Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Näinhän se menee 😄😄 Itse todistin samaa eilen päivystyksessä. Mummot menee jonon ohi ja muut käännytetään ovella tai lähetetään kotiin Burana-reseptin kanssa.

Ei kun anteeksi, pitää lisätä vielä yksi huomio: mummot JA ULKOMAALAISET. Joku lähi-idän mies hoidettiin heti kun tuli sisään ja joku nuori lähi-itäläinen nainen kärrättiin pedissä osastolle. Muut vaan odottelivat, oli vaiva mikä hyvänsä.

Herää kysymys, miksiköhän sä olit itse siellä 🤔. Olikohan edes mitään "oikeaa" syytä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Voin vain kuvitella äidin ja läheisten tuskan. Mutta kysymys kuuluu, mihin ne verorahat menevät? Lusmujen elättämiseen (ei ole terveydellisiä ongelmia, mutta kotisohva on parempi valinta kuin työllistyminen), tehdään lapsia liikaa (ei pystytä elättämään ilman yhteiskunnan apua) jne. Jos sosiaalietuuksia leikattaisiin, niin verorahoja voitaisiin käyttää johonkin tärkeämpään, kuten mielenterveyspalveluihin. 

Sellaiset neronleimaukset sieltä XD Oletko kokoomuuksen kannattaja vai muuten v ajakki? Etkö tosiaan tiedä, että taloudelliset ongelmat ja syrjäytyminen lisäävät mielenterveysongelmien riskiä?

Ainoastaan yksinkertaisilla ja heikkoluontoisilla ihmisillä.. Fiksut eivät syrjäännyt, kun aina löytävät jotain uutta ilon aihetta :)

Täällä sä todistelet paremmuuttasi vauvapalstalla XD Hulluilla on halvat huvit, i diooteilla ilmaiset. Huomaan, että kuulut jälkimmäiseen joukkoon :)

Juuh, trollaaminen on ihan kiva junamatkan piristys :D :D Nyt tarttee lähtee nauttimaan elämästä

No etköhän juuri paljastanut meille, millä tavoin sinä "nautit elämästä" XD

Aika prole olet, kun matkustat junalla. Eikö ole varaa autoon? :)

Hää läks nauttimaan junan vessaan .Oisko sittisuuda ja kosken? Ja sitten vapaasti miettimään mitä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Näinhän se menee 😄😄 Itse todistin samaa eilen päivystyksessä. Mummot menee jonon ohi ja muut käännytetään ovella tai lähetetään kotiin Burana-reseptin kanssa.

Ei kun anteeksi, pitää lisätä vielä yksi huomio: mummot JA ULKOMAALAISET. Joku lähi-idän mies hoidettiin heti kun tuli sisään ja joku nuori lähi-itäläinen nainen kärrättiin pedissä osastolle. Muut vaan odottelivat, oli vaiva mikä hyvänsä.

Herää kysymys, miksiköhän sä olit itse siellä 🤔. Olikohan edes mitään "oikeaa" syytä...

Itse avolla erään potilaan seurana. Ry--ss--änainen nimettömänä pääsi aika pian sisään.Loput kiereskelivät ympäriinsä, moni ihan täysin hyvinvoivan näköinen. Merkillinen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Järjen ääni kirjoitti:

Jätetään yli 90 vuotiaat hoitamatta. Vanhuus ei parane ja elämän kuuluukin loppua vanhana.

Jäälautalle vaan sinutkin tönäistään aikanaan. Poissa silmistä ja poissa mielestä :D

En ole tuo järjen ääni, mutta toinen sellainen. Ei kai nyt kukaan tarkoitakaan, että vanhuksia tönäistäisiin jäälautoille seilaamaan. Mutta onhan järjetöntä pitää tästä maailmasta ja elämästä enää mitään tietämättömiä ihmisiä väkisin hengissä, vaikka lääketiede siihen pystyykin. Toisesta päästä tuupataan ravintonesteitä sisään ja toisesta kerätään ulos tulevat. Entä ne ihmiset, jotka vielä joutuvat elämään tuskissaan jopa vuosia, mutta eivät kykene ilmaisemaan niitä. Hirveää on seurata ja kuunnella sellaisenkin ihmisen tuskanhuutoa, joka on terminaalivaiheessa, eikä mikään kivunlievitys auta. Toisaalla taas ihmiset, joilla olisi elämisen arvoista elämää vielä vuosikymmeniä edessään, kuolevat hoitojonoihin rahanpuutteessa.

Ihmiset lopettaa liikuntaharrastukset ja sitten muiden pitäisi työllään maksaa heille terapiat? En ota kantaa tällä Jasminiin. Eletään yhteiskunnassa, jossa ihmiset istuu työkseen ja päätteiden äärellä. Jos elää niin, miksi muiden pitäisi maksaa terapiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Näinhän se menee 😄😄 Itse todistin samaa eilen päivystyksessä. Mummot menee jonon ohi ja muut käännytetään ovella tai lähetetään kotiin Burana-reseptin kanssa.

Ei kun anteeksi, pitää lisätä vielä yksi huomio: mummot JA ULKOMAALAISET. Joku lähi-idän mies hoidettiin heti kun tuli sisään ja joku nuori lähi-itäläinen nainen kärrättiin pedissä osastolle. Muut vaan odottelivat, oli vaiva mikä hyvänsä.

Et voi tietää mikä heitä vaivasi. Mua mulkoiltiin päivystyksessä koska pääsin heti tutkimuksiin ja ulos sieltä parissa tunnissa. Ulkoisesti mua ei näyttänyt vaivaavan mikään, mutta mulla oli flimmeri ja tarvin rytmin siirron. Sitten lähdin kotiin kävellen.

Puolisoni, alle kuusikymppinen, pääsi jonon ohi heti ilmottautumisesta. Hirveä huuto ja sättiminen kuului perässämme odotustilasta. Siellä oli flunssapotilas istunut huutonsa mukaan neljä tuntia. Puolisoni kuoli tutkimushuoneeseen. Päältäpäin kun ei todella toisten sairauksia tiedä. Sinne päivystykseen tulevat ambulansseilla myös ne kiireellistä hoitoa vaativat ihan toista kautta kuin räkätautisten odotustilojen läpi. Suurinta ääntä tuntuvat terveimmät pitävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

On täällä varsinaisia tietäjiä. Yksi kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni jos luulee olevansa masentunut ja toisen mielestä itsari tehdään, että saisi muutoksen elämäänsä. Ehkäpä tulee omalle kohdallenne, niin siitä vain niska ote ja lopullinen elämänmuutos.

Mikä on sinun neuvo?

Luepa kirjoitukseni ajatuksella. En esittänyt omaavani tietoa tai taitoa mt ongelmien ratkaisuun. Kirjoitin siitä, että näiden "varsinaisten tietäjien antamia  neuvoja" antavat vain psyykkisistä sairauksista tietämättömät ihmiset. Vähäiselläkin asiaa koskevan kirjallisuuden lukemisella selviää, ettei masennus parane itseään niskasta kiinni ottamalla. Jos itsemurhan tekemällä haluaa saada muutoksen elämäänsä, niin onhan se tietenkin tavallaan muutos kun kuolee. Mutta todella lopullinen muutos.

Ongelma on, että tutkimusnäytön tulkinta on aika haastava laji ja se että vaikka jossain psykiatrian perusoppikirjassa väitetään jotain, ei vielä kerro tutkimusnäytön laadusta.  Suurin ihmistä osa saa tietonsa mielenterveyden hoidosta valtamediasta ja peruskoulusta, eikä juuri kukaan lue niitä tutkimuksia joihin väitteet hoidon tehosta pohjautuvat. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajat ovat kuitenkin siinä mielessä rehtejä, että he joskus linkkaavat artikkeleissaan tutkimuksiin, joita käyttävät juttujensa pohjana. Näin jokainen lukija voi itse mennä tarkistamaan, mitä tutkimuksessa oikeasti lukee ja mitä ei, kun he eivät itse ehdi. Yhtenä esimerkkinä oli juttu antipsykoottien pitkäaikaisvaikutuksista, joissa väitettiin, että vaikka niiden vaikutuksista potilaiden oireisiin on ristiriitaista näyttöä pitkällä aikavälillä, on olemassa varteen otettavia tutkimuksia joiden mukaan lääkityksen varhain lopettaneet skitsofreenikot omaavat huonon ennusteen 10 vuoden seurantajaksolla. Tämän singaporelaisen tutkimuksen yhtenä vahvuutena oli se, että siinä satunnaistettiin potilaat ensimmäisenä vuotena niin, että toinen ryhmä ajettiin plasebolle ja toinen neuroleptilääkitykselle. Huonoa ennustetta 10 vuoden päästä mitattiin mm. sillä, millä todennäköisyydellä ihminen on laitettu hengenvaaralliselle klotsapiinille.

Tämä nyt ei ollut kuitenkaan se varsinainen pointti vaan se, että psykiatriassa yleensä on totuttu, etteivät toimittajat sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen ihminen lue heidän tutkimuksiaan. Koska jos olisivat oikeasti lukeneet, he olisivat havainneet että lääkkeet "varhain keskeyttäneistä"  seuraavan yhdeksän vuoden aikana syötiin lääkkeitä yhteensä 107 kuukautta keskimäärin 245.5 mg/päivä ja lääkitykselle satunnaistetut potilaat käyttivät neuroleptejä keskimäärin 209 mg päivässä 105.7 kuukauden ajan seuraavan yhdeksän vuoden seurantajaksolla.  Toisin sanoen potilaat jotka vetävät yhdeksän vuotta putkeen lääkitystä voidaan luokitella lääkityksen varhain keskeyttäneiksi ja käyttää tällaista tutkimuksena todisteena, että lääkitystä ei ole sopiva lopettaa. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008203196.html

Kuvitelmat masennuksen hoidon tehosta pohjautuvat samanlaisille harhaanjohtaville tulkinnoille olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Esimerkiksi eräässä analyysissaan Cochrane-tutkijat kritisoivat vuonna 2019 laajasti valtamediassakin julkaistua meta-analyysia ja analysoivat uudelleen tutkijoiden käyttämää dataa. Tutkijoiden mukaan meta-analyysissa julkaistut tulokset erosivat kliinisistä tutkimusraporteista 63 % eikä Cipriani et al ottaneet huomioon esimerkiksi julkaisuharhan vaikutusta näytön asteeseen eivätkä arvioineet lääkkeiden ja plasebon välisen eron kliinistä merkitystä eli sitä, onko ero havaittavissa:

"The effect size of antidepressants was higher in published trials compared with unpublished trials (p<0.0001). The outcome data reported by Cipriani et al differed from the clinical study reports in 12 (63%) of 19 trials. The certainty of the evidence for the placebo-controlled comparisons should be very low according to GRADE due to a high risk of bias, indirectness of the evidence and publication bias. The mean difference between antidepressants and placebo on the 17-item Hamilton depression rating scale (range 0–52 points) was 1.97 points (95% CI 1.74 to 2.21)."

https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886

Jos masennuslääkitys ei eroa plasebosta edes lääkeyhtiöiden itse rahoittamissa kokeissa, ja kun tiedetään miten heikosti yleistettäviä nuo tutkimukset ovat ja miten suuri vaikutus sokkoutuksen purkautumisella on todennäköisesti tutkimustuloksiin, niin on täysin epärealistista olettaa että masennuksen lääkehoidolla saadaan keskimäärin ainakaan ennustetta paranemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Näin se menee. Minä olin vuosia sitten teholla ja ei muuta ku reseptit kouraan ja kotiin. Olin hengityskoneessa, kävin jo kuoleman porteilla mutta paskat mitään apua silti  saanut, kotiin vaan ja reseptit mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Näin se menee. Minä olin vuosia sitten teholla ja ei muuta ku reseptit kouraan ja kotiin. Olin hengityskoneessa, kävin jo kuoleman porteilla mutta paskat mitään apua silti  saanut, kotiin vaan ja reseptit mukaan.

Sulla on itselläsi vastuu omasta hyvinvoinnista! Ei muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Voi luoja mitä huttua. Olisipa masennus ja itsetuhoisuus vain elintavoista ja kaveripiiristä kiinni. Ja tietysti MT-ongelmatkin paranevat vain ottamalla itseään niskasta kiinni.

Itse olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on vaihdellut lievästä vaikeaan.

Syynä on tapauksessani on vaikeat traumat ja niiden vaikutus aivojen fysiologiaan. Vaikka olenkin itse käsitellyt traumataustani, en ehkä parane koskaan lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena tulleesta "aivovauriosta".

Tämän seurauksena kärsin ADD:n kaltaisista oireista, stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut, varsinkin lähimuistini on huono. Ihmisuhteita en pysty ylläpitämään, olen täysin erakoitunut.

Silti minulla on ns. Kulissit kunnossa. Olen loppusuoralla korkeakouluopinnoissa, opinnot ovat sujuneet hyvin, minulla on hyvä työpaikka alallani. Olen urheilullinen ja syön terveellisesti jne. Päihteitä en käytä.

Koko tämän kevään olen miettinyt itsemurhaa. Tuntuu että en kykene pitämään lankoja käsissäni. Pelkään että menetän työni, koska huonon paineensietokykyni vuoksi en ole ollut parhaimmillani. Stressi on myös lisännyt keskittymysvaikeuksiani ja PTSD-oireita. Olen jo kerran saanut töissä hermoromahduksen.

Pelkään tosissani, että minusta ei ole työelämään, että olen niin pahasti pysyvästi vioittunut. Ja olen tehnyt oikeasti kaikkeni. En pysty enää auttamaan itseäni. Epäilen että tuskin ammattilaisetkaan pystyvät, vaikka hoitoon pääsisinkin. Elämäni on pelkkää ankeaa sinnittelyä, ahdistusta ja pelkoa. En usko että jaksan tätä enää kauaa.

Ei ole mitään huttua. Liikunta, ruokavalio ja some ovat tutkitusti voimakkaita taustatekijöitä masentumisen taustalla, ja jos ne ovat kunnossa niin ne ehkäisevät masentumista.

Kun ilmeisesti tiedät ratkaisun, niin kerro mikä vialla. Minä lenkkeilen joka päivä, en käytä ollenkaan somea ja ruokavalio on tasapainoinen verikokeidenkin mukaan. Ylipainoa ei ole yhtään, eikä mitään fyysisiä sairauksia. En käytä mitään päihteitä. Silti mielenterveysongelmat eivät hellitä? 

En ota kantaa tähän tapaukseen, yleistä pohdintaa tilanteista muualla. Mietin joskus osaavatko ihmisten ystävät /tutut /tuntemattomat aidosti auttaa, hieman puhumalla. Jos joku on ahdistunut tai vaikea tila. Joskus ammattilainenkin on huono, kylmä, ellei tosiaan osaa auttaa. Pitäisikö siihen olla kirjat, opas, ei siis huono manuaaliopas jota toistetaan. Osa ihmisistä on aika kylmiä ja ei oikein osaa sanoa mitään. Lisäksi jotkut ihmiset eivät voi hoitaa asioitaan koska raha ei riitä, moni asia hajoaa kotona ja voi tulla ongelmia vaan lisää. Kaikki maksaa paljon, kodinkoneetkin. Ei huonovointiset jaksa tehdä uraa ja raha ei riitä. Osa taas tekee stressissä uraa, ellei jotenkin saa sen toimimaan, se ei ole kaikille varmaa. Suomessa myös on kiusaamista ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ystävän kommentti oli kornein mitä Jasmin sanoisin jos voisi tulla takaisin että älkää luovuttako. No sitähän se just teki itse.

Tämä :D

Eihän se jos itse luovuttaa tarkoita, että toivoisi muiden tekevän niin. Minulle on muodostunut käsitys ihmisestä joka halusi muille hyvää, eikä varmasti toivo että kukaan päätyisi samaan ratkaisuun mihin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

On täällä varsinaisia tietäjiä. Yksi kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni jos luulee olevansa masentunut ja toisen mielestä itsari tehdään, että saisi muutoksen elämäänsä. Ehkäpä tulee omalle kohdallenne, niin siitä vain niska ote ja lopullinen elämänmuutos.

Mikä on sinun neuvo?

Luepa kirjoitukseni ajatuksella. En esittänyt omaavani tietoa tai taitoa mt ongelmien ratkaisuun. Kirjoitin siitä, että näiden "varsinaisten tietäjien antamia  neuvoja" antavat vain psyykkisistä sairauksista tietämättömät ihmiset. Vähäiselläkin asiaa koskevan kirjallisuuden lukemisella selviää, ettei masennus parane itseään niskasta kiinni ottamalla. Jos itsemurhan tekemällä haluaa saada muutoksen elämäänsä, niin onhan se tietenkin tavallaan muutos kun kuolee. Mutta todella lopullinen muutos.

Ongelma on, että tutkimusnäytön tulkinta on aika haastava laji ja se että vaikka jossain psykiatrian perusoppikirjassa väitetään jotain, ei vielä kerro tutkimusnäytön laadusta.  Suurin ihmistä osa saa tietonsa mielenterveyden hoidosta valtamediasta ja peruskoulusta, eikä juuri kukaan lue niitä tutkimuksia joihin väitteet hoidon tehosta pohjautuvat. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajat ovat kuitenkin siinä mielessä rehtejä, että he joskus linkkaavat artikkeleissaan tutkimuksiin, joita käyttävät juttujensa pohjana. Näin jokainen lukija voi itse mennä tarkistamaan, mitä tutkimuksessa oikeasti lukee ja mitä ei, kun he eivät itse ehdi. Yhtenä esimerkkinä oli juttu antipsykoottien pitkäaikaisvaikutuksista, joissa väitettiin, että vaikka niiden vaikutuksista potilaiden oireisiin on ristiriitaista näyttöä pitkällä aikavälillä, on olemassa varteen otettavia tutkimuksia joiden mukaan lääkityksen varhain lopettaneet skitsofreenikot omaavat huonon ennusteen 10 vuoden seurantajaksolla. Tämän singaporelaisen tutkimuksen yhtenä vahvuutena oli se, että siinä satunnaistettiin potilaat ensimmäisenä vuotena niin, että toinen ryhmä ajettiin plasebolle ja toinen neuroleptilääkitykselle. Huonoa ennustetta 10 vuoden päästä mitattiin mm. sillä, millä todennäköisyydellä ihminen on laitettu hengenvaaralliselle klotsapiinille.

Tämä nyt ei ollut kuitenkaan se varsinainen pointti vaan se, että psykiatriassa yleensä on totuttu, etteivät toimittajat sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen ihminen lue heidän tutkimuksiaan. Koska jos olisivat oikeasti lukeneet, he olisivat havainneet että lääkkeet "varhain keskeyttäneistä"  seuraavan yhdeksän vuoden aikana syötiin lääkkeitä yhteensä 107 kuukautta keskimäärin 245.5 mg/päivä ja lääkitykselle satunnaistetut potilaat käyttivät neuroleptejä keskimäärin 209 mg päivässä 105.7 kuukauden ajan seuraavan yhdeksän vuoden seurantajaksolla.  Toisin sanoen potilaat jotka vetävät yhdeksän vuotta putkeen lääkitystä voidaan luokitella lääkityksen varhain keskeyttäneiksi ja käyttää tällaista tutkimuksena todisteena, että lääkitystä ei ole sopiva lopettaa. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008203196.html

Kuvitelmat masennuksen hoidon tehosta pohjautuvat samanlaisille harhaanjohtaville tulkinnoille olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Esimerkiksi eräässä analyysissaan Cochrane-tutkijat kritisoivat vuonna 2019 laajasti valtamediassakin julkaistua meta-analyysia ja analysoivat uudelleen tutkijoiden käyttämää dataa. Tutkijoiden mukaan meta-analyysissa julkaistut tulokset erosivat kliinisistä tutkimusraporteista 63 % eikä Cipriani et al ottaneet huomioon esimerkiksi julkaisuharhan vaikutusta näytön asteeseen eivätkä arvioineet lääkkeiden ja plasebon välisen eron kliinistä merkitystä eli sitä, onko ero havaittavissa:

"The effect size of antidepressants was higher in published trials compared with unpublished trials (p<0.0001). The outcome data reported by Cipriani et al differed from the clinical study reports in 12 (63%) of 19 trials. The certainty of the evidence for the placebo-controlled comparisons should be very low according to GRADE due to a high risk of bias, indirectness of the evidence and publication bias. The mean difference between antidepressants and placebo on the 17-item Hamilton depression rating scale (range 0–52 points) was 1.97 points (95% CI 1.74 to 2.21)."

https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886

Jos masennuslääkitys ei eroa plasebosta edes lääkeyhtiöiden itse rahoittamissa kokeissa, ja kun tiedetään miten heikosti yleistettäviä nuo tutkimukset ovat ja miten suuri vaikutus sokkoutuksen purkautumisella on todennäköisesti tutkimustuloksiin, niin on täysin epärealistista olettaa että masennuksen lääkehoidolla saadaan keskimäärin ainakaan ennustetta paranemaan.

Vaikuttavaa.  Psyykkisten sairauksien hoito on varmasti vaikeampaa, kuin fyysisten sairauksien. Luu murtunut - kipsataan, umpisuoli tulehtunut - leikataan.Surullista, että ei ole pystytty kehittämään edes masennusta parantavaa lääkehoitoa. Puhumattakaan muita esim. skitsofreniaa parantavia lääkkeitä.  Kukaan ei kukaan sano jalkansa murtaneelle, ettö ota itseäsi niskasta kiinni ja kävele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Näin se menee. Minä olin vuosia sitten teholla ja ei muuta ku reseptit kouraan ja kotiin. Olin hengityskoneessa, kävin jo kuoleman porteilla mutta paskat mitään apua silti  saanut, kotiin vaan ja reseptit mukaan.

Sulla on itselläsi vastuu omasta hyvinvoinnista! Ei muilla.

Joo, olen saanut ihan tarpeeksi niitä iänikuisia neuvoja että ota itseäsi niskasta kiinni ja siivoa, leivo ja mene lenkille niin masennus häviää. 

Vaimo tuossa keväällä ns yritti itsemurhaa toisen kerran. Ambulanssit, mahahuuhtelut. Ainoa asia mitä anoin sairaalalta että pitäisivät edes yli yön. Edes lasten tähden. Ei mitään, sukillaan tuli lumihangessa jo illalla. Ja känniä vielä vähän jäljellä. Helsingin malli. 

Sehän on täysin varma että Suomi romahtaa. Teoriassa tuleva Kok-persu -hallitus (jos media antaa sen syntyä) voi vielä teoriassa kääntää Suomen niin ettei verenimijät vie kaikkia rahoja ja kansallisomaisuuksia. Tuskin kääntää.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Näinhän se menee. Apua ei saa, pallotellaan vaan paikasta toiseen eikä ketään kiinnosta.

Samanlainen kokemus kuin sillä toisella influensserilla, joka päätyi lopulliseen ratkaisuun myös nyt keväällä. Vika kirjoituksensa käsitteli myös tätä kun oli yrittänyt hakea apua eikä sitä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somessa voi myös rajata esim omat sometilit vain ystävien kesken jne. Ei ole pakko olla esillä kaikille.

Itsekin nuorena saanut paljon tappouhkauksia, mua on vainottu, kotiini on murtauduttu, mut on h***u.., käytetty hyväks, yritetty pilata elämä, annettu muutamat potkut jouduttuani kiusaamisen kohteeksi, opettajat on kiusanneet, kiusattu ulos työharjoittelupaikoista ja väitetty että vika on taidoissani (ei vain yhdestä), mustamaalattu livenä, ties mitä kaikkea mullakin on ollut nuoreen ikääni nähden.

Julkisuuden henkilölle sometili on myös työväline ja markkinointikanava, joten on oltava esillä.

Voisihan sitä mennä myös oikeisiin töihin jos psyyke ei kestä julkisuutta

Suljettu sastohoito oli mulle elämäni traumatisoivin kokemus koska en reagoinut lääkkeisiin hyvin. En menisi tuonne enää. Ennemmin kuolisin. Niin kylmäkiskoinen, ankea, leimaava paikka. Todellista apua joo.

Vierailija kirjoitti:

Sama trendi kuin 15 vuotta sitten.

Tiedän nuoruudesta eräänkin tytön, joka yritti hakea itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen apua. Aina käännytettiin pois vedoten pitkiin jonoihin. Lopulta tyttö lähti oman käden kautta.

Joku tässä systeemissä mättää ja pahasti.

Satojatuhansia naisia autetaan, ketään ei kiinnosta. Yksi tappaa itsensä... 

jOkU tÄssÄ SySteeMissÄ MättÄä ja pahAsti

Vierailija kirjoitti:

noiden somekiusaajien kasvot esiin.

Eräs on sellainen kuin A.S. Viiskymppinen hoikka äiti-ihminen, jolla jasminin ikäinen tytär. Kehtasi pilkallaan onnitella jassua raskaudesta. En vois kuvitella et oma äitini ois noin ilkeä.