Voinko esittää toiveen, että minulle ei järjestetä hautajaisia?

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kirkkoon kuulumattoman hautajaisissa. Vietettiin kyllä kirkon kappelissa, mutta ilman mitään uskontoon liittyvää, virsiä, rukouksia tai muita juttuja.

Pappia ei ollut, mutta oli hyvä esiintyjä, joka piti puheen, soitti ja lauloi vainajalle rakkaita kappaleita. Ehkä hienoimmat hautajaiset missä olen ollut. Sen jälkeen oli kiva kahvitilaisuus, ihan rento sellainen. Muistojuhlan ei nykyisin tarvitse olla ollenkaan harras tilaisuus. Hyvät bileet, missä juhlitaan vainajan mennyttä elämää, voi monelle olla paljon parempi valinta.

Ilahduttavaa kuulla!. Kirkolla ja seurakunnilla on paljon hienoja tiloja ja paikkoja mutta heiltä esimerkillistä taas, etteivät ole kyselleet jäsenkorttia, jotta ovat voineet antaa tilojaan myös kirkkkoon kuulumattomien käyttöön.

- Monessa paikassa tällainen toki saattaa herättää närää koska, jonkunhan ne paikat ja tilat on maksettava ja se taas tapahtuu muun ohella kirkollisverolla, jota taas maksavat vain seurakuntaan kuuluvat. 

Mutta yhtä kaikki minusta on tärkeää, että sillä hetkellä kun on aika päättää mitä tehdään ruumiillemme sen jälkeen kun kuolemme, niin kunnioitetaan ja arvostetaan jokaisen meistä omaa vakaumusta mahdollisimman paljon, emmekä vietä esimerkiksi kristilliä hautajaisia tai hautaa häntä kirkon maahan, jos kuollut on esittänyt toiveenaan jotsain muusta

Uskovainen mies

Vanhempani eivät halunneet hautajaisia. Isä kuoli ensin. Tuhkaus ja tuhkan sirottelu seurakunnan toimesta uurnalehtoon. Hautaustoimisto järjesti kaiken. Sama äidille. Ei muistotilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden tuttavani vanha omainen kuoli ja leski säilytti jonkun aikaa uurnaa kirjahyllyssä. Sitten vain päättivät ripotella tuhkat vainajan lempipaikkaan kaivettuun kuoppaan. Ei ole kukaan kuulemma kysellyt perään, kun vähän muistelin, että pitäisi olla kai lupa sellaiseen.

 Leskikin on jo kuollut, joten mahdollinen rikos lienee vanhentunut.

.

Uurnaa haettaessa ilmoitettava minne tuhka sijoitetaan.

Joo, vaan kukapa sen vahtii mikä tuhka sinne ilmoitettuun paikkaan muka sijoitetaan.

No, sittenhän sitä syyllistyy erilaisiin rikkomuksiin ja kantaa sisimmässään sitä taakkaa loppuelämänsä.

No voi hirveää sentään, jos kuitenkin on tehnyt niin kuin vainajan toivomus oli.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat enemmän läheisiä kuin vainajaa varten. Ne ovat eräänlainen siirtymäriitti. Monelle lähiomaiselle hautajaiset ovat sellainen rituaali, jonka jälkeen pystyy jotenkin jättämään surun vähän taaemmalle ja keskittymään taas normaaliin elämään. En tarkoita, että suru loppuisi siihen, mutta kuitenkin on edes jollain tavalla palattu normaaliin. Tämä siirtyminen normaalielämään voi olla selvästi vaikeampaa, jos siirtymäriitti puuttuu. Ei näitä rituaaleja ole ihan sattumalta lähes joka kulttuurissa.

Se rituaali voi yhtä hyvin olla tuhkan ripottelu tai upottaminen vainajan toivomaan paikkaan. Miksi ihmeessä se arkun maahan kaivaminen olisi automaattisesti parempi riitti?

Lahjoita ruumiisi lääketieteelle.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sut on haudata joka tapauksessa. Muistotilaisuus on eri asia. Eihän sitä ole pakko pitää. Omaiset sitten päättävät mitä tekevät.

Mutta onko kirkkoon kuuluvalle pakko järkätä se siunaustilaisuus? Voiko tuossa oikeasti oikaista niin, että kylmiöstä mennään suoraan sinne krematorion uuniin eikä siinä välissä ole mitään "pakollista".

Siis meinaan, että seurakunnathan järkkää näitä yksinäisten hautajaisia joihin ei tule ketään omaisia/läheisiä vaan siellä on vaan pappi ja suntio ja ehkä mahdollisesti joku seurakuntalainen. Voiko tuon siunausosan halutessaan kieltää?

Ja voiko sen kieltää vaikka olisikin omaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät halunneet hautajaisia. Isä kuoli ensin. Tuhkaus ja tuhkan sirottelu seurakunnan toimesta uurnalehtoon. Hautaustoimisto järjesti kaiken. Sama äidille. Ei muistotilaisuutta.

Tuo kuulosta hyvältä. Edesmennyttä voi muistaa halutessaan ilman noita joutavia spektaakkeleita.

pitäähän martyyri sukulaisten tulla krokotiilin kyyneleitä vuodattamaan sipulia nenä liinassa vaikkei ole kymmeniin vuosiin ollut missään tekemisissä SAMALLA VOI TIEDUSTELLA PERINNÖN JAKAUTUMISTA SE KUN MULLE LUPAS SEN JA SEN . ENNENKIN OLLUT RIITOJA NYT TAITAA MENNÄ VIELÄKIN PAHEMMAKSI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sut on haudata joka tapauksessa. Muistotilaisuus on eri asia. Eihän sitä ole pakko pitää. Omaiset sitten päättävät mitä tekevät.

Mutta onko kirkkoon kuuluvalle pakko järkätä se siunaustilaisuus? Voiko tuossa oikeasti oikaista niin, että kylmiöstä mennään suoraan sinne krematorion uuniin eikä siinä välissä ole mitään "pakollista".

Siis meinaan, että seurakunnathan järkkää näitä yksinäisten hautajaisia joihin ei tule ketään omaisia/läheisiä vaan siellä on vaan pappi ja suntio ja ehkä mahdollisesti joku seurakuntalainen. Voiko tuon siunausosan halutessaan kieltää?

Ja voiko sen kieltää vaikka olisikin omaisia?

Jos vainaja kuuluu kirkkoon, siunaustilaisuutta ei voi kieltää. On vainajan oikeus tulla siunatuksi hautaan oman uskontonsa mukaisesti. Mutta omaisten ei ole pakko mennä siunaustilaisuuteen paikalle.

Mitä se sinua liikuttaa, jos sinua muistellaan ja surraan kun olet JO kuollut? Anna lähiomaisten päättää jos haluavat kokoontua ja surra ja tukea toisiaan vaikeana aikana. Kertoo siitä, että olet jättänyt heidän elämään jäljen.

Minusta olisi järjen vastaista olla pitämättä hautajaisia lähiomaiselle, jota rakastan.

Onneksi tämmöistä toivetta ei ole esitetty.

Kun lähden, muistakoon minua kuinka toivovat. En tykkää teeskentelyistä, mutta olen itse, monet rakkaat menettäneenä, kokenut hautajaiset äärimmäisen tärkeäksi.

ujostuttaako?

Hautajaiset järjestetään aina. Mitään pappia tai puhujaa ei ole pakko paikalle kutsua, jos ei halua.

Voit esittää toiveen hautajaisistasi omaisille. Itse toivon omat tuhkat mereen tai johonkin luontoon.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat enemmän läheisiä kuin vainajaa varten. Ne ovat eräänlainen siirtymäriitti. Monelle lähiomaiselle hautajaiset ovat sellainen rituaali, jonka jälkeen pystyy jotenkin jättämään surun vähän taaemmalle ja keskittymään taas normaaliin elämään. En tarkoita, että suru loppuisi siihen, mutta kuitenkin on edes jollain tavalla palattu normaaliin. Tämä siirtyminen normaalielämään voi olla selvästi vaikeampaa, jos siirtymäriitti puuttuu. Ei näitä rituaaleja ole ihan sattumalta lähes joka kulttuurissa.

Mikseivät omaiset voi pitää muistotilaisuutta vaikka kotona keskenään. Eihän se sille vainajalle enää kuulu. Tietysti voi toivoa, ettei mitään pippaloita pidetä kuoleman johdosta, mutta viime kädessähän on omaisten asia, mitä he tekevät. Olen itse sitä mieltä, että jonkinlainen muistotilaisuus on terapeuttista. Vaikka sitten kynttilän sytyttäminen kotona ja edesmenneen lähiomaisen valokuvan esillä pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kirkkoon kuulumattoman hautajaisissa. Vietettiin kyllä kirkon kappelissa, mutta ilman mitään uskontoon liittyvää, virsiä, rukouksia tai muita juttuja.

Pappia ei ollut, mutta oli hyvä esiintyjä, joka piti puheen, soitti ja lauloi vainajalle rakkaita kappaleita. Ehkä hienoimmat hautajaiset missä olen ollut. Sen jälkeen oli kiva kahvitilaisuus, ihan rento sellainen. Muistojuhlan ei nykyisin tarvitse olla ollenkaan harras tilaisuus. Hyvät bileet, missä juhlitaan vainajan mennyttä elämää, voi monelle olla paljon parempi valinta.

Ilahduttavaa kuulla!. Kirkolla ja seurakunnilla on paljon hienoja tiloja ja paikkoja mutta heiltä esimerkillistä taas, etteivät ole kyselleet jäsenkorttia, jotta ovat voineet antaa tilojaan myös kirkkkoon kuulumattomien käyttöön.

- Monessa paikassa tällainen toki saattaa herättää närää koska, jonkunhan ne paikat ja tilat on maksettava ja se taas tapahtuu muun ohella kirkollisverolla, jota taas maksavat vain seurakuntaan kuuluvat. 

Mutta yhtä kaikki minusta on tärkeää, että sillä hetkellä kun on aika päättää mitä tehdään ruumiillemme sen jälkeen kun kuolemme, niin kunnioitetaan ja arvostetaan jokaisen meistä omaa vakaumusta mahdollisimman paljon, emmekä vietä esimerkiksi kristilliä hautajaisia tai hautaa häntä kirkon maahan, jos kuollut on esittänyt toiveenaan jotsain muusta

Uskovainen mies

Valtio maksaa seurakunnille hautauspalveluista, niitä ei makseta kirkollisveroista. Aikaisemminhan perittiin esim. kirkkoon kuulumattomilta pajon korkeampi maksu.