Lue keskustelun säännöt.
Perheenäitien yksinäisyys
29.04.2023 |
Onko monellekin tuttu tilanne? Vanhat kaverit hävinneet elämänmuutosten myötä. Nykyään kavereina vain äitituttuja, joiden kanssa ei saa lapsiperhearjen keskelle sovittua muuta menoa kuin hölkkälenkkejä. Mies lähti kavereiden kanssa viettämään pitkää vappuviikonloppua ja jälleen kerran istun yksin kotona lasten kanssa ja ottaa päähän. Voisin itsekin joskus lähteä viettämään pitkää viikonloppua ulkomaille, mutta ei ole ketään kenen kanssa mennä ja toisaalta tuntuisi pahalta käyttää niin paljon rahaa vain omaan matkusteluun. Lapsille pitäisi laittaa vappua, mutta mua vaan itkettää ja turhauttaa, kun pitää nykyään olla tämmöinen kaveriton luuseri kenellä ei koskaan ole mitään menoja.
Kommentit (9)
Odota kun päästään siihen lasten yksinäisyyteen. Leikkipuistossa lapsi leikkii hyvin toisen lapsen kanssa. Vähän yrität päästä toisen lapsen äidin juttusille. Olisi kiva järjestää vaikka leikkipuistotreffejä säännöllisesti, kun ne lapsetkin tulevat niin hyvin juttuun.
Turha toivo.
Kotona lapsi sitten kyselee, että miksei me voida nähdä sitä toista perhettä enää. siihen voi sitten vastata että jos sattumalta vielä törmätään samassa leikkipuistossa...
Ei, minä en ole hakemassa mitään uutta parasta kaveria, mutta ajattelenkin ensiksi lapsen näkökulmasta sitä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät lapset kotiin ja lähdet omin päin viettämään pitkää viikonloppua. Nythän on naisten voimaantumisen myötä myös perheenäitien huo*aamunen ja ydinperheen tuhoaminen todella trendikästä.
Kysy peililtä. Sieltä löytyy vastaus.
Kyllä tähän ajan kanssa tottuu. Lapset löytää kyllä itse kavereita, viimeistään koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jätät lapset kotiin ja lähdet omin päin viettämään pitkää viikonloppua. Nythän on naisten voimaantumisen myötä myös perheenäitien huo*aamunen ja ydinperheen tuhoaminen todella trendikästä.
Ennen se oli sallittua vain miehille. Voi niitä aikoja, ennen oli kaikki paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota kun päästään siihen lasten yksinäisyyteen. Leikkipuistossa lapsi leikkii hyvin toisen lapsen kanssa. Vähän yrität päästä toisen lapsen äidin juttusille. Olisi kiva järjestää vaikka leikkipuistotreffejä säännöllisesti, kun ne lapsetkin tulevat niin hyvin juttuun.
Turha toivo.
Kotona lapsi sitten kyselee, että miksei me voida nähdä sitä toista perhettä enää. siihen voi sitten vastata että jos sattumalta vielä törmätään samassa leikkipuistossa...
Ei, minä en ole hakemassa mitään uutta parasta kaveria, mutta ajattelenkin ensiksi lapsen näkökulmasta sitä asiaa.
Ehkä sillä toisella lapsella ei ole pulaa kavereista, eikä äiti tarvitse enää yhtään lisää lapsen varjolla itseensä takertuvaa puistomammaa elämäänsä.
Minulla on kyllä arki ihan tasapainossa työn, harrastuksen, läheisten, ystävien, jne kesken. Olemme miehen kanssa alusta asti vastanneet perheestä yhdessä. Homma pitää ottaa haltuun heti jo laitoksella, eikä omia sitä lasta kokonaan itselleen ja pudota sinne vauvakuplaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä arki ihan tasapainossa työn, harrastuksen, läheisten, ystävien, jne kesken. Olemme miehen kanssa alusta asti vastanneet perheestä yhdessä. Homma pitää ottaa haltuun heti jo laitoksella, eikä omia sitä lasta kokonaan itselleen ja pudota sinne vauvakuplaan.
Miten miesten sluibailu perheessä onnistutaan sekin vääntämään naisten syyksi?
Tuttua on, miehellä menoja ja kavereita. Olen kateellinen, että hänen seuransa muita kiinnostaa.. mieheni kun ei näe edes "vaivaa" kaverisuhteidensa eteen, ei kysele kuulumisia toisilta juuri koskaan jne., silti kutsutaan saunomaan ja milloin mihinkin. Kukaan ei mua pyydä koskaan minnekkään yhtä kaveria lukuunottamatta, jonka kanssa just lähinnä vaan urheillaan silloin tällöin.