Ystävyys päättyi koska sitä ei oikeasti ollutkaan.

Joo, tätä samaa mietin tässä yhtenä päivänä.

Teki mieli viestittää ystävälle (tai kaverille), mutta jätin viestittämättä. On niin monesti tullut jo selväksi, ettei seurani ole ihan listaykkösenä hänelle, että on parempi itseni kannalta jättää viestimättä. Tuntisin vain taas itseni totaalisen typeräksi.

Tiedän tilanteen.

Niitä elämän kurjia kokemuksia.

Selailin kuvia ja tuli niin isoja haikeita nostalgisia tunteita, jostain  kymmenisen vuoden takaa, kun asiat olivat vielä niin toisin... Tai siis luultavasti vain kuvittelin, että olimme läheisiä ystäviä. 

2

Elämän oppeja siitä mikä on ystävyyttä ja mikä ei. Ei sillä, että olisin itsekään ollut ns. täydellinen ystävä, mutta ainakin sen olen oppinut ettei ystävä yritä sanella elämänvalintoja tai pakottaa toisenlaiseksi, kuin on. Kipeitä oppiläksyjä itsensä rakastamiseen.

Nostan vanhaa ketjua