Kokemuksia avoimesta suhteesta

Olen onnellisessa parisuhteessa ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Rakastan puolisoani. Hän on todella hyvä vanhempi lapsillemme ja ajatuskin siitä että satuttaisin häntä jotenkin, tekee pahaa. Mutta. Olen herännyt tässä viime aikoina ajatukseen, että haluaisin avoimen suhteen. En tiedä miten edes kirjoittaisin asiasta ilman, että kuulostan siltä kuin haluaisin vain rusinat pullasta. Tavallaanhan minä haluankin.

Tajuan olevani ihan tajuttoman onnekas, kun olen löytänyt niin ihanan ihmisen, jonka kanssa meillä on hyvä elämä. En silti voi mitään sille, että kaipaan ihan hirveästi flirttailua ja sitä että olisin jollakin tapaa vapaa tekemään mikä tuntuu hyvältä. Samalla minua kiihottaa ajatus siitä, että puolisoni voisi myös nauttia muista ihmisistä. Ja ehkä voisimme nauttia myös yhdessä jonkun kolmannen kanssa. No, ainakin fantasioissani.

Ongelma on vain se, että vaikka meillä onkin hyvä suhde muuten, emme pysty keskustelemaan seksistä. Puolisoni on myös ääneen tuominnut avoimet suhteet, polyamorian yms "nykyajan hömpötyksinä". Eli en usko, että hän voisi ikinä harkita mitään sellaista. En halua pilata suhdettamme, mutta samalla oma seksuaalisuuteni painaa vaakakupissa niin että välillä oikein ahdistaa ajatus siitä, etten voi ikinä tuoda asiaa ilmi. Välillä taas mietin, että mikä minuun on mennyt, onko tämä vain jotain keväästä johtuvaa huumaa, joku mania iskenyt vai mistä tämä johtuu. Toisaalta elämä on niin lyhyt, että pitäisi kai siitä nauttia kun vielä voi.

Onko kenelläkään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?