Mistä Espoosta 4-vuotiaalle helppo harrastus ilman isoja tavoitteita?

Meillä ekat harrastukset oli jalkapallo- ja tenniskurssi kesällä. Luulisi että vastaavia on muissakin lajeissa. Siellä ideana oli tutustua lajiin esim. viikon tai kahden ajan ilman isompia alkuinvestointeja sillä välineet sai seuralta maksettuaan kurssimaksun.

Voisiko jokin vastaava löytyä teidänkin seudulta? Toinen vaihtoehto perhefutis.

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Ratsastus

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Ihan huvin vuoksi, saattaisi tykätä. Jos ei tykkää niin lopetetaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Kuuluu espoolaiseen pikkuporvarin käsikirjaan.

Onhan noita kerhoja vaikka kuinka paljon. Meillä kirkolla oli monipuolinen valikoiva sähläystä kokkauksiin ja vaiva muskareihin. Tavoite oli varmaan hengellinen, mutta itse kävin koska se oli lähellä, ilmainen ja siellä oli muita lapsia. Sähly on helppo mutta vaatii mailan. Ja pallon kotiin, jos lapsi haluaa pallotella.

Se tavoitteellisuus tulee lapsen myötä ainakin meillä. Vaikka kuinka jartutin, niin lapsi valitsi itse lajinsa, ja eteni siinä harrastussarjasta kilpasarjaan, vaikka se vei kaiken ajan. Aika kauhea torpata lapsen intohimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Ihan huvin vuoksi, saattaisi tykätä. Jos ei tykkää niin lopetetaan. Ap

Joopa joo. Tiedämme oikean syyn. Koulitaan lapsesta menestyjää.

Eikö harrastus olekaan jokin sellainen, josta lapsi itse on kiinnostunut ja jota itse ehdottaa? Lukeminen? Piirtäminen?

Nelivuotias on liian nuori ohjelmoituun harrastukseen, joka on lähtöisin vanhempien halusta. Ylipäänsä harrastukset ruppaavat aina nykyään olemaan vain urheiluharrastuksia tai sitten soittoharrastuksia. Kun vanhemmat liikkuvat lapsen kanssa paljon, ei tarvita mitään erillisiä futiskouluja.

Perhepartio yhdessä oman aikuisen kanssa. Todennäköisesti löytyy läheltä, kannattaa googlata

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Miksi ei? Siinä opetellaan monia taitoja. Sosiaaliset ensimmäisenä. Ja on se vanhemmillekin ihan kiva tavata muita vanhempia siinä sivussa. En ymmärrä miten harrastus olisi jotenkin eri asia kuin kaupassa käynti tai pihalle meno?

Katso esim. Leppävaaran Sisun tarjonta ja Jamkids bändimuskari 4-6v.

En ole kyllä koskaan kuullut, että joku ottaisi soittotunteja sillä ajatuksella, että lapsen ei ole tarkoitus oppia ja kehittyä soittajana.

Esimerkiksi taiteen perusopetuksen putkessa 4-vuotiaat harrastavat muskaria tai satutanssia. Liian tavoitteellista, oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Eikö harrastus olekaan jokin sellainen, josta lapsi itse on kiinnostunut ja jota itse ehdottaa? Lukeminen? Piirtäminen?

Nelivuotias on liian nuori ohjelmoituun harrastukseen, joka on lähtöisin vanhempien halusta. Ylipäänsä harrastukset ruppaavat aina nykyään olemaan vain urheiluharrastuksia tai sitten soittoharrastuksia. Kun vanhemmat liikkuvat lapsen kanssa paljon, ei tarvita mitään erillisiä futiskouluja.

Neljävuotias ei tiedä mitä harrastuksia on tarjolla, ellei joku esittele. Kyllä se sitten myöhemmin siirtyy lapsen valitsemaksi. En sinnvanhempi vie kokeilemaan kaikenlaista.

Kävin itse lapsena jossain jumpassa kerran viikossa joka järjestettiin paikallisessa urheiluhallissa. Siellä tehtiin kuperkeikkoja ja leikittiin hippaa ja ainoa väline jonka tarvitsi oli jumppatossut. Googlelle löysin Espoon sivujen kautta harrastushaku - palvelun, tsekkaa sieltä mitä läheltä löytyisi.

Harrastukset kuuluvat siihen ikään, että osaa ilmaista omat kiinnostuksen kohteensa.

Tietysti, jos kuvittelee lapsestaan tulevan huippuviulustin tai -voimistelijan, paras aloittaa jo nyt. Kirjoitat kuitenkin ei-tavoitteellisesta.

Lasten kulttuurikeskus (Pikku) Aurorassa (Järvenperä Espoo) oli ainakin aiemmin maksuttomia tapahtumia lauantai aamupäivisin mm. askartelua, musisointia jne. Jos osallistuu tapahtumiin säännöllisesti, niin voihan se olla ns. harrastus.

Me käytiin usein lapsen kanssa siellä askartelemassa jne. Oli tosi kivaa.

Neljävuotias tykkää puuhailla äidin tai isän kanssa yhdessä. On turha viedä pientä mihinkään harrastukseen. Hän ehtii myöhemminkin. Teille tulee vain turhia aikatauluja, kun pitää ehtiä potkimaan palloa tai juoksemaan tai piirtämään johonkin klo se ja se. Samoja asioita voi tehdä myös kotona.

Mites uimakoulu, tai syksyllä luistelukoulu? Tavoitteena on toki perus uima- tai luistelutaito, mutta onko tämäkin liian tavoitteellista? Toki uimapuku tai luistimet pitää hankkia itse. Toisaalta Espoossa on paljon tekojäitä talvella ja jäähalleissa yleisöluisteluvuoroja, joten luistimillekin voi löytyä käyttöä myös vapaa-ajalla. Samoin uimapuvulle luulisi löytyvät käyttöä myös uimakoulun ulkopuolella.

Tiemiesharrastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nelivuotiaalla pitäisi olla jokin harrastus?

Miksi ei? Siinä opetellaan monia taitoja. Sosiaaliset ensimmäisenä. Ja on se vanhemmillekin ihan kiva tavata muita vanhempia siinä sivussa. En ymmärrä miten harrastus olisi jotenkin eri asia kuin kaupassa käynti tai pihalle meno?

Niinpä. Me ollaan käyty vauvasta asti kerran viikossa vauvauinnissa. Ajateltiin, että se on hyödyllistä, kun lapsi tottuu veteen, mutta lähinnä sen takia, että altaassa on kiva leikkiä ja sitten meillä on joku kiva säännöllinen juttu viikonloppuisin.