Lue keskustelun säännöt.
Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*
06.05.2023 |
Mitä vttua.
Eikö sitä apua saa.
Mihin hallintohimmeleihin ne verorahat menee?
Esim Tampereella tilanne todella huono. Tänne muuttaa ihmisiä mutta mt-palvelut ei pelaa,
Otsikon ote https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/816eac6f-a853-4db4-90d3-fd97c5b…
Kommentit (529)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.
Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.
Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.
Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.
Ei monille elämänsä päättäneille ole edes tehty lapsena mitään, ns normilapsuus ollut.
Mistähän sinäkin sen luulet tietäväsi?Mene jo pois :D
No todellakin tiedän. Millä perustein sinä luulet muuta? Koska tykkäät vain ajatella niin?
Ja mene itse pois. Mä vasta tulin tänne.
Ai sä tiedät kaikkien Suomessa itsemurhan tehneiden taustat?Älö nyt viitsi,noloa!
Kaikkien? Missä puhuttiin KAIKISTA?
Ja itseasiassa sinähän se väitit "tietäväsi" niin 🤣.
Näitä m i e l e n v i k a i s i a nuoria naisia tuntuu olevan suomi pullollaan(en nyt puhu Jasminesta). Heillä on asiat hyvin, ovat terveitä, on puoliso, ehkä lapsia jne. Silti pää pettää. Kyllä Suomi-miehet on paljon lujempaa tekoa: joutuvat taistelemaan elämässä saadakseen kumppanin, perheen jne. Eivätkä silti ole tuolla valittamassa miten masentaa kauheasti nyt.
Kaikki somekiusaajat voisivat lukea tämän jutun ja katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän tämä on ollut jo noin 20 vuotta! Viimeiset 10 vuotta vain pahentunut. Koskee niin lastenpsykiatriaa, nuorisopsykiatriaa sekä aikuispsykiatriaa.
Näin sosiaalialan työntekijänä olen lukemattomia kertoja yrittänyt saada vakavasti psyykkisesti huonovointisia osastohoitoon. Monet kerrat olen ollut asiakkaan mukana lääkärien vastaanotoilla päivystyksessä ja/ tai psykiatrisessa sairaalassa lääkärille asiaa vääntämässä. Ihan on arpapeliä milloin pääsee osastohoitoon ja milloin ei.
Ja hyvin tavallista on, että jopa itsemurhayrityksen jälkeen ei osastohoitoa montaa vuorokautta saa. Pistetään vain ulos avohoitoon.
En syytä terveydenhuollon työntekijöitä. Heidän resurssit ovat olemattomat.
Ei mitään uutta. Jokohan kansalaisten silmät avautuvat?
Kansalaisten silmät? Haukut nyt ihan väärää puuta 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun henkilö on jo pidemmän aikaa, vuosia kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, ja hän tiedostaa sen.
Kuin myös tiedostaa syyt, kuten tässä Voutilaisen tapauksessa, ystävän kertoman mukaan.
Että ahdistui jo vuosia, somessa kiusaamisesta. Milloin haukuttiin liian laihaksi, milloin lihavaksi, milloin mitäkin.
Sai myös paljon negaa niskaan tosi-teeveestä ja muista julkisista esiintymisistä.
Ja kun itse koki sen tosi voimakkaana kiusaamisena, pahoitti mielensä toistuvasti, ja aina vaan.
Sairastui, koki olevansa mitätön.
Niin,itse koen tämän asian niin, että kun on noin vakavasti sairas, ei saanut tarpeellista apua yhteiskunnalta, ajoissa, niin olisiko ollut parempi sulkea se some kokonaan.
Minusta olisi. Mikään ei korvaa elämää. Nuori ihminen. Hänellä oli perhe, paljon ystäviä.
Hän sai paljon tukea ja apuja heiltä.
Kun ja jos olisi sulkenut somen täysin ja vaikka olisi parannellut itseään 3 vuotta, olisi vasta kolmekymppinen.
Miksi olla instassa, lukea niitä paskoja juttuja, kun on herkkä ihminen, ja ottaa ne negat niin rankasti?
Kyllä voi muutakin tehdä. Lukea, katsella tv:tä, ulkoilla ystävien kanssa, tai vaikka olla vaan yhdessä ilman sitä somea.
Päästä pikkuhiljaa elämään ilman tuota kuormittavuutta. Päästää elämäänsä vain ne ystävälliset ihmiset, ei niitä paskoja.
Pikkuhiljaa tervehtyä, hankkia ehkä koulutusta, sitten kun jaksaa, kenties "normi työtä".
En ymmärrä, miksi on pakko olla instassa, kun se aiheuttaa jopa sairastumisen noin pahasti ja itsemurhan?
Ei ne seuraajat, yksikään korvaa hänen elämäänsä.
Ja eivät he olleet hänelle elintärkeitä, alkavat seurata jotain toista. Ja osa kiusata jotakin toista.
Ja mitä sitten, vaikka se tulonlähde loppuisi. Kyllä meillä saa Kelalta tuet, ettei taivasalle joudu, jos on sairaslomalla.
Tosi surullista, että nuori elämä päättyi näin.
Ongelma on vaan, että monissa ammateissa, näyttelijänkin, sitä julkisuutta edellytetään. Ei se ole välttämättä oma valinta.
Suomi on maailman onnellisin maa..
Täällä myös masentunut ihminen, välillä menee vähän paremmin ja välillä huonommin.
Viikon olin tossa vaan kotona enkä nähny muita ihmisiä, tänään kävin kaupassa, ystäviä ei enää ole kun en mihinkään halunnut mennä.. mikään ei oikein kiinnosta ja suomi on p*sks maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilenpä että vaikka olisi kuinka paljon resursseja, ei nykyisellä psykiatrisella hoidolla ennaltaehkäistä kovinkaan tehokkaasti tai ainakaan kustannustehokkaasti itsemurhia. Osastohoito on pelkkää säilömistä. Sairaanhoitajat istuvat kaffilla ja selaavat facebookkia ja tiktokkia osastoilla päivät pitkät, pari kertaa päivässä joutuvat tekemään raskasta työtä ja jakamaan sedatiivit mielisairaille. Kommunikaatio hoitajien ja potilaiden välillä on olematonta eikä käytännössä mitään muuta hommaa heillä ole, kuin potilaiden kyttääminen kahvihuoneesta ja kännykän selaaminen. Jos hoitajat tekisivät enemmän psykososiaalista kuntouttavaa työtä potilaiden kanssa, niin hoidolla voisi olla jotain vastettakin ainakin yksittäisillä potilailla. Ihan sama vaikka laajentaisit osastoja ja palkkaisit sinne lauman uusia läskiperseitä istumaan pullakahville ja keskustelemaan etelänmatkoistaan, nykyisellä hoidolla itsemurhaa suunnitteleva potilas varmasti tekee sen ennemmin tai myöhemmin. Ihmisillä on harhaluulo psykiatrisen hoidon kyvystä ehkäistä itsemurhia, itse asiassa kansainvälisissä tutkimuksissa psykiatristen sairaalapaikkojen määrä ja panostaminen psykiatriseen hoitoon korreloi suurempien itsemurhalukujen kanssa, ei pienempien. Myös esimerkiksi pakkohoito monien tutkimusten mukaan on yhteydessä lisääntyneeseen itsemurhariskiin etenkin ennen hoitoa vähäisen itsemurhariskin omaavien potilaiden keskuudessa, ei pienentyneeseen. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että jos ihminen olisi päässyt sairaalahoitoon, hän ei olisi hoidon jälkeen tappanut itseään joka tapauksessa, jos niin on päättänyt. Ihmistä kun ei voi kovinkaan kustannustehokkaasti säilöä vuosikausia sairaalassa, eikä se ole ihmisoikeussopimusten mukaistakaan oikein ihan pelkän oletetun itsemurhariskin takia.
Itse sairastuin ekan kerran elämässäni ahdistukseen tänä vuonna ja luoja miten kauheaa se on..ennen tätä en oikeasti ymmärtänyt miten järkyttävä tunne se ahdustus/paniikki on..yllätyksenä on tullut, että jotenkin kuvittelin, että sit otetaan vaan lääkettä ja keskustellaan jossain, mutta itselläni tuo toimiva lääkitys on ihan hakusessa..osa lääkkeistä on huonontanut olon niin, että pelkään mitä teen itselleni vaikka itsetuhoinen en ennen pillerin ottamista ole ollut. Tämän jälkeen en ikinä väheksy yhtään mt-ihmistä, enkä käske hengitellä ja mennä lenkille..aivan järkyttävä kokemus kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään korostetaan näitä psykiatreja ja psykologeja liian paljon. Menet jonnekin huoneeseen juttelemaan täysin vieraalle ihmiselle elämäsi ongelmista ja sitten tämä(aivan tavallinen mitätön ihminen) antaa ihme neuvot, joiden avulla elämäsi pelastuu. Ei nuo ole oikeita ammatteja, enemmän sellaisia uskomusjuttuja, kuten astrologit sun muut huuhaa-hommelit. Pitäisi kieltää kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun henkilö on jo pidemmän aikaa, vuosia kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, ja hän tiedostaa sen.
Kuin myös tiedostaa syyt, kuten tässä Voutilaisen tapauksessa, ystävän kertoman mukaan.
Että ahdistui jo vuosia, somessa kiusaamisesta. Milloin haukuttiin liian laihaksi, milloin lihavaksi, milloin mitäkin.
Sai myös paljon negaa niskaan tosi-teeveestä ja muista julkisista esiintymisistä.
Ja kun itse koki sen tosi voimakkaana kiusaamisena, pahoitti mielensä toistuvasti, ja aina vaan.
Sairastui, koki olevansa mitätön.
Niin,itse koen tämän asian niin, että kun on noin vakavasti sairas, ei saanut tarpeellista apua yhteiskunnalta, ajoissa, niin olisiko ollut parempi sulkea se some kokonaan.
Minusta olisi. Mikään ei korvaa elämää. Nuori ihminen. Hänellä oli perhe, paljon ystäviä.
Hän sai paljon tukea ja apuja heiltä.
Kun ja jos olisi sulkenut somen täysin ja vaikka olisi parannellut itseään 3 vuotta, olisi vasta kolmekymppinen.
Miksi olla instassa, lukea niitä paskoja juttuja, kun on herkkä ihminen, ja ottaa ne negat niin rankasti?
Kyllä voi muutakin tehdä. Lukea, katsella tv:tä, ulkoilla ystävien kanssa, tai vaikka olla vaan yhdessä ilman sitä somea.
Päästä pikkuhiljaa elämään ilman tuota kuormittavuutta. Päästää elämäänsä vain ne ystävälliset ihmiset, ei niitä paskoja.
Pikkuhiljaa tervehtyä, hankkia ehkä koulutusta, sitten kun jaksaa, kenties "normi työtä".
En ymmärrä, miksi on pakko olla instassa, kun se aiheuttaa jopa sairastumisen noin pahasti ja itsemurhan?
Ei ne seuraajat, yksikään korvaa hänen elämäänsä.
Ja eivät he olleet hänelle elintärkeitä, alkavat seurata jotain toista. Ja osa kiusata jotakin toista.
Ja mitä sitten, vaikka se tulonlähde loppuisi. Kyllä meillä saa Kelalta tuet, ettei taivasalle joudu, jos on sairaslomalla.
Tosi surullista, että nuori elämä päättyi näin.
Ongelma on vaan, että monissa ammateissa, näyttelijänkin, sitä julkisuutta edellytetään. Ei se ole välttämättä oma valinta.
Sitten on syytä vaihtaa alaa.
Ja ihan turha sanoa, ettei sitä alaa noin vaan vaihdeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.
Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.
Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.
Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.
Joskus kauan sitten oli epäilyä että lasten hyväksikäyttöä oli keskimäärin yhdellä per luokassa mutta luulisi että ongelma olisi paljon pienempi nykyään kun mutta mistä sitä tietää. Lehtien palstoilla on näitä uutisia aina silloin tällöin mikä ainakin itseä aina järkyttää miten se on nykyaikaan mahdollista.
Voutilaisen tapauksessa on voinut tosiaan olla hyväksikäyttöä lapsena. Ja tämä asia oli se todellinen syy. Somekommentit on helpompi selittää pahan olon syyksi kuin lapsuudenaikainen hyväksikäyttö. Se on ajanut monen itsemurhaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.
Riippuu mitkä hyvät lääkkeet lukee niissä SAATANAN PAPRUISSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some. Pois somesta, niin jo alkaa helpottaa. Jätin itse somen n. 5 vuotta sitten ja emäni paras päätös! Vaikka tiesin somen olevan suurin osin teennäistä kiiltokuvaa, niin väkisin aloin tuntea alemmuutta ja oman elämän mitättömyyttä somen syöttäessä muiden täydellisiä kuviq täydellisestä elämästä. Kun poistuin sieltä aloin pikkuhiljaa huomata oman elämän olevan omannäköistä ja ihan kivaa. Voin tehdä mitä haluan, miten haluan eikä kenenkään tarvitse tietää siitä, arvostella sitä tai kommentoida sitä millään tavalla. Teen sen itselleni, en muille. Aikaa jää myös tehdä asioita, kun en plärää somea ja muokkaa kuvia jilkaisukelpoisiksi. Ja minä olen jo 30+, nuoremmilla vielä pahemmat paineet somessa.
Mä poistuin myös somesta viisi vuotta sitten ja se oli todella hyvä päätös. En halunnut olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka teeskentelevät olevansa ystäviäni mutteivät sitä oikeasti ole, esim. puolitutut kaverin kaverit ja työkaverit.
Nyt vaihdan kuulumisia ja vietän aikaa ainoastaan minulle oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa. Sellaisten joiden kanssa joille tiedän itsekin olevani tärkeä.
Apua on todella vaikea saada. Kaverini lapsi (nuori aikuinen) kuoli yllättäin, ja siitä muutaman päivän jälkeen kaverini oli tosi huonossa kunnossa ja olisi tarvinnut akuutisti apua olotilaansa. Mihinkään ei päässyt sisään, oli kuukauden joko akuuttipsykiatrialle. Ja tämä tapahtui jo muutama vuosi sitten, sen jälkeen tilanne on vuosi vuodelta vaan pahentunut. Todella surullista ja pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse sairastuin ekan kerran elämässäni ahdistukseen tänä vuonna ja luoja miten kauheaa se on..ennen tätä en oikeasti ymmärtänyt miten järkyttävä tunne se ahdustus/paniikki on..yllätyksenä on tullut, että jotenkin kuvittelin, että sit otetaan vaan lääkettä ja keskustellaan jossain, mutta itselläni tuo toimiva lääkitys on ihan hakusessa..osa lääkkeistä on huonontanut olon niin, että pelkään mitä teen itselleni vaikka itsetuhoinen en ennen pillerin ottamista ole ollut. Tämän jälkeen en ikinä väheksy yhtään mt-ihmistä, enkä käske hengitellä ja mennä lenkille..aivan järkyttävä kokemus kyllä.
Mikäs sinua sitten ahdistaa? Onko joku sanonut pahasti netissä vai mikä on vialla. Vaaditaanko koulussa liikaa vai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some. Pois somesta, niin jo alkaa helpottaa. Jätin itse somen n. 5 vuotta sitten ja emäni paras päätös! Vaikka tiesin somen olevan suurin osin teennäistä kiiltokuvaa, niin väkisin aloin tuntea alemmuutta ja oman elämän mitättömyyttä somen syöttäessä muiden täydellisiä kuviq täydellisestä elämästä. Kun poistuin sieltä aloin pikkuhiljaa huomata oman elämän olevan omannäköistä ja ihan kivaa. Voin tehdä mitä haluan, miten haluan eikä kenenkään tarvitse tietää siitä, arvostella sitä tai kommentoida sitä millään tavalla. Teen sen itselleni, en muille. Aikaa jää myös tehdä asioita, kun en plärää somea ja muokkaa kuvia jilkaisukelpoisiksi. Ja minä olen jo 30+, nuoremmilla vielä pahemmat paineet somessa.
Mä poistuin myös somesta viisi vuotta sitten ja se oli todella hyvä päätös. En halunnut olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka teeskentelevät olevansa ystäviäni mutteivät sitä oikeasti ole, esim. puolitutut kaverin kaverit ja työkaverit.
Nyt vaihdan kuulumisia ja vietän aikaa ainoastaan minulle oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa. Sellaisten joiden kanssa joille tiedän itsekin olevani tärkeä.
Itsellä tämä on myös parantanut elämänlaatua hurjasti. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.
Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.
Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.
Minä olin ja olen kokenut elämäni traumaattisimmat asiat ikävuoteen 20 mennessä. Sain onneksi terapiaa ja useamman osastohoitojaksonkin. Jos tietäisit mitä työtä teen nykyään ja paljonko maksan veroja, hämmästyisit. Mutta minulla kävi tuuri, kun vielä sain sitä apua. Nykypäivänä voisi olla toisin.
Masennus on aivokemiallinen sairaus. Mikään some ei sitä aiheuta. Vakava masennus on henkeä uhkaava sairaus. Mikäli voi henkisesti huonosti, somen käytön vähentäminen on varmasti viisasta. Toivon kaikille palstan lukijoille ja osallistujille myötätuntoa ja voimia elämän aallokoissa. Tuetaan toisiamme. Omassa suvussani on sattunut kaksi itsemurhaa masennuksesta johtuen.
Varmaan sama juttu kun esim. Koskelan murhatapaus. Kaveria kiusattiin porukassa mutta pahempi olisi olla aivan yksin ulkona kaikesta.
Eli Jasmin sai siitä sosiaalisesta mediasta myös mielihyvää niiden kehujen muodossa. Nykypäivän nuorelle voi olla hankalampi lähteä Instagramista. Koet että olet osa laumaa kun olet instanssa.