmm, äiti harrasti "vain" henkistä pahoinpitelyä. Siitä huolimatta huolehdin hänestä niin kauan kuin kykenin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisin kuitenkin valmis keskustelemaan aiheesta. Ilman keskustelua, avoimuutta, puolin ja toisin kuuntelemista, en varmaan voisi jatkaa yhteistä polkua. Mutta avoimuuden kautta voi olla, että saattaisin kyetä antamaan anteeksi jossain määrin ainakin. Riippuu tilanteesta ja miten pahasta pahoinpitelystä puhutaan.
Pahoinpitelijävanhempi ei juuri koskaan ota vastuuta tai keskustele. Olen aikuisena muutaman kerran yrittänyt äitini kanssa ja ne päättyy aina äidin raivariin jossa toivoo mulle ääneen kaikkea kamalaa ja katuu että antoi mun syntyä, olisi pitänyt tehdä abortti.
Ja kiltti miellyttäjä kympin tyttö olen aina ollut, äiti vain on luonnevikainen.
No, jokaisella meistä on tasan yhdet biologiset vanhemmat ja yleensä kyseessä äiti ja isä (odotan mielenkiinnolla biologisesti naista joka on siittänyt lapsen alulle). Ikävä tosiasia on, ettei voi vaikuttaa millaiseen perheeseen syntyy. Eikä sitä onko toivottu vai vahinko. Tästähän kannattaa katkeroitua niin, että kostaa omille lapsilleen, jotka myöhemmin kostavat käytöksesi omilleen.
Ei mullakaan ollut parhaimmat lähtökohdat siinä perheessä mihin synnyin.
Vanhemmat alkoholisoituneita, toinen tuppas olemaan fyysisesti väkivaltainen ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Se suurin asia josta voisin oikeasti katkeroitua, äitini pilasi totaalisesti elämäni jo ennen syntymääni juomalla raskausaikana. Tästä tulikin sitten erinäisiä kehityspoikkeamia jotka tulee vaikuttamaan elämääni kunnes kuolen.
Silti koen, että vanhempani ovat parhaimmat minulle. Tekivät sen mitä osasivat sen tiedon varassa mikä heillä oli. En varsinaisesti joutunut heitteille, vaikka näin lapsena asioita, jotka traumatisoisivat aikuisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tapais. En pitäis edes yhteyttä. Paitsi jos voisin hyötyä siitä. Siis jos olis tulossa esim. miljoonien perintö, niin jaksaisin pari kertaa vuodessa tavata. Perintö olis sitten vahingonkorvaus siitä jaskasta.
Sama ajatus.
Ap
No se on helppo uhota että en pidä yhteyttä.
Sitten tuleekin ne muut. Työkaverit, tutut, suku, kaverit jotka kaikki syyllistää ja painostaa sopimaan välit (vaikka mitään riitaa ei ole edes, on vaan vuosikymmenet jatkunut yksipuolinen väkivalta, henkinen ja fyysinen, äidin taholta kohdistuen lapseen).
Ulkopuolisten tuomitseminen on valtava taakka eikä kukaan ymmärrä kun yritin selittää että miksi asiat on näin.
Nyt pidän muodollista yhteyttä. En soittele, tapa enkä ole missään kontaktissa mutta lähetän joulukortin ja äitienpäiväkortin. En siksi että haluan - en todellakaan halua - vaan että siksi on helpompi kestää kaikki paska ja paine mitä muualta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja sekin on rankkaa kun ihmiset jotka kuulee että on välit poikki äitiin/vanhempiin olettaa POIKKEUKSETTA että vika on lapsen.
Vaikka se varmaan 99% tapauksissa on vanhempien. Väkivaltaa, julmuutta, kaltoinkohttelua, kiusaamista, vainoamista kaikkea tätä löytyy suomesta todella paljon vanhempien tekemänä omiin lapsiin kohdistuen.
Mielivaltaista ankaraa pahoinpitelyä vauvasta saakka.