Äitienpäivä. Taas. Miten selviän tästä?
En halua kukkia. En muistamisia. Antakaa minun vaan olla.
Pikkukoululaisena minua kiusattiin, kun ei ollut äitiä vaan ihana mummo. 60-luvulla tämä.
Ymmärrän, että omat lapseni haluaa muistaa ja olen onnellinen siitä. Silti tulee itku.
Kommentit (34)
Rakastan lastani liikaa että pakottaisin hänet kärsimään ja kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerrot lapsillesi mitä toivot? Jos et halua lahjoja, ehdota yhteistä tekemistä. Esim käytte jossain syömässä tai teette yhdessä ruokaa/leivotte.
Nyt ei puhuta mistään teineistä, vaan pikkulapsista. Roskiinko ne koulussa tehdyt lahjat pitäisi laittaa?
Missä kohtaa puhuttiin pikkulapsista? Ap kertoi käyneensä koulua 60-luvulla, joten tuskinpa hänen lapsensa enää ovat ihan pieniä.
Ohoh, luin väärin aloituksen maininnan koululaisesta! Joo, totta, ap varmaan saa aikuisten (?) lastensa kanssa asian sumplittua.
60-luvulta?
Olisiko jo aika siirtyä 2020-luvulle?
VMP. Kasva tollo aikuiseksi. Vihdoin.
Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä ollenkaan.
Oma äitisuhteeni on aina ollut todella vaikea eikä omankaan lapseni kanssa ole aina ollut helppoa. Mutta äitienpäivä on silti minulle tärkeä päivä. Käyn mummojeni haudoilla ja vietän mahdollisuuksien mukaan aikaa lapseni kanssa.
60-luvusta on 60 vuotta aikaa. Olisiko jo aika mennä eteenpäin?
Mummoni äiti oli kuollut 30-luvulla. En nyt ihan osaa ajatella, että mummo olisi vielä 90-luvulla siis omassa lapsuudessani suhtautunut noin äitienpäivään.
Yksi päivä, joka vääjäämättä koittaa joka vuosi. Ehkä ihminen voi oppia tulemaan toimeen sen kanssa?
Jos lapsesi ovat jo aikuisia, niin kerro heille suoraan, että et halua juhlittavan äitienpäivää. Kun kerrot syyn, niin he varmasti ymmärtävät. Lapsesi ovat varmasti vain tyytyväisiä, että he saavat luvan kanssa viettää äitienpäivää rauhassa oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ovat jo aikuisia, niin kerro heille suoraan, että et halua juhlittavan äitienpäivää. Kun kerrot syyn, niin he varmasti ymmärtävät. Lapsesi ovat varmasti vain tyytyväisiä, että he saavat luvan kanssa viettää äitienpäivää rauhassa oman perheen kesken.
Ja voitte yhdessä sopia jonkun toisen viikonlopun, jolloin kokoonnutte yhteen isommalla porukalla ilman äitienpäivähössötystä. Voitte vaikka viettää mummin omaa päivää.
Jos et sano, mitä haluat, niin sitten on aika erikoista valittaa siitä, mitä saa. Ajatuksiako muiden pitäisi lukea?
Vuodessa on reilu 9000 tuntia. Muutama tunti siitä ajasta kuluu äitienpäivänä äitienpäivän viettoon. Kannattaa ehkä vähän suhteuttaa asioita.
Itse ajattelen, että äitienpäivä on myös niiden lasten päivä. Sitä on kiltisti leikittävä mukana, kun se ainakin omalle lapselleni on tärkeä. En ymmärrä äitejä, jotka etukäteen sanelevat mitä saa ja ei saa olla. Ei lahjahevosen suuhun katsota.
Erityisesti ärsyttävät ne äidit, jotka toivovat äitienpäivänä aikaa pois lasten luota. Oma aika on totaalisen Ok, mutta voisiko sen ottaa vaikka seuraavana päivänä?
Itsellekin äitienpäivä on raskas. Olen eronnut eikä äitinikään ole enää elossa. Lapset ovat sen ikäisiä, etteivät vielä mitään pysty järjestämään. Isänsä ei heitä tässä auta tai kannusta. Sanonkin sen, että ne koulussa ja päivähoidossa tehdyt muistumiset ovat äärimmäisen tärkeitä! Hienoa, että opettajat jaksavat tämän fasilitoida.
Minä järjestän äitienpäivänä itse juhlat lapsille. Kakkua, hyvää ruokaa. Näin lapset kokevat, että heidänkin perheessään vietettiin äitienpäivää.
Tämä vuosi on entistä raskaampi, sillä toinen lapsista päätti kapinoida eroamme ja löysi siihen isänsä avustuksella syyn äidistä. Meillä on vuoroviikkohuoltajuus, mutta murkkua en ole nähnyt 5 viikkoon. Ei vastaa edes viesteihin. Eilen tuli taas itku kun kuulin radiosta Jenni Vartiaista: Tuuli tuule sinne missä muruseni on. Leiki hetki hänen hiuksillaan. Kerro hälle kuinka ikävöin. Kuinka häntä ootan yhä vain.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että äitienpäivä on myös niiden lasten päivä. Sitä on kiltisti leikittävä mukana, kun se ainakin omalle lapselleni on tärkeä.
Tämä on ihan totta, mutta ap kertoi olleensa koululainen 1960-luvulla. Hänen lapsensa ovat jo ihan varmasti aikuisia, joiden takia ei tarvitse järjestää äitienpäiväjuttuja. Mahdollisille lastenlapsille taas riittää se, että he saavat juhlia oman äitinsä kanssa. Heille voi jonain toisena viikonloppuna järjestää erityisen mummin päivän, jolloin lapsetlapset pääsevät juhlimaan mummia.
Äitienpäivä on kaikkien äitien ja äitihahmojen päivä. Ei ainoastaan biologisten äitien.