Jos olisin tajunnut miten ihanalta yksinolo tuntuu, olisin

eronnut aiemmin. Minuakin esti pelko lähteä suhteesta, pelko miten pärjään, miltä yksinäisyys tuntuu jne.

Mutta, kun elämä oli kuormittunut henkisesti oli ero ainoa oikea vaihtoehto.

Erosin miesystävästä, jolla oli paha alkoholiongelma. Ei voinut olla päivääkään ilman. Ei juonut väkeviä ja kävi töissä ja niillä sitten itselleni yritin todistella, että eihän se oikeasti ole alkoholisti kun töissä käy.

No nyt saan olla miten haluan. Loppuelämä sinkkuna ei edes kuulosta pelottavalta ajatukselta, vaikka ikää mulla jo 50v.

Tsemppiä kaikille jotka painii tän asian kanssa.