Lue keskustelun säännöt.
Moottoripyöräilevä nainen + ei-moottoripyöräilevä mies. Onko suhde tuhoon tuomittu?
Kommentit (52)
Kyllä. Kuka jaksaa lapsellisen naisen kanssa pelleillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että molemmilla on tatuointeja kasvoissaan.
Ei ole tuhoontuomittu. Meillä liikutaan eri kulkupeleillä kesät talvet
Kun minä ajoin mp-kortin liki 20 vuotta sitten nuorena ja pienikokoisena naisena, niin ajo-opettaja istui kyydissä "tarakalla" autokoululta radalle ja takaisin silloin kun mentiin harjoittelemaan käsittelyä. Eli opeteltiin samalla myös isomman ihmisen kyyditystä.
Nykyään ei varmaankaan noin enää tehdä?
Tiedän useita tuommoisia pariskuntia. Jostain syystä näistä itse tietämistäni mies on yleensä muusikko. Liekö helppoa, kun kumpikin reissaa "oman" porukkansa kanssa. Ei tarvitse kummankaan odottaa kotona ja miettiä surkeita.
Itsellä se ongelma, että mieskin ajaa, mutta huomattavasti kokeneempana (ja huomattavasti isompaa pyörää ajavana) yrittää välillä kannustaa minua liian vaativiin suorituksiin. En tietenkään suostu, yksi henkikulta kun on, mutta joskus mietin että jos ukolla ei olisi hajuakaan tästä harrastuksesta, jäisi muutama pinnan kiristyminen väliin. Toisaalta myös monta hauskaa juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on muutenkin komea ja miehekäs alfa. Mutta taas jos joku kuivakka ja kiltti insinööri.. ei jatkoa taida tulla. Harva mies muutenkaan pitää äijäharrastuksista naisella.
Onneksi mulla on jo mies ja ollaan onnellisesti naimisissa. Olen työssäni johtavassa asemassa (eli tienaan enemmän kuin normaalit tavismiehet), ajan isolla moottoripyörällä ja minulla on kaiken lisäksi vielä iso koira. Jos minun pitäisi olla parisuhdemarkkinoilla niin en varmaankaan pääsisi koskaan edes toisille treffeille jos nykymiehet on noin pelokkaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siinä mies aika beta-roolissa jos naisella enemmän ajo-oikeuksia
En oikein usko että moni nainen haluaisi alkaa kyyditsemään todennäköisesti isompaa miestä. Jos harrastus tärkeä naiselle, ainoa vaihtoehto taitaa olla että mieskin hankkii kortin. Ei siinä mitään vaikeaa ole, itsekin hankin A-kortin vasta 32 vuotiaana muutama vuosi sitten.
Ympäristökin kiittää kun mp saastuttaa keskimäärin 40% vähemmän kuin auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on muutenkin komea ja miehekäs alfa. Mutta taas jos joku kuivakka ja kiltti insinööri.. ei jatkoa taida tulla. Harva mies muutenkaan pitää äijäharrastuksista naisella.
Ihana tuo "harva mies". Eniten miehiltä tuntuu kuitenkin tulevan positiivista huomiota joko kellomekossa tai ajokamoissa pyörän kanssa. Ei kertaa tankilla, ettei joku mies tulisi juttelemaan. Autolla kun liikkuu, saa tankkailla ihan rauhassa. Niin ja minusta on siis mukavaa, että miehet ja pojat tulevat juttelemaan ystävällisesti ja kyselemään pyörästä 😊
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita tuommoisia pariskuntia. Jostain syystä näistä itse tietämistäni mies on yleensä muusikko. Liekö helppoa, kun kumpikin reissaa "oman" porukkansa kanssa. Ei tarvitse kummankaan odottaa kotona ja miettiä surkeita.
Itsellä se ongelma, että mieskin ajaa, mutta huomattavasti kokeneempana (ja huomattavasti isompaa pyörää ajavana) yrittää välillä kannustaa minua liian vaativiin suorituksiin. En tietenkään suostu, yksi henkikulta kun on, mutta joskus mietin että jos ukolla ei olisi hajuakaan tästä harrastuksesta, jäisi muutama pinnan kiristyminen väliin. Toisaalta myös monta hauskaa juttua.
Isompaa ja painavampaa pyörää on oikeasti helpompi ajaa ja hallita, hanki vaan rohkeasti itsekin isompi. Minäkin aloitin pienellä ja vähätehoisella, mutta vaihdoin aina parin vuoden välein isompaan niin että 10 vuotta ajettuani mulla oli jo 1100cc alle. Isot pyörät sopii naisille todella hyvin koska ollaan miehiä vastuullisempia kuskeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on kiinni ihan siitä, miten tiiviisti parisuhteeseensa kaipaa toisen seuraa ja eletäänkö kuin siamailaiset kaksoset? Niin sujuu alkuvuodet, mutta jossakin vaiheessa jo ehdottaa voisko toinen joskus harrastaa ihan omia juttuja. Mielestäni siis hyvä lähtökohta, että toisella on hänelle tärkeä harrastus jo olemassa.
Voin vain kuvitelle sen kaasun mikä pölähtää kumihoususta helteisen ajoviikon jälkeen- pesemättömän tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita tuommoisia pariskuntia. Jostain syystä näistä itse tietämistäni mies on yleensä muusikko. Liekö helppoa, kun kumpikin reissaa "oman" porukkansa kanssa. Ei tarvitse kummankaan odottaa kotona ja miettiä surkeita.
Jos molemmat on tuollaisia "jänniä", niin silloin voi toimia. Mp-harrastukseen ja bänditouhuihin liittyy molempiin jännyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita tuommoisia pariskuntia. Jostain syystä näistä itse tietämistäni mies on yleensä muusikko. Liekö helppoa, kun kumpikin reissaa "oman" porukkansa kanssa. Ei tarvitse kummankaan odottaa kotona ja miettiä surkeita.
Itsellä se ongelma, että mieskin ajaa, mutta huomattavasti kokeneempana (ja huomattavasti isompaa pyörää ajavana) yrittää välillä kannustaa minua liian vaativiin suorituksiin. En tietenkään suostu, yksi henkikulta kun on, mutta joskus mietin että jos ukolla ei olisi hajuakaan tästä harrastuksesta, jäisi muutama pinnan kiristyminen väliin. Toisaalta myös monta hauskaa juttua.Isompaa ja painavampaa pyörää on oikeasti helpompi ajaa ja hallita, hanki vaan rohkeasti itsekin isompi. Minäkin aloitin pienellä ja vähätehoisella, mutta vaihdoin aina parin vuoden välein isompaan niin että 10 vuotta ajettuani mulla oli jo 1100cc alle. Isot pyörät sopii naisille todella hyvin koska ollaan miehiä vastuullisempia kuskeja.
On se hankinnassa, mutta kun kausia on takana 1,5, koen ison harrikan vähän turhan rouheaksi (ja raskaaksi) peliksi ja sehän se miehen mielestä pitäisi olla minullakin. Ens keväänä vaihtuu todennäköisesti 1100, mutta ei taida olla HD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita tuommoisia pariskuntia. Jostain syystä näistä itse tietämistäni mies on yleensä muusikko. Liekö helppoa, kun kumpikin reissaa "oman" porukkansa kanssa. Ei tarvitse kummankaan odottaa kotona ja miettiä surkeita.
Jos molemmat on tuollaisia "jänniä", niin silloin voi toimia. Mp-harrastukseen ja bänditouhuihin liittyy molempiin jännyys.
Olen ollut sekä muusikon, että bikerin avovaimo ja siitä oli jännyys kaukana, kun ukko on lähdössä reissuun ja toisesta huoneesta kuuluu, "kuuultaaa, missä on mun korvatulpat, silmälasit, avaimet, plektrat, piuhat, ajohanskat, villasukat". Se jännittävyys taitaa olla enemmänkin harrastusporukan ulkopuolisten mielissä.
Olen mies-motoristi ja kyllä ainakin minulle olisi hienoa saada kumppanista seuraa ajomatkoille. Ja mielummin niin että ajaa omalla prätkällä. Läheskään kaikki prätkät ei sovellu kovin hyvin kyyditsemiseen ihan jo kuormauskapasiteetin takia ja silloin pitisi ostaa joku iso 30k€ matkapyörä kunnon kantavuudella.
Eikä tämä tarkoita että kaikkea vapaa-ajalla pitisi tehdä yhdessä, mutta mp-harrastus nimenomaan on kivaa kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitelle sen kaasun mikä pölähtää kumihoususta helteisen ajoviikon jälkeen- pesemättömän tietysti.
Voi höpsö. Ne on ihan eri harrastukset, joita harrastetaan kumipöksyissä 😆
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitelle sen kaasun mikä pölähtää kumihoususta helteisen ajoviikon jälkeen- pesemättömän tietysti.
Pesupaikat nyt ovat mitä ovat, eivätkä nämä muutenkaan ole mitään hygienisiä tyyppejä. Elimen haju pinttyy - ja hien/lian. Kyllä ihmisessä jotakin pahasti vialla on, jos joku puskasuihku ajopäivän jälkeen riittää.
Kyllähän tuo miehestä riippuu... vaikka kuinka haluaisi antaa kaikkien kukkien kukkia ja ajatella että mitä välii, niin on se vaan vaikea nähdä mp-naista ja jotain trikoosukkula- tai pelaajamiestä toimivassa suhteessa.