Lue keskustelun säännöt.
Ovatko esimiehen rekrytointitaidot täyttä Ö-luokkaa, vai onko nuorilta työelämätaidot hukassa?
26.04.2023 |
Taas yksi joka ei puhu eikä pukahda, selaa puhelinta ja katoilee paikalta kun yhteisiä hommia tulee. Edellinen lähti hiljaisena päivänä shoppailemaan muutaman kilometrin päähän työpaikasta ilmoittamatta kellekään mitään. Sitä edeltävä ilmestyi töihin yleensä ti-to, perjantait ja maanantait oli pääsääntöisesti poissa. Sitä edeltävällä tasan sama homma, muttei viitsinyt edes soittaa kun oli "sairaana".
Esimies hymistelee ja selittää että ovat niin nuoria, kyllä siitä vielä reipastuvat, eivät vielä ymmärrä miten työelämässä toimitaan. Nämä tyypit ovat kuitenkin täysikäisiä, vähintään 18 v, suurin osa yli 20. Työ on simppeliä hanttihommaa, ja siksi tuntuukin uskomattomalta että tämäkin onnistuu niin harvalta. Tulin itse samaan lafkaan töihin 19-vuotiaana, eikä ollut epäselvyyttä siitä että töihin a) ilmestytään päivittäin oikeaan aikaan ja b) hoidetaan hommat ja kysytään jos on epäselvyyksiä.
Olen niin turhautunut. Syksyllä alan hakea muita hommia. En jaksa kädestä pitäen opastaa aikuisia ihmisiä sosiaalisissa perusjutuissa uudestaan ja uudestaan.
Kommentit (38)
Eikö kakaroille enää opeteta kotona mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua! Eivät nykynuoret osaa edes perustaitoja töihin tullessaan. Eräs ammattikoulun opettajana työskentelevä tuttavani kertoi, että kun opiskelijat menevät työharjoitteluun, he eivät osaa mitään, kun kaikki energia menee jo koulussa siihen, että he osaavat tulla kouluun ajoissa ym. perustaitoihin. Tulevaisuus näyttää heikolta! Omassa nuoruudessani kunnioitettiin työnantajaa ja töihin meno ajoissa oli perusasia.
Nuoret tarvitsevat perehdytystä. Voi olla, että perehdytyksen tarve on jostakin syystä lisääntynyt -- en tiedä miksi -- koska kuten itsekin sanoit, kyllä ennen nuoretkin sentään tiesivät, että töistä myöhästyminen on huono juttu, jne.
Mutta ei tässä auta valittaa "heikosta aineksesta", vaan täytyy perehdyttää. Ihan ensimmäisenä täytyy istuttaa se nuori alas ja kertoa pelisäännöt, ihan itsestäänselvyydetkin. Ne täytyy kertoa. On paljon vaikeampaa mennä sille napapaidassa toimistoon tulleelle työntekijälle sanomaan, että "tuo ei ole soveliasta" (niinkin saattaa toki joutua tekemään). Tällaiset asiat tulee käydä läpi etukäteen, vaikka se miten tyhmältä kuulostaisi. On paljon helpompaa siinä alussa olla silleen "heh, nää nyt vaan täytyy käydä kaikkien kanssa läpi, vaikka nää on sulle varmaan jo osittain tuttuja", kuin mennä epäsuomalaiseen tyyliin ojentamaan jälkikäteen. En ymmärrä, miksei työnantajat toimi näin. Sitten ihmetellään ja pyöritellään silmiä jälkikäteen.
Toisekseen, koeajalla nuoren sopeutumista ja tekemistä täytyy seurata. Voi esimerkiksi ottaa nuoren säännölliseen "miten menee" -keskusteluun. Jos se nuori on toiminut hyvin, häntä voi siinä kehua. Jos on parannettavaa, siitä sanotaan. Ja kaiken lähtökohta on ohjata se nuori oikealle polulle, työskentelemään normien ja tavoitteiden mukaan. Mutta ne keskustelut on tärkeää pitää. Siinä voi samalla kuulostella, millainen fiilis sillä nuorella itsellään on. Onko huolia tai epävarmuutta. Tämä on henkilöstön johtamista! Ei se, että uudet työntekijät dumpataan isoon altaaseen ja arvostellaan selän takana tai vikana päivänä, että "sä teit tän aina väärin".
Ja sitten lopuksi. Jos se nuori ei osoita edistymisen merkkejä tai rikkoo sääntöjä tästä ohjauksesta huolimatta, niin sitä koeaikapurkua SAA kyllä käyttää. Nämä ongelmatapauksetkin itseasiassa löytyisivät helpommin jos sitä koeajan aikaista säännöllistä seurantaa tehtäisiin.
Näin käy kun koulutuksesta kokoajan leikataan. Nuoria ei pidetä koulussa, siellä tarvii olla paikalla tosi vähän nykyään ja kaikki joustaa. Ei opeteta oikeastaan mitään, pukataan ihan keskeneräisenä työelämän opetettavaksi. Työelämä taas on niin hektistä ettei kukaan oikein ehdi opettaa.
Viisaat työnantajat nappaavatkin ne parhaat päältä jopa jo peruskoulusta kun joku osoittaa kiinnostusta alaan, viimeistään ammattikoulun alusta. Pidetään ne harjoitteluissa, kokonaan tai osittain oppisopimuksella, töissä viikonloppuisin, iltaisin, lomilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma näyttää olevan siinä ettei esimies halua tehdä sitä mitä pitäisi eli vääntää firman tavat rautalangasta nuorelle. Ei ennen tuollaista olisi katsottu läpi sormien, ainakaan normaalifirmoissa. Ilmeisesti joku julkisen sektorin puuhastelupaikka.
Nimenomaan puuhastelupaikka kyseessä. Itse olin nuorena tyytyväinen että sai rahaa niin helpolla.
Ja kyllä, esimies mokaa siinä, että sysää muiden työntekijöiden niskaan nämä perustaitojen opetustuokiot. Kyselee kyllä meiltä että miten uudella menee, ja kun kerrotaan ettei oikein mene, huokailee että kyllä se siitä ja on niin nuori ja liibalaaba. Kertokaa sille tämä ja tämä ja sanokaa ettei ole ok selata TikTokia kun on hommia tehtävänä.
No, en sano enää. Ei ole minun hommaani, en jaksa. Tulos on nolla kuitenkin.
Ap
Palkattaisiinko teille keski-ikäisiä? Kuulostaa unelmapaikalta, ja taatusti tulen ajoissa töihin. En kyllä ryyppää enkä rellestä työporukan kanssa.
Ei mekään enää tällä porukalla. Ne oli niitä kultaisia aikoja silloin aikoinaan.
Voi olla että palkattaisiinkin, taitaa vain suurin osa hakijoista olla juuri lukiosta tai amiksesta valmistuneita välivuoden pitäjiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on niin paskaa ettei nuoria kiinnosta. Itselleni työ on pakollinen paha mutta ei elämäni sisältö.
N26
No ei tämmöinen hanttiduuni voi kellekään olla elämän sisältö. Mutta tarkoittaako se että kaikki pitää vetää tarkoituksella vihkoon ja lusmuilla minkä ehtii? Minunkin elämäni sisältö on aivan muualla kuin työssä, mutta silti hoidan hommani kunnialla.
Ap
Sinä oletkin tyhmä. Minä olen töissä vain rahan takia. Ja mitä helpomalla sen rahan saan sen parempi. En aio tehdä tyhjätoimittajien voittojen eteen mitään.
Olin tuossa yhdessä vaiheessa 3 vuotta työttömänä. Kyllä alkoi ahdistaa kun itse on todella tunnollinen, tehokas ja joustava. Ja sitten paikkoihin valittiin näitä 20-vuotiaita jotka ryhmähaastatteluissa lähinnä tuijottelivat kattoon tai lattiaan ja mumisivat kysymyksiin "No emmä ny tiiä".
Kai se nuori ikä sitten peittoaa työtehokkuuden.
t. 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on niin paskaa ettei nuoria kiinnosta. Itselleni työ on pakollinen paha mutta ei elämäni sisältö.
N26
No ei tämmöinen hanttiduuni voi kellekään olla elämän sisältö. Mutta tarkoittaako se että kaikki pitää vetää tarkoituksella vihkoon ja lusmuilla minkä ehtii? Minunkin elämäni sisältö on aivan muualla kuin työssä, mutta silti hoidan hommani kunnialla.
Ap
Sinä oletkin tyhmä. Minä olen töissä vain rahan takia. Ja mitä helpomalla sen rahan saan sen parempi. En aio tehdä tyhjätoimittajien voittojen eteen mitään.
Tämä selvä. Ehkä olen tyhmä. Mieluuummin sitä kuin muiden vaivoina loisiva laiskimus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat perehdytystä. Voi olla, että perehdytyksen tarve on jostakin syystä lisääntynyt -- en tiedä miksi -- koska kuten itsekin sanoit, kyllä ennen nuoretkin sentään tiesivät, että töistä myöhästyminen on huono juttu, jne.
Mutta ei tässä auta valittaa "heikosta aineksesta", vaan täytyy perehdyttää. Ihan ensimmäisenä täytyy istuttaa se nuori alas ja kertoa pelisäännöt, ihan itsestäänselvyydetkin. Ne täytyy kertoa. On paljon vaikeampaa mennä sille napapaidassa toimistoon tulleelle työntekijälle sanomaan, että "tuo ei ole soveliasta" (niinkin saattaa toki joutua tekemään). Tällaiset asiat tulee käydä läpi etukäteen, vaikka se miten tyhmältä kuulostaisi. On paljon helpompaa siinä alussa olla silleen "heh, nää nyt vaan täytyy käydä kaikkien kanssa läpi, vaikka nää on sulle varmaan jo osittain tuttuja", kuin mennä epäsuomalaiseen tyyliin ojentamaan jälkikäteen. En ymmärrä, miksei työnantajat toimi näin. Sitten ihmetellään ja pyöritellään silmiä jälkikäteen.
Toisekseen, koeajalla nuoren sopeutumista ja tekemistä täytyy seurata. Voi esimerkiksi ottaa nuoren säännölliseen "miten menee" -keskusteluun. Jos se nuori on toiminut hyvin, häntä voi siinä kehua. Jos on parannettavaa, siitä sanotaan. Ja kaiken lähtökohta on ohjata se nuori oikealle polulle, työskentelemään normien ja tavoitteiden mukaan. Mutta ne keskustelut on tärkeää pitää. Siinä voi samalla kuulostella, millainen fiilis sillä nuorella itsellään on. Onko huolia tai epävarmuutta. Tämä on henkilöstön johtamista! Ei se, että uudet työntekijät dumpataan isoon altaaseen ja arvostellaan selän takana tai vikana päivänä, että "sä teit tän aina väärin".
Ja sitten lopuksi. Jos se nuori ei osoita edistymisen merkkejä tai rikkoo sääntöjä tästä ohjauksesta huolimatta, niin sitä koeaikapurkua SAA kyllä käyttää. Nämä ongelmatapauksetkin itseasiassa löytyisivät helpommin jos sitä koeajan aikaista säännöllistä seurantaa tehtäisiin.
Olet oikeassa. Jotenkin silti näen että täysi-ikäiselle ihmiselle luulisi perusohjeistukseksi riittävän, että työaika on selvästi ilmoitettu ja annetaan puhelinnumero johon soittaa jos tulee äkillinen poissaolo.
Näissä tapauksissa, joista nyt valitan, ei ole kyse siitä etteivätkö tietäisi. En ainakaan usko. Vai kuinka moneen kertaan aikuiselle täytyy sanoa että nämä ja nämä työt hoidetaan yhdessä tähän ja tähän aikaan, ja piip-vuorolainen päivystää neljään asti. Jos hommat ei silti suju eikä työntekijää näy mailla halmeilla, ei kyse voi olla siitä etteikö olisi perehdytetty talon tapoihin. Kyse on jostain muusta, ja sitä ihmettelen että mistä.
Silloin kun itse tulin töihin, valtaosa tuli kesätöihin ilman haastattelua koska henkilöstöpula oli tilapäisesti niin suuri. Ei meille kukaan erikseen teroittanut perusasioita ja silti ne hoituivat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tukityöllistettyjä?
Ei. Yksi jo vuosia sitten vakinaistettu tyyppi tuli meille tukityöllistettynä ja on nykyään koko puuhakerhon peruspilareita. Kullanarvoinen työntekijä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenpa ylpeä tyttärentyttärestäni, opiskelee yliopistossa ja otti nyt vastaan sijaisuuden lukiossa kun ope sairastui, eikä mistään saatu sijaista. Teki ison työn ja valmisteli tunnit, taatusti saa jatkossakin sijaisuuksia lukioista. Ei kaikki nuoret ole tolloja.
Itse olin nuorena miehenä työelämään tultuani melko lailla notkea tapaus. Mikään ei huvittanut enkä oikeastaan tehnyt neljänä ekana vuotena mitään. Sit tuli YT-neuvottelut ja mulla oli tuuria, että ei tullut kenkää. Tämän jälkeen pääsin sit hommista kiinni ja aloin tehdä kuin muutkin. Nyt 20 vuotta myöhemmin vuosituloni on yli 100k, joten huonon alun jälkeen on ehtinyt onneksi oppia.
Eipä silti, kyllä tuohon notkumiseen olisi pitänyt ehdottomasti puuttua. Olisin toivonut, että esimieheni olisi ottanut minut paremmin mukaan tärkeisiin tehtäviin. Nuorena ja epävarmana ei välttämättä osaa olla niin aktiivinen kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenpa ylpeä tyttärentyttärestäni, opiskelee yliopistossa ja otti nyt vastaan sijaisuuden lukiossa kun ope sairastui, eikä mistään saatu sijaista. Teki ison työn ja valmisteli tunnit, taatusti saa jatkossakin sijaisuuksia lukioista. Ei kaikki nuoret ole tolloja.
Eivät todellakaan olekaan. Tosin tähän väliin täytyy huomauttaa, että on eri asia olla nuori korkeakouluttautunut (tai korkeakouluttautuva) sijainen omalla alallaan kuin juuri amiksesta paperit saanut myöhäisteini ekassa hanttityöpaikassaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä oikeen törmäätte näihin työntekijöihin? Itsellä kokemusta todella monesta nuoresta työntekijästä eikä mitään ongelmia. Ovat jopa vanhempia ahkerampia kun eivät enää istuskele tupakkatauolla.
Samaa ihmettelen. Työni on juuri sitä huonosti palkattua hanttihommaa ja mieleen tulee monen vuoden ajalta vain yksi oikeasti huono nuori työntekijä. Tälläkin käytös oli kyllä selkeästi jonkin sortin mt-ongelmien tulosta. Suurin osa nuoristamme on oikeasti minua, melkein kymmenen vuotta vanhempaa työntekijää paljon etevämpiä. :D
Huonoimpien työntekijöiden potin voittaa pari joskus meillä töissä ollutta noin kolmekymppistä raivoajaa, joita selkeästi ärsytti olla hanttihommissa ja purkivat stressiään sitten työpaikalla. Toista näistä melkeinpä pelkäsin, saattoi kilahtaa ihan mistä vaan ja joutui puhutteluunkin tästä pari kertaa. Teki mielestään kaiken sääntöjen mukaan, mutta todellisuudessa meni usein sieltä missä aita oli matalin ja koki jotkut muiden normaalit työkäytännöt liian sekoittaviksi.
Osalla tuo menee varmasti ihan nuoruuden piikkiin. Minulla oli nuorempana moni työelämän itsestäänselvyys hukassa. Menin työvuoroon aina just tasan siksi ajaksi kun työt alkoi, enkä älynnyt että siellä olisi pitänyt olla se 5min aikaisemmin eikä just silloin tasalta. Koin hankalaksi ottaa vastuuta työstä, piti ihan tietoisesti tsempata koko ajan että en ole vain sivustakatsoja vaan töissä täällä. Olen huono lukemaan sanatonta viestintää ja vihjailua, joten se että joku "hei voitko tehdä tämän kun ehdit" ei tarkoita että tee se jos ehdit, vaan että tee se nyt tuli jossain vaiheessa yllätyksenä, kun työkaveri ärähti.
Mä kans ekalla työpaikalla katoilin paikalta ja en osallistunu, sitten kun asiaa alettiin purkaa niin runtua saikin kaikki muut kun minä, paskasta asenteesta ja siitä ettei osata neuvoa tai puhua mitään.
Oletettiin vaan et ite ollaan automaagisesti oikeassa.
Palkattaisiinko teille keski-ikäisiä? Kuulostaa unelmapaikalta, ja taatusti tulen ajoissa töihin. En kyllä ryyppää enkä rellestä työporukan kanssa.