Suututtaa, kun sairailta pihdataan rauhoittavia ja kipulääkkeitä, mikä johtaa huumeen käyttöön.

Äitini ottaa 3-4 rauhoittavaa päivässä. Lisäksi on masennuslääkkeitä, ketipinoria ym.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös näyttää huumeongelmalta, jos kannabis toimii lääkkeenä paremmin kuin pillerit

Eihän se ole kannabiksen syy jos se toimii paremmin kuin pillerit. Se ei ainakaan koukuta fyysisesti niin se on pienempi paha. Pamikoukkua pidetään yhtenä pahimmista koukuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin useampaan kertaan osastohoidossa psyykeongelmien takia noin kymmenen vuotta sitten. 

Tuntui vähän surkuhupaisalta, että lääkäri myönsi itsekin, että rauhoittavilla saadaan psykoottisen rajoilla heiluva ahdistuneisuus nopeasti ja tehokkaasti alas jo muutaman päivän käytöllä- mutta koska jossain muissa maissa on ollut riippuvuusepidemioita, hän nyt kokeilee kuitenkin tätä neuroleptia. :D 

Neurolepti, jota osastolla söivät lähes kaikki (jokainen kuitenkin eri syistä siellä, mm. syömishäiriö, skitsofrenian pahenemisvaihe...), ei sopinut minulle vaan meinasin tukehtua unissani. Onneksi olin sairaalassa, ja ohikulkenut yökkö kuuli ääntelyni! Kieltäydyin tämän jälkeen ottamasta enää ainuttakaan pilleriä tuota neuroleptia. Lääkäri kiristeli hampaitaan ja tenttasi epäilevästi (se sama lääkäri, siis) oireitani edellisyönä...kun hän kyllä haluaisi vielä jatkaa. Pidin pääni, lääkäri luovutti ja sain Diapam-kuurin, päivälääkitykseni tueksi. 

En yhtään ihmettele, että tässä maassa niin moni väärinkäyttää juuri pameja; ne ovat tehokkaampia kuin moni muu lääkeaine ahdistuneelle, ja vaikutus alkaa lähes välittömästi. Hoitajilla ei ollut juuri aikaa keskustella tai reagoida esim. itkeviin potilaisiin, mutta Diapam oli kuin lämmin viltti sairaan harteilla: ahdistus katosi ja olo rauhottui. Aina luullaan, että ahdistus palaa pahempana takaisin, jos rauhoittavia syö sen pari päivää, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella näin ei käynyt. Hermosto rauhoittui pakolla, joten sain poikki ahdistuksen lisäksi myös unettomuuskierteen, ja ruokakin alkoi maistua. Muutaman viikon päästä päivälääkitykseni alkoi myös tehoamaan, joten se auttoikin sitten ahdistukseen jatkossa. 

Mikä päivälääke sulla auttaa?

Mikä neurolepti aiheutti yöllä hengitysvaikutuksia.

Venlafaxin auttoi, Ketipinor oli se, jonka ansiosta meinasin tukehtua unissani (ja jota kaikki rouskivat menemän osastolla). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne rauhoittavat lääkkeet korjaa mitään ongelmia.

Ne antavat hetken rauhaa kroonisesti ahdistuneelle tai muuten sairaalle ihmiselle, oli se sitten mielestään tai kivustaan. 

Ne, joilla itsellään ei ole vaikkapa pakko-oireisuutta ollut jo lapsuudesta saakka, eivät ymmärrä millaista helvettiä voi olla itsensä kanssa eläminen ns. "selvänä". Rauhoittava lääke muodostaa muurin mielen ja oireiden väliin; hermosto saa lepoa pakonomaisista ajatuksista, ahdistuksesta, kivustakin. Suomessa on vain muutama lääkitys, joita käytetään esim. sen tason pakko-oireisuuteen, josta itse kärsin. Olen kokeillut niitä kaikkia, eikä yksikään tuonut juuri vastinetta. On täysin yksilöllistä, sopivatko nuo lainkaan. 

Ja sitten kun puhutaan siitä, että MIKÄ ahdistaa: en voi puhua muiden puolesta, mutta minulla tämä alkoi jo varhaislapsuudessa, kun koin vauvaiästä asti hylkäämistä ja jäin mm. vaille huolenpitoa ja ravintoa toistuvasti. Minä en muista, mutta mieleni ja hermostoni kyllä muistavat- ja siksi minunkin on todella, todella paha olla. Olenko hakenut aktiivisesti apua, käynyt terapiassa ym.? Olen. Minua on kuntoutettu ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä. Kaikista meistä ei vaan tule ehjiä. 

Kukaan ei ole täysin ehjä. Moni kaltaisesi on oppinut pärjäämään ilman lääkkeitä ja siedättänyt vakavia pakko-oireitaan.

Uhrimentaliteetti on pahin paranemista hidastava tekijä.

Missä nämä "monet kaltaiseni" sitten ovat, en ole ensimmäistäkään tavannut vaikka vietän aikaa myös ulkomaisella vertaistukisivustolla? 

Sinulla ei ole käsitystäkään, millaista on elää esim. pakko-oireisen häiriön vaikeimman muodon kanssa päivästä toiseen. Jos olisi, et höpisisi tuollaisia hatusta vedettyjä nolouksia. Eivätkä traumatkaan parane sillä, että sinun/jonkun muun MIELESTÄ traumatisoituneet ihmiset tekevät asiat "väärin"- onneksi tähän on apuna ihan oikeat lääkärit ja psyk. hoitajat, kiitos heille työstään.