Lue keskustelun säännöt.
Muutto toiseen kaupunkiin lasten kanssa
25.04.2023 |
Vertaistukea? Neuvoja? Kokemuksia?
Muutin 2v sitten nykyiselle paikkakunnalle silloisen kumppanin perässä, edeltävästi useamman v suhde aiemmassa kaupungissa. Nyt 2v jälkeen olen muuttamassa takaisin 150km päähän kotipaikkakunnalleni eron seurauksena. Ei vain eron, muutkin syyt painaa, enkä ole yksinkertaisesti kotiutunut niin hyvin tänne kuin kuvittelin.
Ongelmana muutossa on 12v poikani. Miten tehdä tämä hänelle mahdollisimman pehmeästi? Hän on jo 2v:ssa onnistunut löytämään todella hyviä kavereita, joita näkee päivittäin ja ovat tietenkin tärkeitä. Sydäntä raastaa pelkkä ajatus erottaa hänet kavereistaan, mutta muutto valitettavasti on väistämätön. Eikä toki mitenkään epätavallista.
Itse en muuttanut koskaan lapsena, joten olen huono tässä.
Pojalla on ADHD joten hän elää vahvasti hetkessä, kuten moni lapsi. Hän myös vaatii motivoituakseen mihinkään aina paljon kannustusta, sekä välittömän palkinnon, mikään "kyllä sinä myöhemmin kavereita saat" ei lohduta. Eihän kavereita vain voi korvata uusilla.
Olen alustavasti tästä jo puhunut ja keskustelu ei etene mihinkään, lapsi ei halua muuttaa ja ärsyyntyy pelkästä ajatuksesta. Pelkään ettei itselläni ole voimavaroja muuton ja uuden työn keskellä tukea lasta tarpeeksi, mikä pahentaa jo valmiiksi vaikeaa tilannetta. Lapsen isä asuu entisellä paikkakunnalla, mikä sekin on iso porkkana, mutta esim tapaamiset tuskin tiheentyisivät muuton myötä, joten sekään ei oikein motivoi. En voi pakottaa lasta ymmärtämään muuttoa enkä varsinkaan sen syitä, tai kaataa aikuisten ongelmia hänelle.
Muutto olisi vasta kesällä, ei onneksi kesken kouluvuotta. Minulla on toinenkin lapsi, hänkään ei oikein kotiutunut eikä saanut kaveria, hän on ollut heti valmis muuttamaan takaisin. En kuitenkaan halua että pojalleni tulee olo että olemme perheenä taistelussa keskenämme, eri puolilla häntä vastaan.
Muuttoon vaikuttavat sellaiset asiat, joita on omasta mielestä hankala lapselle avata siten, että se yhtään lohduttaisi. Yhteydenoitokeinoja on nykyään monia, mutta kuten edellisen muuton kanssa kävi, poikani tietää että kaverisuhteet myös hiipuvat helposti välimatkasta.
:/
Kommentit (21)
Tuota tarkoittaa konkreettisesti sanonta sitä niittää, mitä kylvää. Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Miten tehdä muutto mahdollisimman pehmeäksi 12 vuotiaalle vastaanhangoittelevalle? Ei mitenkään.
Pienenä lohdutuksen sanana, kaikki me tehdään virheitä, suuria ja sitäkin suurempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärtänyt miksi teidän on pakko muuttaa?
Virheesi oli se aiempi muutto.
Oletko nyt muuttamassa takaisin samalle alueelle mistä lähdit, eli voisiko lapsesi saada takaisin niitä aiempia kavereita? Pääseekö lapset takaisin aiempaan kouluun? Vai oletko muuttamassa eri alueelle, eli kolmanteen paikkaan?
Ikävältä tuntuu lastesi puolesta ja ovat ihan syystä kiukkuisia. Älä jatkossa aloita seurustelua ulkopaikkakuntalaisen kanssa.
Aikuinen päättää ja lapsi tottelee. Sillä selvä.
Miksi suhteessa muuttaa se osapuoli, jolla on lapsia? Tätä en ikinä ymmärrä. Lapseton osapuoli muuttakoon, tai sitten asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan etäsuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muutto on väistämätön? Etkö millään voi nyt pysyä kun lapset vielä kotona? Mun äiti oli sellainen " minä haluan muuttaa ja me muutamme" -tyyppi, ei kysellyt muiden mielipiteitä kun hän halusi. Adhd-lapselle kuten onanikin on, muutokset ovat vaikeita ja aina pitäisi ennakoida ja tietää. Koulun vaihdossa kävimme etukäteen tutustumassa uuteen luokkaan ja opettajaan ja helpompi oli sitten siirtyä. Varmasti sun lapselle on vielä hankalampaa kun et avaa asioita jotta hän voisi ymmärtää miksi on muutettava.
Turha kenenkään tässä vaiheessa sinua neuvoa tai piikitellä, että mitäs muutit. Tapahtunut mikä tapahtunut, myöhäistä sitä on enää miettiä, nyt vain kohti uutta.
Jos tosiaan olet muuttamassa takaisin sinne, mistä silloin 2 v sitten lähditte, niin ajatus ei kuulosta yhtään niin huonolta kuin kokonaan uudelle paikkakunnalle muuttaminen. Nyt lapsen/lasten isään yhteyttä, että ottaisi lapset luokseen nyt jo ennen koulujen loppumista viikonlopuiksi. Ja lapsille alat myydä tätä niin, että isä on lähellä siellä, mahdollisesti muita sukulaisia, ja lisäksi siellä on ne vanhat kaverit edelleen olemassa. Pyydät, että lapset ottavat nyt jo heti yhteyttä aktiivisesti vanhoihin kavereihin, niin muutto on kivempaa. Lisäksi sinulla varmasti on vanhojen kavereiden vanhempien yhteystietoja? Ota rohkeasti heihin yhteyttä, kerrot että olette muuttamassa takaisin ja pyydät heiltä tukea lapsen kaveruussuhteiden palauttamiseen niin, että kannustavat omia lapsiaan olemaan yhteydessä sinun lapsiisi.
12 v. eli onko täyttänyt 12 jo tänä vuonna vai menossa jo seiskalle? Jos on menossa seiskalle, niin siitäkin saat yhden kannustimen lisää. Kun alakoulun luokka kumminkin hajoaa, jos on isommasta kaupungista kyse, niin nykyisellä paikkakunnallakin joutuu eroon ainakin osasta kavereita ja uuteen luokkaan. Että sama tilanne on siellä vanhalla paikkakunnalla, tulee uusi luokka, jossa on muitakin toisilleen vieraita oppilaita.
Muutto takaisin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kesää. Lomalla on aikaa viettää aika niiden vanhojen kavereiden kanssa ja vahvistaa ystävyyttä. Eikä tule samaan aikaan sopeutumista uuteen kouluun ja uuteen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tosiaan missään vaiheessa seurustellut toisella paikkakunnalla asuvan kanssa enkä pelkän miehen perässä ole muuttoa tehnyt. Takaisinmuuttoon on myös monia syitä, joita en ihan rehellisesti jaksa kirjoittaa.
Muuttoa en pidä virheenä. Kaikissa asioissa on myös kääntöpuolensa.
En itse osaa ajatella vanhempieni tekemistä päätöksistä jotka eivät olleet minulle mieluisia, että olisivat minäminä päätöksiä, uskon että poikani ymmärtää minua vanhempana, mutta tällä hetkellä en usko hänen ymmärryksensä siihen riittävän.
Valitettavasti minulla ei enää kahden vuoden jälkeen ole aiempien kavereiden vanhempien numeroita, eikä ollut silloin asuessakaan kaikkien, enkä usko että muuttaisimme samalle alueelle.
Tiesin että täällä lähdetään nopeasti syyllistämään, se onkin helppo vastaus eikä vaadi juurikaan ajatustyötä, sen puolen osaan itsekin hoitaa. Jos jollain on jotain laajempaa näkökulmaa kun itse olen jotenkin solmussa, antaa tulla.
Aina ei tiedä mikä elämässä on todella tärkeää ja mitä todellisuudessa elämältä haluaa, ennen kuin kokeilee erilaisia asioita. Joskus elämä yllättää, meidät kaikki.
Lapset kyllä selviävät vaikka mistä, vaikka olisivat loppuikänsä onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea antaa neuvoja, jos kerran et voi kertoa mitään syitä muuttoon. Fakta kuitenkin on, että jos poika ei halua muuttaa, eikä itselläsi riitä osaaminen ja voimavarat hänen tukemiseksi, niin ei tuota ole mahdollista hoitaa "pehmeästi". Vastentahtoinen muutto esiteini-iässä ja ystävistä eroon joutuminen on iso kriisi. Lähtökohtaisesti lasten kanssa ei pitäisi muuttaa - ei olisi pitänyt alunperinkään, oli syynä sitten mies tai jokin muukin asia.
6 vuotta lyhyt aika, kun poikasi on täysi-ikäinen. Jää siksi ajaksi tuolle paikkakunnalle.
Jos nyt on aivan pakko muuttaa, vähintä mitä voit tehdä on muuttaa takaisin sille asuinalueelle, mistä lähdittekin, tai edes sen koulupiirin alueelle, että poika pääsisi taas takaisin vanhojen kavereiden pariin.! Tämä ei luulisi olevan liian iso pyyntö, että poika saisi taas vanhat kaverit takaisin.
Tuossa iässä plus ADHD muutto voi olla niin radikaali ratkaisu, että poikasi pahimmillaan syrjäytyy, masentuu tai joutuu jopa koulukiusatuksi. Aina ei uusia kavereita niin vain löydy, siksi olisikin tärkeää että pääsisi edes siihen kouluun missä vanhat kaverit ovat. Kannattaa miettiä kestäisitkö sinä sen 6v tuolla paikkakunnalla ja lapsesi saisi hyvän lapsuuden vai lähdetkö repimään heitä eri paikkakunnalle missä menee pahimmillaan kaikki totaalisen pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Revit lapsen ensin miehen perässä muualle ja sitten takaisin. Minä minäminäminä....
S*Kikkelin perässä raahasit lapsiasi muualle ja nyt sitte takasin. Pysy siellä missä olet ettet enempää vahingoita lapsiasi!
En ymmärrä näitä "pakko muuttaa satojen kilometrien päähän, kun ero tulee" -tyyppejä. Miniäni on tekemässä saman, ilman kompromisseja, koska hän haluaa. Lapsi menee uuteen päiväkotiin, aloittaa siellä eskarin, kaupungissa josta ei tunne ketään. Tänne jää isä, isovanhemmat, kaverit, harrastukset.. Mutta näin tapahtuu, koska äiti niin on päättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän on pakko olla provo, eihän kukaan äiti ole niin itsekäs, että toimisi noin?
Vierailija kirjoitti:
En ole tosiaan missään vaiheessa seurustellut toisella paikkakunnalla asuvan kanssa enkä pelkän miehen perässä ole muuttoa tehnyt. Takaisinmuuttoon on myös monia syitä, joita en ihan rehellisesti jaksa kirjoittaa.
Muuttoa en pidä virheenä. Kaikissa asioissa on myös kääntöpuolensa.
En itse osaa ajatella vanhempieni tekemistä päätöksistä jotka eivät olleet minulle mieluisia, että olisivat minäminä päätöksiä, uskon että poikani ymmärtää minua vanhempana, mutta tällä hetkellä en usko hänen ymmärryksensä siihen riittävän.
Valitettavasti minulla ei enää kahden vuoden jälkeen ole aiempien kavereiden vanhempien numeroita, eikä ollut silloin asuessakaan kaikkien, enkä usko että muuttaisimme samalle alueelle.
Tiesin että täällä lähdetään nopeasti syyllistämään, se onkin helppo vastaus eikä vaadi juurikaan ajatustyötä, sen puolen osaan itsekin hoitaa. Jos jollain on jotain laajempaa näkökulmaa kun itse olen jotenkin solmussa, antaa tulla.
Aina ei tiedä mikä elämässä on todella tärkeää ja mitä todellisuudessa elämältä haluaa, ennen kuin kokeilee erilaisia asioita. Joskus elämä yllättää, meidät kaikki.
Niin SINÄ et aina tiedä mikä elämässä on todella tärkeää ja mitä todellisuudessa elämältäsi haluat, ennen kuin kokeilet erilaisia asioita. Lapset saa repalehtaa onnettomana kun sinä vähän kokeilet...
Olet ihan helvetin itsekäs ja paska äiti! Te ette muuta todellakaan minnekään. Pojalla on nyt kaikki ympärillä mitä tarvitsee.
Sellaiset ihmiset, jotka ovat joutuneet muuttamaan lapsena paljon, kärsivät hyvin usein aikuisena juurettomuudesta. Hankaluuksia saattaa tulla ja vielä juuri murrosiän kynnyksellä. En itse muuttaisi itseni takia vaan pärjäisin lasten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole tosiaan missään vaiheessa seurustellut toisella paikkakunnalla asuvan kanssa enkä pelkän miehen perässä ole muuttoa tehnyt. Takaisinmuuttoon on myös monia syitä, joita en ihan rehellisesti jaksa kirjoittaa.
Muuttoa en pidä virheenä. Kaikissa asioissa on myös kääntöpuolensa.
En itse osaa ajatella vanhempieni tekemistä päätöksistä jotka eivät olleet minulle mieluisia, että olisivat minäminä päätöksiä, uskon että poikani ymmärtää minua vanhempana, mutta tällä hetkellä en usko hänen ymmärryksensä siihen riittävän.
Valitettavasti minulla ei enää kahden vuoden jälkeen ole aiempien kavereiden vanhempien numeroita, eikä ollut silloin asuessakaan kaikkien, enkä usko että muuttaisimme samalle alueelle.
Tiesin että täällä lähdetään nopeasti syyllistämään, se onkin helppo vastaus eikä vaadi juurikaan ajatustyötä, sen puolen osaan itsekin hoitaa. Jos jollain on jotain laajempaa näkökulmaa kun itse olen jotenkin solmussa, antaa tulla.
Aina ei tiedä mikä elämässä on todella tärkeää ja mitä todellisuudessa elämältä haluaa, ennen kuin kokeilee erilaisia asioita. Joskus elämä yllättää, meidät kaikki.
Tuollainen "joskus elämä yllättää" on vastuutaan pakoilevan ihmisen diibadaabaa.
Että ärsyttää. Ennenkin nähnyt tätä epävakautta yh-äideiltä.
Katso peiliin. Revit lapsen ensin miehen perässä muualle ja sitten takaisin. Minä minäminäminä....