Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivä. Taas. Miten selviän tästä?
04.05.2023 |
En halua kukkia. En muistamisia. Antakaa minun vaan olla.
Pikkukoululaisena minua kiusattiin, kun ei ollut äitiä vaan ihana mummo. 60-luvulla tämä.
Ymmärrän, että omat lapseni haluaa muistaa ja olen onnellinen siitä. Silti tulee itku.
Kommentit (34)
Äitienpäivä on samalla myös äitien muistopäivä. Meillä on aina juhlittu äitienpäivää kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivää liittyy paljon odotuksia ja kipeitä tunteita - vähän kuin jouluunkin.
Kerro heille mitä haluat. Ja mitä et. Jos kortti riittää, sano se. Kerro jos haluat olla rauhassa ja et vietä. Se on ihan OK. Ei pidä pelätä muiden loukkaantumista, eivät välttämättä loukkaannu edes. Jos et halua soittoja, kerro että ei tai onko yksi soitto ok. Liika on liikaa.
Ainoa poikani on kuollut, en todellakaan mitään päivää.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kerrot lapsillesi mitä toivot? Jos et halua lahjoja, ehdota yhteistä tekemistä. Esim käytte jossain syömässä tai teette yhdessä ruokaa/leivotte.
Mikä siinä äitienpäivässä tarkalleen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä elämä vaan menee eteenpäin.
Mitä jos yrittäisit miettiä niitä äitienpäiviä, mitä ehkä sait viettää äitisi kanssa?
Olisiko aika luoda uudet perinteet äitienpäivälle?
Etkö voi juhlia sitä, että saat olla äiti. Aikuisena kannattaa hiljalleen katsoa eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerrot lapsillesi mitä toivot? Jos et halua lahjoja, ehdota yhteistä tekemistä. Esim käytte jossain syömässä tai teette yhdessä ruokaa/leivotte.
Nyt ei puhuta mistään teineistä, vaan pikkulapsista. Roskiinko ne koulussa tehdyt lahjat pitäisi laittaa?
Hyvää äitienpäivää vaan tuollekin. Toiko astuttaja edes kukkia kurkku auki veressään tajuissaan makaavalle äidille, jolta oli jo vuosia teurastettu vauvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei sitten varmaan koskaan olisi juhlittu äitienpäivää. Mummon äiti kuoli kun mummo oli 7v. Isän äiti kuoli kun isä oli pieni koululainen. Sisarusten ja äiti kuoli kun olin 10v.
Meillä on aina kuitenkin juhlittu äitienpäivää, samalla muisteltu sekä juhlittu äitipuolta, joka on ollut läsnä meidän elämässä.
En ihan ymmärrä, miksi yli 70-vuotias ihminen vielä velloo menneissä eikä keskity siihen, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerrot lapsillesi mitä toivot? Jos et halua lahjoja, ehdota yhteistä tekemistä. Esim käytte jossain syömässä tai teette yhdessä ruokaa/leivotte.
Nyt ei puhuta mistään teineistä, vaan pikkulapsista. Roskiinko ne koulussa tehdyt lahjat pitäisi laittaa?
Missä kohtaa puhuttiin pikkulapsista? Ap kertoi käyneensä koulua 60-luvulla, joten tuskinpa hänen lapsensa enää ovat ihan pieniä.
Jos olet kerta yli 50-vuotiaana onnistunut saamaan lapsia, (kerta lapsesi edelleen ovat pikkulapsia )sinuna en surisi jotain 60-vuotta vanhoja lapsuusmuistoja ja antaa niiden pilata omaa tai lasteni äitienpäivää.
Minäkään en pidä äitienpäivästä. Johtuu omasta vaikeasta äitisuhteesta.
Mun äitini ei ole ollut koskaan muhun tyytyväinen, ei kiittänyt, ei kehunut. Yritän ajatella silti hyvällä mutta välillä se on vaikeaa.
Siksi äitinä olo on vaikeaa omille lapsillekin. Enkä pidä äitienpäivästä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miksi yli 70-vuotias ihminen vielä velloo menneissä eikä keskity siihen, mitä on.
Koska hänelläkin on vielä elämää. Etkö itse koskaan mieti menneitä?
Eikö äitienpäivän tarkoitus ole olla onnellinen siitä mitä on?
Sinulla on ollut mummo ja sinulla on lapsia. Mitäs jos keksisit jonkun oman tavan viettää äitienpäivää?
Ja minä taas olen lopen kyllästynyt "lapsena" äitienpäivään. Vituttaa tämä teennäinen muistaminen joka helkkarin kevät. Taas pitää korttia lähettää vaikkei vattujakaan kiinnosta. Ja vielä viikko etukäteen Postin aikataulu huomioiden. Teennäistä paskaa tälläiset äitienpäivät ja muut.
No kai voit sanoa heille?