Jos 12v ei halua olla isällään, annatteko tulla aiemmin teidän luo?

12-vuotias saa päättää itse, kummassa kodissa asuu. Häntä ei siis voi pakottaa vuoroviikkoasumiseen.

Ei voikkaan. On itse halunnut, ainakin alkuun kokeilla, vuoroviikkoasumisen.

Kysyinkin mitä tehdä, kun pitäisi olla isällä maanantaihin, ja haluaa tulla jo nyt pois. Koko viikon kuulema vaan kiukutellut siellä. Sanoo isä.

Annat tietenkin olla siellä missä lapsi haluaa.

Anna lapsen olla siellä, missä haluaa.

Tietenkin mammat vinkkaa, ettei isän kanssa tarvitse aikaa viettää. Tyypillistä vauvapalstan tyyliä.

Lapsen pitää olla aina tervetullut kotiin. Millainen vanhempi edes miettii tuollaista. Älä missään nimessä syyllistä lasta kotiin haluamisesta.

Noin se joskus menee. Itse en koskaan kieltänyt kotiin tulemasta, vaikka kyse oli vain viikonlopusta. Syynsä on siihen, jos ei pysty isänsä luona olemaan.

Mites olisi keskustelu sen lapsen ja vaikka lapsen isänkin kanssa, jos välit kunnossa? Että onko asioita, joilla siellä isällä olosta saisi lapselle mieluisampaa? tai pitäisikö vaihtoja olla useammin?

Aika outo ajatus että lapsi voisi vaan todeta, että ei aio olla isällään ilman että kukaan edes kysyy kunnolla miksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei voikkaan. On itse halunnut, ainakin alkuun kokeilla, vuoroviikkoasumisen.

Kysyinkin mitä tehdä, kun pitäisi olla isällä maanantaihin, ja haluaa tulla jo nyt pois. Koko viikon kuulema vaan kiukutellut siellä. Sanoo isä.

Eikö isä kestä kiukuttelua?

Muuttiko isä pois teidän yhteisestä kodista? Jos näin, voisiko syy olla siinä. Lapsi kokee, että isä hylännyt.

Ei, isä ei kestä kiukuttelua. Lapsi sanoo, että hänellä paha olla siellä. Kokoajan valitetaan, sanotaan, että oli paljon rauhallisempaa ennen kun hän tuli jne.

Sanoin, että tottakai saa tulla tänne milloin haluaa. Tsemppasin kuitenkin juttelemaan isän kanssa asioista.

Tulos; aikoo olla ainakin huomiseen isällä. Jos menee hyvin, on maanantaihin, jos huonosti, tulee huomenna.

Lapsen kynnys sanoa, ettei halua olla isällä, on erittäin korkea. Toisin sanoen luota lapseen. Jos lapsi sanoo, ettei halua olla, siellä on silloin myös paha olla. Jos kannustat keskustelemaan isän kanssa, totta hitossa isä puhuu ympäri, vaikka olisi kuinka julma isä. Jos lasta pystyy tällätavoin saamaan jäämään isälle, opetat lapselle, että hänen tunteensa on väärä ja häntä voi kohdella huonosti. Se vaikuttaa lapseen hänen koko elämänsä ajan. Se on eri asia, että miten isä reagoi. Siksi parempi, että et kehoita lasta keskustelrmaan isän kanssa, vaan sanot lapselle, että in ok, jos hän tulee kotiin. Jos sitten isä ei asiasta välitä, älä ota isän kanssa puheeksi. Hyvä näin. Jos taas isä alkaa valittamaan jälkikäteen, on tilanne ongelmallisempi

Tottakai minä lastani rakastan ja saa olla kodissaan silloin kun haluaa. Toinen vanhempi voi miettiä, miksi ei ole tullut samanlaista kiintymyssuhdetta omaan lapseen.

Kuvittele ap itsesi lapsen asemaan ja päätä sitten saako tulla sinun luo vai ei. Millainen isä on- sinä sen tiedät ,kun halusit hänestä eron.

Ehdottomasti annat olla lapsen luonasi. Ehkäpä se isäkin kiukuttelee lapselleen, ?

Otin eron, koska halusin omaa aikaa. Lasten on nyt vain oltava isän luona sopimuksen vaatima aika.

Kotiin saa aina tulla. Piste. On edes yksi taatusti turvallinen paikka maailmassa. Tämän olen tehnyt selväksi myös aikuisille kotoa pois muuttaneille lapsillenikin. Ja aina saa soittaa jos siltä tuntuu, vaikka keskellä yötä.

Tuntuu, että lasta helpotti jo lupaus siitä, että saa tulla tänne heti niin halutessaan. Ja itse sitten päätti olla vielä ainakin huomiseen.

Tiedän todella, minkälainen isä voi olla! Enkä halua lasta pakottaa sitä kestämään yhtään enempää kun haluaa.

Toki minä tietysti olen syypää siihen että lapsi ei viihdy. Näin isä asian kääntää, käänsi jo.

On vaan hankala miettiä miten sanansa asettelee. Ettei mollaa lapselle sitä toista vanhempaa. Ja samalla tekee lapselle selväksi että sitä isän käytöstä ei tarvitse kestää enää yhtään jos ei halua. Kuitenkin toivoisin isän ja lasten välien paranevan ja korjaantuvan.

Mun lapset saa aina tulla tänne, tämä on niiden koti. Enkä halua heidän enää altistuvan yhtään enempää isänsä käytökselle mitä haluavat. Isä ei todellakaan ole ollut mikään malli isä. Tosin kaikkihan on aina ollut minun syytäni. Ja on edelleen.

Tuon ikäinen jos sanoo, että paha olla. Saa todellakin tulla kotiin. Kyllä sinä tiedät onko kyse jostain riidasta vai oikeasti pahasta olosta

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kynnys sanoa, ettei halua olla isällä, on erittäin korkea. Toisin sanoen luota lapseen. Jos lapsi sanoo, ettei halua olla, siellä on silloin myös paha olla. Jos kannustat keskustelemaan isän kanssa, totta hitossa isä puhuu ympäri, vaikka olisi kuinka julma isä. Jos lasta pystyy tällätavoin saamaan jäämään isälle, opetat lapselle, että hänen tunteensa on väärä ja häntä voi kohdella huonosti. Se vaikuttaa lapseen hänen koko elämänsä ajan. Se on eri asia, että miten isä reagoi. Siksi parempi, että et kehoita lasta keskustelrmaan isän kanssa, vaan sanot lapselle, että in ok, jos hän tulee kotiin. Jos sitten isä ei asiasta välitä, älä ota isän kanssa puheeksi. Hyvä näin. Jos taas isä alkaa valittamaan jälkikäteen, on tilanne ongelmallisempi

Näin. Se, että lapsi itse sanoo, ettei vanhemman luona ole hyvä olla, kertoo jo tosi paljon. Lapsi ei välttämättä edes kerro kaikkea mitä isän luona tapahtuu.

Ja jos lapsi on tyttö, niin tuollainen opetus tekee hänestä juuri sellaisen omat tunteensa ja tarpeensa aina sivuun laittavan miellyttäjän, joka sitten isona parisuhteessaankin vain sietää rajojensa ylittämistä miehiltä.

Niin, ei varmasti kerrokkaan kaikkea. Pikkuhiljaa aina viikon mittaan niitä juttuja paljastuu.

Ja toisaalta, tiedän kyllä miten isä toimii. Toivoin tietysti, että tilanne olisi muuttunut kun minä olen pois yhtälöstä. Mutta, taisi olla turha toivo.

En todellakaan halua altistaa lastani yhtään sille käytökselle mitä isä harrastaa. Lapsen ei tarvitse olla siellä yhtään enempää kun haluaa. Nouskoon asiasta millainen myrsky tahansa. Ja sehän siitä nousee, jollei lapsi enää halua isän luo niin paljoa. Koska, minun syynihän se sekin tietysti on.

Ja en todellakin haluan tyttäreni tietävän, että hänen hyvinvointinsa on tärkeintä!

Olisi hyvä jos kävisi myös isän luona jotta suhde isään säilyy. Sitä kun vieraantuu äkkiä jos ei tapaa. Jospa Isä ja lapsi keksisivät jotain erilaista keskenään.

Meillä kävi sama 12v ei enää halunnut mennä isälle kun kavereista tuli tärkeämpiä ja kaverit asuivat lähellä kotia, isän luona ei yhtään ystävää. Isä keksi alun harmituksen jälkeen kuitenkin harrastuksen jossa alkoivat käydä yhdessä: kiipeilyn. Ne olleet tärkeä juttu heidän välillä, ja edelleen käyvöt yhdessä kiipeilemässä ja on ollut myös todella hyviä keskusteluja nuoren kanssa.