Miksi musiikissa kutsutaan sitä että

jonkun soittimen ääni on soinnillinen (verrattuna siihen että ääni on soinniton)? Siis kun puheopissa s-äänteiden lausunnassa käytetään erottelua soinnillinen s ja soinniton s, mikä musiikissa on se sama ero nimeltään? Lausunnassa esim. sanassa disease eka s on soinnillinen, kun taas sanassa discreet s on soinniton.

Musiikissa bassokitaran ääni on soinnillinen kun taas rumpujen ääni on soinniton. Onko tälle jotain erityistä sanastoa?