Tuntuu, etten kelpaa äidilleni
Olen viime aikoina alkanut ajatella enemmän äitisuhdettani. Äidilläni on kova tarve, että menestyisin ja opiskelisin lisää. Hain aikanani eläinlääketieteelliseen ja sisäänpääsy oli pienestä kiinni. Jäin varasijalle ja päädyin opiskelemaan ammattikorkeaan. Olen jäänyt sille tielle ja edelleen olen vain AMK-tasoinen koulutukseltani. Olen kohta 30-vuotias ja edelleen äitini kehottaa opiskelemaan lisää. Olen aina ollut 10 tyttö ja tämä syö minua, kun tuntuu etten kelpaa äidilleni. Hän samalla kertoo kuinka kenenkin lapsi on jo sitä ja tätä. Hän on kuitenkin itse eläköitynyt lähihoitajan hommista. Miten saada nätisti sanotuksi, että minusta tuntuu siltä, etten kelpaa? Onko kenelläkään muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (5)
Et sinä välttämättä kelpaakaan. Moni elämässään keskiverto tai epäonnistunut vanhempi projisoi pahaa oloaan lapsiinsa. Et ole äidillesi yksilö vaan olet hänen jatkeensa, uusi mahdollisuus.
En minäkään kelpaa. Tunnen olevani toisinaan vähän ylimääräinen. On minusta huolta ja vaivaakin kyllä ollut eritavalla kuin sisaruksistani ja olen hieman reppana:D
Äidilläsi ei pitäisi olla mitään valittamista. Et voi elää elämääsi äidin toiveiden mukaan. Äiti tahtoo aina enemmän. Tohtorikaan ei varmaan riittäisi. Olet ihana ja riittävä sellaisena kuin olet. Sano äidillesi, että olet saavuttanut, mitä olet halunnut.
Kysy häneltä, oliko hän tyytyväinen lähihoitajan ammattiinsa. Sano, että sinä olet tyytyväinen omiin valintoihisi. Äidillä taitaa olla tylsä elämä. Ehdota hänelle jotain uutta harrastusta.
Sun elämä ja sun valinta, ei kuulu edes äidille. Neljän äiti