Miten elämässä pääsee eteenpäin?

Kevät etenee, kohta kaikki paikat ovat täynnä "Lahjoja valmistuneelle", "muista ylioppilasta" ja minä joudun taas käymään läpi sen, että oma työelämäni on synkkää täynnä, enkä tiedä, miten ihmeessä tässä etenee.

Ikä alkaa pian nelosella, eikä ihmeempiä ole tulevaisuudessa näkyvissä. Valmistuin aikanani yliopistosta maisterin paperein, hain vuosia töitä, sain vain lyhyitä harjoittelupätkiä, hain kokemusta pikaruokapaikoita ja vihatusta telemarkkinoinnista, jossa ei pitkään voinut olla, kun ei ollut tarpeeksi hyvä. Siivousalan töitä kokeilin, kunnes todettiin liian allergiseksi. Omalla alalla ei töitä juuri ole.

Parikymppisenä jouduin onnettomuuteen, josta ihme kyllä toivuin, mutta jäljelle jäi kipu, joka ilmoittelee itsestään silloin tällöin, migreenikohtaukset, sekä paniikkikohtaukset, joita saan, kun ahdistun liiaksi kaikesta. Olen vuosia koettanut saada jalkaani oven väliin ja kun lopulta sain töitä, korona vei sen ja olen taas alussa.

Ja nyt en enää jaksa. En tiedä, miten jatkan. Työkkäri ei ole vuosiin tehnyt mitään, kuin todennut voi voi, hae vain jotakin. Kursseille eivät laita, curriculum vitaen osaan vääntää, osaan jo tietotekniikan saloja koodausta lukuun ottamatta. En tiedä, miten motivoida lapsiani uskomaan koulutukseen ja ammatin saamiseen, kun opit eivät toimineet kohdallani? Olen aina tehnyt parhaani, sinnikkäästi yrittänyt, mutten koskaan ole ollut se paras, loistavin ja menestyjä.

Mitä ihmettä voin tehdä, kun en kelpaa mihinkään?