Miehen huomionhakuiset lapset

Olen reilu 2v tapaillut miestä, jolla on paljon nuoremmat lapset kuin omani 14 ja 18vuotiaat. Miehellä poika menee nyt syksyllä ekalle ja tytär neljännelle.

Mies lähes alusta asti on puhunut yhteenmuutosta, mutta itse olen toivonut, että voitaisiin edetä ihan rauhassa. Uusioperhe on ollut ajatuksena minulle myös aika ajoin ahdistavakin asia, johon en ole halunnut myöskään teinejäni ajaa.

Minua on alusta asti häirinnyt miehen lasten ripustava käyttäytyminen, kun ovat ihan koko ajan isänsä kimpussa ja kyhnäämässä kiinni ihan kuin taistellen huomiosta. Olen aikuisena pystynyt tähän suhtautumaan ihan hyvin, kun olen ajatellut, että ovat vielä niin pieniä ja tarvitsevia sekä ovat isän huomion jakamisesta olleet mustasukkaisia. Tämän vuoksi olen alusta asti tyytynyt lasten läsnäollessa etäisempään vuorovaikutukseen.

Tänään vierailuni jäi lyhyeksi pihalla pönöttämiseksi ja asialliseksi keskusteluksi, ilman siis mitään halauksia tai muuta hellyyksiä, lasten kiipeillessä isänsä päällä.

Keskustellessamme isä oli mm. kyykyssä maassa ja kummatkin lapset kiipesivät kuin kiipeilytelineessä ja olivat yhdessä kasassa. Minusta on ihanaa kun heillä on lämpimät välit, itselleni on myös lapseni olleet aina todella tärkeitä, vaikkakaan en muista, että meillä lapset koskaan olisivat noin isoina enää minussa roikkuneet.

Miesystäväni tytär hinkutti isän selkää vasten itseänsä ja välillä paidan alle laitteli käsiänsä ja poika roikkui kaulassa, välillä halaillen. Välillä he seisoskelivat siinä käsi kädessä sekä isän kenkien päällä seisoskellen, roikkuen jalassa.

Minua alkoi ihan tämän seuraaminen ahdistamaan. En aikaisemmin ole ollut näin kiusaantunut ja nyt aloin jopa pohtimaan, että mikä on normaaliuden raja. Oudoksi tässä tekee sen, että isä ei koskaan sano mitään, kiellä tai ohjaa heitä omiin leikkeihin tai pyydä lopettamaan iholla könyämistä.

En näe, että itse olisin tästä tilanteesta mustasukkainen, lähinnä ärsyyntynyt. Ja ärsyyntyminen lähinnä siitä, kun keskustelut menivät lapsilähtöisesti lasten kuunnellessa korvat höröllä vieressä ja siitä, että isä kuvittelee tällaisen riittävän minulle seurustelusuhteen sisällöstä. Vaikka oli meillä muutama hetki kun lapset irtaantuivat hetkeksi omiin juttuihin, mutta heti kun liikuimme johonkin päin ok-talon pihaa, niin heti huutelivat, että mitä teette ja mihin menette. Välillä isä sanoi, että tässä ollaan ja suunnitellaan pihaa, johon lapset heti, että mitä te suunnittelette ja miksi. Raportointia tapahtui siis lähes kaikesta jutuistamme lapsille.

Lähin kävelemään pihamäkeä ylös, ja isä tuli perässäni, niin nuorempi huolestui heti, että mihin ja miksi isä liikkuu ja kun vastasi, että kunhan kävelee seuraten minua, niin lapsi siihen, että miksi haluaa seurata minua ja juoksi heti isän luokse. Päätin kävellä autolleni ja lähteä pikku hiljaa kotiin päin.

Pohdin ajomatkan kotiin, että mistä ihmeestä tässä on kysymys. Tällaisen parisuhteenko oikeasti haluan ja kauanko minun pitäisi antaa lapsille vielä tilaa? Onko minulla oikeutta edes pyytää kahdenkeskistä aikaa ja ohjata lapsia leikkeihin vedoten, että juttelemme hetken aikuisten juttuja? Onko muilla kokemuksia vastaavista ja kuinka eteen päin?