Masennuslääkkeen negatiiviset vaikutukset libidoon

Joku poistatti ketjun, jossa puhuttiin Robin Williamsin sanomisista artikkelissa, jossa hän oli sanonut, että masennuslääke oli todennäköisesti laskenut libidoa ja seksi pitkässä parisuhteessa oli muistakin syistä vähentynyt.

https://www.is.fi/viihde/art-2000009547007.html

On se kumma jos aiheesta ei saa keskustella.

On ne lääkkeet laimentaneet libidoa, mutta ei onneksi täysin vieneet haluja.

Erikoista kyllä, mutta tuntuu että tuntoaistikin kärsinyt masennuksen myötä. Olen siis se lääkkeetön edellisestä ketjusta. Ongelma on varmasti psyykkinen, mutta itsestäni tuntuu ettei tuntoaistikaan ole enää entisellään 😕 Eikä tietenkään muutenkaan oikein jaksa edes kokeilla koko hommaa.

N36

Käytin 18-vuotiaasta vuosia masennuslääkkeitä ja minulla ei ole enää libidoa laisinkaan.

2019 lääkepakettiin oli tullut tällainen merkintä

"Lääkevalmisteet, kuten Escitalopram Actavis, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat

aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita. Joissain tapauksissa kyseiset oireet

ovat jatkuneet hoidon lopettamisen jälkeen."

Voisiko lääkitys vaikuttaa vuosia myöhemmin? 😮 Voi p*rse jos näin tosiaan on Itse olen muuten vain lääkekielteinen, yksi syy juuri tämä pelko että lääkitys vaikuttaa seksielämään. Mutta kävi ilmi, että seksielämä kuihtui sitten kuitenkin masennuksen myötä. Terapian koen parhaaksi lääkkeeksi ainakin vielä.

N36

Vierailija kirjoitti:

Erikoista kyllä, mutta tuntuu että tuntoaistikin kärsinyt masennuksen myötä. Olen siis se lääkkeetön edellisestä ketjusta. Ongelma on varmasti psyykkinen, mutta itsestäni tuntuu ettei tuntoaistikaan ole enää entisellään 😕 Eikä tietenkään muutenkaan oikein jaksa edes kokeilla koko hommaa.

N36

Minulla jäi vastaus kirjoittamatta, koska viestiketju poistettiin. Minä taas itse koen, että lääkitys välittömästi laukaisi genitaalialueen tunnottomuuden. Aluksi se ei ollut niin pahalla tasolla minkälaiseksi ajansaatossa tunnottomuus muuttui esim. annosnoston myötä. Siis käytännössä lääkityksen seurauksena tuli tunne, että genitaalialueelta lähti tuntoa. Tämä johti siihen että lakkasin nauttimasta siitä että toinen esim. yrittää antaa suuseksiä ja kieltäydyin tästä lähes aina. Seksistä tuli mekaaninen suoritus. Haluja kykenin tuntemaan ja toisentyyppistä seksuaalista mielihyvää (aivot on varmaan tärkein sukupuolielin).

Orgasmista lähti huippu pois ja olen saanut myös kivuliaita orgasmeja (johtuen kenties siitä että joutuu painamaan lujempaa että tuntee edes mitään).

Tämä ei ole muuttunut miksikään lääkityksen lopettamisen jälkeen. Edelleen orgasmi, tunto ja jonkuntyyppinen yhteys akselilla aivot-sukupuolielimet on katkennut. Muistan ennen että tunsin mielihyvää myös genitaalialueella. Nykyään en tunne enää edes himoja ja yksi syy on se että seksi ei tuota fyysistä mielihyvää ja tunto on mitä on. Toki masennuksella voi olla näppinsä pelissä mutta uskon että minulla lääkkeet on tähän vaikuttaneet.

Millainen tilanne teillä muilla on masennuksen suhteen? Minulla pahin vaihe takana, mieli jumittunut kuitenkin eräänlaiseen tunnottomaan tilaan. Tätä on ollut nyt muutaman kuukauden. Joskus nuorempana ollut samaa, mutta silloin ei diagnosoitu kun en hakeutunut minnekään. Lisäksi OCD

N36

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lääkitys vaikuttaa vuosia myöhemmin? 😮 Voi p*rse jos näin tosiaan on Itse olen muuten vain lääkekielteinen, yksi syy juuri tämä pelko että lääkitys vaikuttaa seksielämään. Mutta kävi ilmi, että seksielämä kuihtui sitten kuitenkin masennuksen myötä. Terapian koen parhaaksi lääkkeeksi ainakin vielä.

N36

Minulla on vuosia lopettamisesta enkä ole palautunut. Mielenkiintoista että toisinaan hormonikierron myötä olen tuntenut pieniä valonpilkahduksia jolloin olen saattanut esim tuntea hetken vaimeita haluja mutta sitten taas kun huomaa että ok, tuntoaisti ei toimi, ei siitä seksistä iloa saa. Olen parisuhteessa ja elän käytännössä samantyyppisessä suhteessa kuin Robbie eli seksiä ei ole ollut vuosiin. Onhan tällä ollut suuria vaikutuksia elämään. Harmittaa että lähdin niin matalalla kynnyksellä kokeilemaan lääkkeitä. Terapiassa käyn nykyään enkä koe muuten tarvetta millekään masennuslääkkeille.

Vierailija kirjoitti:

Millainen tilanne teillä muilla on masennuksen suhteen? Minulla pahin vaihe takana, mieli jumittunut kuitenkin eräänlaiseen tunnottomaan tilaan. Tätä on ollut nyt muutaman kuukauden. Joskus nuorempana ollut samaa, mutta silloin ei diagnosoitu kun en hakeutunut minnekään. Lisäksi OCD

N36

Elän semmoisessa vähän anhedonisessa tilassa.

Ei jaksa oikein asiat kiinnostaa kuten ennen. Tuntuu että asiat on niin nähty ja olen monesti tympääntynyt elämään. Vähän kuin eläisi sumussa (aivosumuakin on).

Ei sekään tietenkään auta että niin olennainen osa kuin seksi on leikkautunut pois elämästä ja tunnen että elämästä puuttuu asioita mitä nuorena oli. Jotain intohimoa ja huippukokemuksia. Vähän pystyyn kuollut olo.

Mulla on ollut parempiakin ajanjaksoja mutta parempinakaan ajanjaksoina ei seksi ole tuntunut miltään kun olen yrittänyt. Olen sitten lakannut yrittämästä seksiä koska siitä tulee lähinnä surkea olla kun keho tuntuu niin turralta ja mielihyvä seksistä on kateissa.

Nuorempana olin erittäin seksuaalinen. Sairastin myös masennusta, silloin en huomannut eroa lääkkeiden ja lääkkeettömyyden välillä.

Vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja lääkkeiden pitkäaikainen syönti. Mutta ilmankaan en voi elää. Kiihotun kyllä, mutta orgasmin saanti on vaikeutunut. Ennen ejekuloin jne. En usko että niin tapahtuu enää.

Jos olisin nuorempana aloittanut aktiivisen seksielämän, en välttämättä tarvitsisi lääkkeitä. Jos olisin ollut hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa. Toisaalta kun on masentunut, on vaikea löytää parisuhdetta.

Kyllä noi masennuslääkkeet vaikuttaa. Vie tunteistä ääripäät molemmin puolin. Ihastumisen tunnetta en ole tuntenut vuosikausiin. Tai valtavaa panetusta, niin että on pakko saada jotain sisälle.

Minulla vajaa vuoden masennuslääkkeen syönti vei moneksi vuodeksi kiihottumisesta kostumisen. Vaikutti toki haluihinkin, mutta elämäntilanteesta johtuen se ei haitannut lääkkeiden aikana niin näkyvästi. Mutta tämä kostumisongelma kyllä haittasi, vaikka kiihottui niin ei kostunut, monta vuotta liukkareista täysin riippuvainen. Onneksi lopulta se häilyi pois ja palasin siihen normaalin hyvään kostumiseen mitä oli ennen masennuslääkitystä.

Masennuslääkkeet on täys huijaus, niillä saadaan meidät vaan pysymään paskassa merkityksettömässä elämässämme, ettei me herättäis näkemään kuin asioiden täytyy muuttua. Masennushan on tavallaan vain viesti että jotakin elämässä on niin ettei se edistä onnea, jotain täytyy tehdä toisin. Masennuslääkkeillä turrut sietämään paskaa, ja voit jäädä siihen lopuksi elämää. Plus elämän energia kuolee, mitä ne seksihalutkin on.

En minä tiedä auttaako parisuhdekaan mitään. Olen ollut mieheni kanssa pitkään ja meillä on kaikin puolin hyvä suhde. Hän on todella huolehtiva ja hyvä mies. Seksi toiminut aina hyvin. Nyt masennuskauden aikaan en kuitenkaan tunne mitään häntä kohtaan. Ärsytystä korkeintaan. Jotenkin tuntuu että velvollisuudesta olisi jalatkin levitettävä..

N36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen tilanne teillä muilla on masennuksen suhteen? Minulla pahin vaihe takana, mieli jumittunut kuitenkin eräänlaiseen tunnottomaan tilaan. Tätä on ollut nyt muutaman kuukauden. Joskus nuorempana ollut samaa, mutta silloin ei diagnosoitu kun en hakeutunut minnekään. Lisäksi OCD

N36

Elän semmoisessa vähän anhedonisessa tilassa.

Ei jaksa oikein asiat kiinnostaa kuten ennen. Tuntuu että asiat on niin nähty ja olen monesti tympääntynyt elämään. Vähän kuin eläisi sumussa (aivosumuakin on).

Ei sekään tietenkään auta että niin olennainen osa kuin seksi on leikkautunut pois elämästä ja tunnen että elämästä puuttuu asioita mitä nuorena oli. Jotain intohimoa ja huippukokemuksia. Vähän pystyyn kuollut olo.

Mulla on ollut parempiakin ajanjaksoja mutta parempinakaan ajanjaksoina ei seksi ole tuntunut miltään kun olen yrittänyt. Olen sitten lakannut yrittämästä seksiä koska siitä tulee lähinnä surkea olla kun keho tuntuu niin turralta ja mielihyvä seksistä on kateissa.

Tämä on kuin suoraan minun kynästäni. Keskivaikea masennus.

N36

Myrkkyjä nuo kirjoitti:

Minulla vajaa vuoden masennuslääkkeen syönti vei moneksi vuodeksi kiihottumisesta kostumisen. Vaikutti toki haluihinkin, mutta elämäntilanteesta johtuen se ei haitannut lääkkeiden aikana niin näkyvästi. Mutta tämä kostumisongelma kyllä haittasi, vaikka kiihottui niin ei kostunut, monta vuotta liukkareista täysin riippuvainen. Onneksi lopulta se häilyi pois ja palasin siihen normaalin hyvään kostumiseen mitä oli ennen masennuslääkitystä.

Masennuslääkkeet on täys huijaus, niillä saadaan meidät vaan pysymään paskassa merkityksettömässä elämässämme, ettei me herättäis näkemään kuin asioiden täytyy muuttua. Masennushan on tavallaan vain viesti että jotakin elämässä on niin ettei se edistä onnea, jotain täytyy tehdä toisin. Masennuslääkkeillä turrut sietämään paskaa, ja voit jäädä siihen lopuksi elämää. Plus elämän energia kuolee, mitä ne seksihalutkin on.

"Masennuslääkkeet on täys huijaus, niillä saadaan meidät vaan pysymään paskassa merkityksettömässä elämässämme, ettei me herättäis näkemään kuin asioiden täytyy muuttua. Masennushan on tavallaan vain viesti että jotakin elämässä on niin ettei se edistä onnea, jotain täytyy tehdä toisin. Masennuslääkkeillä turrut sietämään paskaa, ja voit jäädä siihen lopuksi elämää. Plus elämän energia kuolee, mitä ne seksihalutkin on."

Tämä on niin hyvin todettu. Kun nuorena aloitin masennuslääkkeet niin mulla oli lukuisia ajatusvääristymiä esim. suorittaminen on tosi tärkeetä, en koskaan kyseenalaistanut sitä voiko tässä yhteiskunnassa olla pahoinvointiakin lisääviä arvoja tai tutustunut omassa päässä niihin henkistä pahoinvointia lisääviin arvoihin ja uskomuksiin, en oikeasti tajunnut kuinka paljon jo ihan perus kävely ulkona ja elintavat kuten terveelliset elintavat vaikuttaa kehossa hyvinvointia lisäten (olin elänyt aika epäterveellisesti).  Nuorena meillä ei ole vielä kunnollisia selviytymiskeinoja ja työkaluja opittuna.

Siis elintavoista voi olla aivan tosi merkittävää hyötyä aivojen terveydelle ja hyvinvoinnille:

"Tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Tätä prosessia kutsutaan aikuisiän neurogeneesiksi. Tutkimusten mukaan terveet elämäntavat edistävät neurogeneesiä ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä."

Mulle nykyään hyvinvointi lähtee ihan peruspalikoista: valon saanti, liikkuminen, rentoutuminen, kunnon uni, kunnon ruoka jne.

Sitten kun vedin niitä masennuslääkkeitä huomasin niiden lopettamisen jälkeen että mulla ois oikeasti ollut traumoja käsiteltävänä ja se reaktio mikä mulla silloin elämään oli oli hyvin ymmärrettävä. Mä oikeasti suoritin ja suoritin noiden lääkkeiden voimalla ja turruin juuri sietämään paskaa enkä koskaan kunnolla muuttanut ajatusrakennelmiani, pahoinvointia tuottavia tapoja saatika kyseenalaistanut pahoinvointia tuottavia arvoja. Noi oikeasti sopii kuin nenä päähän siihen että ihmisiä saadaan vain suorittamaan lääkkeiden avulla kun ne leikkaa kytköstä jonnekin sisimpään pois leikaten tunteita molemmista päistä.

Oon vieläkin vähän järkyttynyt että 18-vuotiaalle vain tungetaan pillerit käteen ja take care. Siinä on opettelemassa elämää sitten tunteet kemiallisesti muutettuna ja leikattuna. Nykyään oon sitten käynyt traumapohjaista terapiaa läpi ja ymmärrys on kasvanut lääkkeiden alasajon jälkeen. Olen tehnyt isoja muutoksia elämääni.

Masennus parani, halut eivät koskaan palanneet.

Vierailija kirjoitti:

En minä tiedä auttaako parisuhdekaan mitään. Olen ollut mieheni kanssa pitkään ja meillä on kaikin puolin hyvä suhde. Hän on todella huolehtiva ja hyvä mies. Seksi toiminut aina hyvin. Nyt masennuskauden aikaan en kuitenkaan tunne mitään häntä kohtaan. Ärsytystä korkeintaan. Jotenkin tuntuu että velvollisuudesta olisi jalatkin levitettävä..

N36

Monet luulee, että parisuhde on autuaaksi tekevä asia. Kyllähän siinä puolensakin on, ei tarvi olla yksin, on keskustelukaveri aina, onhan siinä mukava yhteyskin toiseen ihmiseen. Mutta ei se ketään pelasta miltään, eikä masennukselta. Mulla on tavallaan helppoa että kumppanikin on haluton niin ei tarvitse ryhtyä mihinkään haluttomana. Tiedän että aina kumppani ei ole haluton ja en ihmettelisi jos joskus päätyy pettämään koska olen seksuaalisesti kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Joku poistatti ketjun, jossa puhuttiin Robin Williamsin sanomisista artikkelissa, jossa hän oli sanonut, että masennuslääke oli todennäköisesti laskenut libidoa ja seksi pitkässä parisuhteessa oli muistakin syistä vähentynyt.

https://www.is.fi/viihde/art-2000009547007.html

On se kumma jos aiheesta ei saa keskustella.

Robin Williamsin seksielämä on hiljentynyt ihan luonnollisista syistä. Jutussa puhuttiin Robbie Williamsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku poistatti ketjun, jossa puhuttiin Robin Williamsin sanomisista artikkelissa, jossa hän oli sanonut, että masennuslääke oli todennäköisesti laskenut libidoa ja seksi pitkässä parisuhteessa oli muistakin syistä vähentynyt.

https://www.is.fi/viihde/art-2000009547007.html

On se kumma jos aiheesta ei saa keskustella.

Robin Williamsin seksielämä on hiljentynyt ihan luonnollisista syistä. Jutussa puhuttiin Robbie Williamsista.

Voi olla, mutta siis kyllä hän oli jutussa maininnut masennuslääkkeidenkin negatiivisen vaikutuksen libidoon.

Vierailija kirjoitti:

Myrkkyjä nuo kirjoitti:

Minulla vajaa vuoden masennuslääkkeen syönti vei moneksi vuodeksi kiihottumisesta kostumisen. Vaikutti toki haluihinkin, mutta elämäntilanteesta johtuen se ei haitannut lääkkeiden aikana niin näkyvästi. Mutta tämä kostumisongelma kyllä haittasi, vaikka kiihottui niin ei kostunut, monta vuotta liukkareista täysin riippuvainen. Onneksi lopulta se häilyi pois ja palasin siihen normaalin hyvään kostumiseen mitä oli ennen masennuslääkitystä.

Masennuslääkkeet on täys huijaus, niillä saadaan meidät vaan pysymään paskassa merkityksettömässä elämässämme, ettei me herättäis näkemään kuin asioiden täytyy muuttua. Masennushan on tavallaan vain viesti että jotakin elämässä on niin ettei se edistä onnea, jotain täytyy tehdä toisin. Masennuslääkkeillä turrut sietämään paskaa, ja voit jäädä siihen lopuksi elämää. Plus elämän energia kuolee, mitä ne seksihalutkin on.

"Masennuslääkkeet on täys huijaus, niillä saadaan meidät vaan pysymään paskassa merkityksettömässä elämässämme, ettei me herättäis näkemään kuin asioiden täytyy muuttua. Masennushan on tavallaan vain viesti että jotakin elämässä on niin ettei se edistä onnea, jotain täytyy tehdä toisin. Masennuslääkkeillä turrut sietämään paskaa, ja voit jäädä siihen lopuksi elämää. Plus elämän energia kuolee, mitä ne seksihalutkin on."

Tämä on niin hyvin todettu. Kun nuorena aloitin masennuslääkkeet niin mulla oli lukuisia ajatusvääristymiä esim. suorittaminen on tosi tärkeetä, en koskaan kyseenalaistanut sitä voiko tässä yhteiskunnassa olla pahoinvointiakin lisääviä arvoja tai tutustunut omassa päässä niihin henkistä pahoinvointia lisääviin arvoihin ja uskomuksiin, en oikeasti tajunnut kuinka paljon jo ihan perus kävely ulkona ja elintavat kuten terveelliset elintavat vaikuttaa kehossa hyvinvointia lisäten (olin elänyt aika epäterveellisesti).  Nuorena meillä ei ole vielä kunnollisia selviytymiskeinoja ja työkaluja opittuna.

Siis elintavoista voi olla aivan tosi merkittävää hyötyä aivojen terveydelle ja hyvinvoinnille:

"Tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Tätä prosessia kutsutaan aikuisiän neurogeneesiksi. Tutkimusten mukaan terveet elämäntavat edistävät neurogeneesiä ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä."

Mulle nykyään hyvinvointi lähtee ihan peruspalikoista: valon saanti, liikkuminen, rentoutuminen, kunnon uni, kunnon ruoka jne.

Sitten kun vedin niitä masennuslääkkeitä huomasin niiden lopettamisen jälkeen että mulla ois oikeasti ollut traumoja käsiteltävänä ja se reaktio mikä mulla silloin elämään oli oli hyvin ymmärrettävä. Mä oikeasti suoritin ja suoritin noiden lääkkeiden voimalla ja turruin juuri sietämään paskaa enkä koskaan kunnolla muuttanut ajatusrakennelmiani, pahoinvointia tuottavia tapoja saatika kyseenalaistanut pahoinvointia tuottavia arvoja. Noi oikeasti sopii kuin nenä päähän siihen että ihmisiä saadaan vain suorittamaan lääkkeiden avulla kun ne leikkaa kytköstä jonnekin sisimpään pois leikaten tunteita molemmista päistä.

Oon vieläkin vähän järkyttynyt että 18-vuotiaalle vain tungetaan pillerit käteen ja take care. Siinä on opettelemassa elämää sitten tunteet kemiallisesti muutettuna ja leikattuna. Nykyään oon sitten käynyt traumapohjaista terapiaa läpi ja ymmärrys on kasvanut lääkkeiden alasajon jälkeen. Olen tehnyt isoja muutoksia elämääni.

Todella viisaasti osaat kuvata läpikäymäsi elämäntilanteen! Sinun mieli ja keho varmana uudistuu ja parantaa sen mitä masennuslääkitys on saastuttanut, ihan vain tuon tietoisuutesi ja omasta elämästä vastuun ottamisen takia.

Kuinka moni on teini-iässä hyvin isolta osin masentunut, onhan se vaikeaa aikaa ja sekavaa. Mutta ei se silti mitään masennusta ole, vaan kasvukipuja. Semmoisessa iässä kun lääkitään sieluyhteys kiinni ja tunteet pois, on valtava vahinko sen ihmisen mahdollisuuksiin havahtua tästä harhasta.